joogi & boogi

Eilen Satshangassa jatkettiin keskustelua Pratyaharasta. Meillä puhutaan täällä usein kahdesta eri termistä; Bhogi & Yogi. Boogi on joogin vastakohta. Mun elämä oli aika pitkälti boogi- elämää kun asustelin Alpeilla. Monotansseja ja jekkua päivästä toiseen, pelkkää hauskanpitoa. En lukisi itseäni ihan joogiksi vielä mutta ehkä lähempänä oon tänään joogia kuin boogia. Amman vapaa käännös; Bhogi = The man of the world – etsii onnea, rauhaa, turvallisuutta ja tyytyväisyyttä itsensä ulkopuolelta, koti, työ, harrastukset, vaimo, hauskanpito etc. Joogi keskittyy sisimpäänsä ja löytää nuo ominaisuudet itsestään. Ja siitähän siinä on kyse, The man of the world, määrittelee itsensä sen perusteella mitä omistaa, mitä titteleitä ja arvonimiä voi käyttää, ja mitkä on sun sosiaaliset piirit, kaikki on tekijöitä jotka on sun itsesi ulkopuolella ja ne kaikki voit menettää sekunnin murto-osan aikana. Hyvä välillä miettiä minkä varaan perustaa elämänsä. Vaikka kaunis ajatus voisi olla että kaksi ihmistä löytää toisensa ja mitään muuta he eivät elämäänsä tarvitse. Jos koko elämä perustuu tuolle niin valitettavan hataralla pohjalla ollaan kun mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ei edes ne omat totuudetkaan mihin sokeasti uskoo. Taisin jo aiemmin kirjoitella viime vuoden puolella siitä kuinka meidän totuus on tänään tämä ja huomenna me voidaan kääntää kelkkaa täysin rehellisesti ja todeta että mun totuus on tänään toinen. Eli omiin aisteihin, haluihin ja ajatuksiinkaan ei voi luottaa. Ja nuo meidän aistit ja halut ohjaa meitä pahasti metsään. Jos mä kuuntelisin omia aisteja ja haluja koko ajan, niin mun lounas olis joka päivä pizza holittomalla Becksillä siivitettynä ja söisin vähintään kerran päivässä jäätelöä ja suklaata ja ja ja Aurovillen leipomon Chokonut- keksit olis päivittäinen välipala.  

Mä sain eilen sellaisen ajatuksen että tää blogielämähän on verrattavissa tosi-teeveehen. Mutta BB:n sijaan mä luenkin parin muun tyypin blogia ja mielenkiinnolla mietin heidän ajatuksiaan ja elämänkulkuaan. Menee aika huomattavasti enemmän ja paremmin talteen kun lukee mielenkiintoisten ihmisten blogeja ja pääsee hiukan heidän ajatuksia lukemaan, kuin että katsois BB:tä tai muuta vastaavaa.

Aloitettiin torstaina Shiva Surya Namaskarin harjoitteleminen joka on tähän astisista aurinko tervehdyksistä kaikkein monipuolisin ja haastavin koska siinä on niin monta osaa. Positiivista oli mm. se että jalka nousi jo aika hyvin eteen ylös suorana ja kääntyi siitä sivulle ja vielä taakse. Ei tietenkään mikään tapahtunut helposti mutta tapahtui kuitenkin. Tuo on niin monipuolinen Surya Namaskar versio että tuun ottamaan sen varmasti joka päiväiseen ohjelmaani mukaan koska siinä käydään koko keho läpi.

Tänään opittiin mielenkiintoinen Asana Pranayama- tunnilla. Janitan, eli meidän uuden irlantilais- opettajan ystävä joutui auto-onnettomuuteen ja sen johdosta pyörätuoliin. Puoli vuotta pyörätuolissa istuttuaan päätti että nyt riittää itsesääli ja alan opettelemaan kävelemään. Hänen tärkeimpiä Asanoita oli tämä: Chatuspada Asana, käännä vasen käsi niin että kämmen osoittaa taivasta kohti ja sormet osoittaa oikealle, ala työntämään vasenta kättä oikealle ja samalla vasen olkapää laskeutuu maahan, siirrä oikeaa polvea lähemmäs vasenta polvea, nosta oikea käsi suoraan ylös ja sen jälkeen vasen jalka ylös. En tiedä onko tuolla nimeä mutta mulle tuo oli uusi ja mielenkiintoinen Asana, tasapainoa ja selkärangan kiertoa.

Huomaa että mä olen tottunut asumaan yksin, nyt kun meillä on pari miestä täällä lisää joukossa ja kuitenkin edelleen vain yksi kylpyhuone jossa wc ja suiku sijaitsee molemmat. Mulle tulee välillä ikäviä ärsytyskohtauksia kun tuntuu että se wc ja suihku on aina varattu just sillon ku mä olisin menossa sinne. Mun suihku! Mun Ashram! Mut meillä on niin tiukka aikataulu täällä että sen mukaisesti yleensä kaikki haluaa käydä samaan aikaan suihkussa joten ei auta kuin joustaa. Älyttömän vaikeeta joustaa varsinkin aamuisin kun ei huvita hirveen paljon aiemmin kun 4.30 heräillä ja aina kun tuun kylpyhuoneen ovelle niin se on lukossa ja jollainen kestää ihan helvetin kauan siellä. Tai siltä musta ainakin tuntuu tuolloin aamulla. Pakko sopeutua. Ja ihan hyvä että oma Ego saa kolahduksia kun se muuten kasvaa liian isoks, hyvä muistaa että täällä on muitakin kuin mä. No siinä olikin todella mielenkiintoinen yksityiskohta Ashram- elämästä.

Aallonmurtajakin on nyt kyhätty tuohon rantaan ja se aika hyvin blokkaa koko Ashramin kohdalta nyt aallokot. Eli ei tarvi enää jännittää että millon joutuu uimaan. Näköalaa se on tietysti vähän pilannut, ennen kattoterassilta oli suoraan hiekkaranta ja avomeri ja auringonnousu- näkymä, nyt sitä hiekkarantaa ei enää juurikaan näy vaan näkyy iso kasa kiviä ja niiden takana avomeri.

Kerroinkos jos että meillä on täällä 5 uutta koiranpentua. Aluksi niitä oli 6 mutta yksi ei jaksanut viikkoa pidempään. Nyt ne on kai 2-3 viikkoa vanhoja ja vikisee aika äänekkäästi. Ne asuu sopivasti mun ikkunan alla pusikossa ja niiden ruoka-aika on illalla samaan aikaan kun mun nukkumaanmenoaika. Joutuu taas sopeutumaan uusiin ääniin, ihan kuin täällä ei jo ennestään olis tarpeeks ääniä. Mutta onhan nuo pennut valloittavan näköisiä karvapalleroita. Ja nyt kun niillä on silmät auki ja ne on vähän kasvaneet niin ne alkaa jo näyttämään vähän koirilta. Aluks niiden ulkonäkö muistutti enemmän rottaa kuin koiraa. Kohta kun ne alkaa liikkumaan tuolta niin pitää ostaa uus taskulamppu (vanha hajos) kun alkaa oleen koiranpaskaa oven edessä, ja se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Nuo edelliset koirat kun oli pieniä pentuja syksyllä meidän saapuessa Ashramiin niin niiden käymälä oli suoraan mun oven edessä. Että semmosta!