Neurastenia & Pratyahara

18.2.13

Aika on taas rientänyt. Tämä helmikuu alkaa olla jo sellaista lopun odottelua. Nyt ollaan melkein 5 kuukautta asuttu täällä kimpassa ja päivittäin ollaan tekemisissä toistemme kanssa, alkaa huomaamaan aika helposti että milloin kenelläkin on hyvä päivä ja milloin ei niin hyvä. Mulle tämä helmikuu on ollut vähän hankalaa aikaa, päässä alkanut taas pyörimään kotiin paluu tai Suomeen paluu ja se sama kysymys kuin aina ennenkin että mitäs mä sitten alan tekemään. Joka kerta on asiat ratkennut aika hyvin kun olen palannut reissusta ja uskon että asiat järjestyy nytkin. Mutta ei ne itsestään järjesty, vaan itse on jotain tehtävä jotta ne järjestyvät.

Monet muutkin alkaa olla jo vähän siinä tilanteessa että olis mukava nähdä muitakin naamoja kuin näitä samoja joka päivä. Vaikka kaikki ihmiset täällä ovat hyviä tyyppejä niin ei voi välttyä siltä etteikö ne toiset alkais ärsyttämään minua, ja päin vastoin. No eipä tässä enää ole kuin 5 viikkoa jäljellä ja sitten lento Helsinkiin 27 maaliskuuta. Aloitetaan ensi viikolla Oli Mudrat, eli meidän edistyneimmät tekniikat eli on taas jotain mielenkiintoista ja uutta tulossa. Sen lisäksi uusi opetusharjoituskierros alkaa ja saadaan taas opettaa muita. Tällä kertaa saadaan pitää itse koko tunti mikä on aika hyödyllistä jos ajattelee tulevaisuutta että oikeasti aletaan opettamaan ihmisä.

Lämpötila on nyt selvästi kohonnut parin viikon takaisesta. Yöllä on varmasti siinä +24-25 paikkeilla eli aamulla kun seisotaan tuolla hallissa ja meillä Arthi, niin mulla t-paita päällä valuu hiki kun Amma tekee rituaaleja tulen kanssa. Siitä on sitten kiva lähteä viilenemään kattoterassille aamujoogaan. Iltaisin se tarkoittaa taas sitä että kun lappaa dinnerillä keittoa naamaan niin dallasta pukkaa kunnolla. Vettäkin on taas pitkästä aikaa satanut parina päivänä ja vähän ukkostanut mutta ei mitään mahdottoman suuria kuuroja ole ollut. Hiostavaa kylläkin!

Amma puhuu edelleen meille Pratyaharasta, siitä kuinka me voidaan itse vaikuttaa omaan hyvinvointiin omalla asenteella. Tai kuinka vaihtoehtoisesti voidaan olla omien aistiemme vankeja: aistit – tunteet – mielialat (meneekö hyvin vai huonosti). Desires – frustration – irritation / anger – confusion – loss of memory – man is destroyed. Viha ja ärsytys nousee aina kun me ei saada jotain mitä halutaa tai joku ei vastaa meidän odotuksiin. Sitä on hyvä pohtia aina kun alkaa vähän vituttamaan.

Itseäni alkoi taas viimeksi tänään vituttamaan kun ei jalat nouse kun tehdään Loma Viloma – harjoituksia. Viisi kuukautta treeniä takana ja mun jalka tai jalat eivät nouse selinmakuulta 90 asteen kulmaan ja jos joku aamu nousee niin ei pysy siinä 5 sekuntia kauempaa kun pitää pinnistää jokaisella lihaksella mitä kropasta löytyy!! Tytöt ne kepeesti nostaa jalkojaan ja naureskelee eikä tunnu missään ja mulla edelleen on tunne että on 10kg painavat monot jalassa. Onko mun alaselkä edelleenkin niin juntturassa!!??

20.2.13

Mulla oli maanantaina pyykkipäivä, olin vitkutellut niin kauan että vaatteet loppui ja oli pakko pyykätä. Tuo nyrkkipyykin peseminen ei sovi mulle ollenkaan. Mä oon niin kova kourainen vaatteilleni että ne venyy ja kangas ei kestä. Ja sit mä yritin valkaista mun vaaleita vaatteita kun oon mennyt pesemään niitä värillisten kanssa. Yantran mukaan maanantai oli mulle päivä jolloin ”lue pikkuprintti tarkkaan” oli voimassa. Olin ostanut valkaisuainetta enkä viitsinyt lukaista käyttöohjeita ja nyt mun ainoat housut millä mä voisin matkustaa takas Suomeen on todella valkoiset ja varustettuna isoilla sinisillä tahroilla! Luin sit ohjeet jälkikäteen ja kävi ilmi että olin luonnollisesti tehnyt asioita väärässä järjestyksessä. Odotan innolla pyykkikoneen tapaamista Suomessa!!!

Nyt on lämpöä sen verran että ei pysty enää aamulla klo 10 jälkeen avojaloin kävellä hiekalla kun se on jo niin kuumaa. Tukkakin on kasvanut puolen vuoden aikana sen verran että on vähän kuin pipo olis päässä koko ajan. En uskalla kuitenkaan käydä paikallisella parturilla koska Amman pojanpoika Anandraj on käynyt ja sillä on joka kerran jälkeen sellainen tyylikäs potta-kampaus. Aattelin vain nyt kasvattaa ja katsoa tilannetta Suomessa uudelleen. Muutenkin on aina vähän riski mennä ulkomailla parturiin kun saattaa tulla noita kommunikointiongelmia. Täällä ei siis välttämättä englannilla kaikkien kanssa voi kommunikoida vaan Tamilia pitäis osata.

Mitäs muuta tänne, housut repes, mutta sehän ei ole uutta. Opiskelumateriaalia pusketaan meille niin paljon että en ole vielä tammikuun papereitakaan kerennyt lukemaan. Eli aika intensiivistä tämä on loppua kohden kun vapaa-aikaa ei ihan niin paljon enää ole.

Eilisellä Sasthangalla puhuttiin edelleen Pratyaharasta. Huonot fiilikset itsellä aiheuttavat ikäviä tekoja muita kohtaan. Nuo negatiiviset tunnetilat taas saattavat johtua negatiivisesta karmasta, eli siitä että me ei tehdä elämässä sitä mitä me halutaan. Swami Englannissa asuessaan työskenteli mielisairaalaan johtajana, oli tekemisissä WHO:n kanssa ja tuolloin tutkittiin että maailman yleisin sairaus on hammaskaries, ja toiseksi yleisin on neurastenia, eli masennuksen tyyppinen olotila jonka syytä ei oikein tiedetä.  Swami oli sitä mieltä että modernin maailman lisääntyvät aistiärsykkeet mitä tulee joka puoltelta, varsinkin tänä päivänä (TV, internet) on syy siihen. Meidän aistit on niin kyllästetty ärsykkeillä että mikään ei enää riitä. Ei voida istua paikallaan ja vain olla, ei voida kävellä ilman MP3- soittimia eikä kuunnella luonnonääniä. Kuinkahan monella meistä on tuo neurastenia??

Ostin tässä KitKatin itselleni palkkioksi ahkeroinnista. Söin sen just mutta en ole alkanut vielä ahkeroimaan. 

Ashram-elämää kuvina

Sisäpiha

uudet naapurit päiväunilla

Christinen sormi ja naapurit ja minä

Naapurit ruokatauolla

Bimi ja sen  sisko tai veli

Ralph siivoo koiranpaskat

Ashramin jengi ihmettelee pentujen ruokahalua

Yantra, relaxation & nervous breakdown

Koulutukseen kuuluu täällä myös useita eri rentoutustekniikoita. Kuluneen 4,5 kuukauden aikana ollaan käyty läpi noin vajaa kymmenen eri tekniikkaa. Aina jokaisen Hatha Jooga- sekä Pranayama- tunnin päätteeksi on loppurentoutus, ja me käytetään niissä eri Jnana Yoga Kriya- tekniikoita kuten mm. Yoga Nidra. Nuo on todella mielenkiintoisia harjoituksia ja itse olen huomannut käytännössä niiden tehokkuudenkin.

Täällä Intiassa Ashram- maailmassa elämäntavat on niin säännölliset ja terveelliset että pienillä ylilyönneillä saa aikaan isot vaikutukset. Esimerkiksi jos kahvia juo 1-2 kupin sijasta 3 kuppia niin se vaikuttaa todella paljon unen laatuun ja nukahtamiseen. Sama pätee sokerin kanssa, varsinkin illalla jos ahtaa itseensä makeaa niin huomaa aamulla että ei olis kannattanut. Elimistöstä tulee koko ajan herkempi mitä pidemmälle tällaista elämää vie. Aina kun elän kunnollisesti vähällä kahvilla ja ilman sokeria niin saan unen nykyään melkein minuutissa iltaisin ja jos en heti nukahta niin alan tekemään jotain noista Jnana Yoga Kriya harjoituksista ja en kovin pitkälle pääse ennen kuin nukahdan.

Tuossa hyvässä rentoutumisessahan piilee sellainen ”ongelma” että on äärimmäisen vaikeaa itse kontrolloida sitä rajaa minkä ylittäessä nukahtaa, ja jos pysyy siinä rajalla niin silloin kroppa rentoutuu parhaalla mahdollisella tavalla, jopa paremmin mitä nukkuessa yöunia. Nyt viime päivinä kun yöunet on olleet heikommat niin oon kärsinyt siitä sillä tavalla että Pranayama- tunnin päätteeksi loppurentoutuksen aikana nukahdan aina. Tuo Pranayama- tunti pidetään klo 11-13 ja yhden maissa aina on vähän sellainen väsynyt olo. Ja kun tämä on kuitenkin opettajakoulutus ja pitäis vähän hahmotella että mitä se opettaja opettaa ja miten, eikä pelkästään nauttia turistina täysin rinnoin. Eilen opeteltiin uusi rentoutusmenetelmä mistä sain kysellä muilta taas jälkikäteen että mitä siinä tapahtui kun itse nukahdin vajaan minuutin kuluttua sen alkamisesta ja nukuin aina loppuun saakka :/  Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!

Näistä rentoutusmenetelmistä on tehty paljon tutkimuksia ja on kiistatta pystytty osoittamaan niiden positiiviset vaikutukset. Eli 8h yöunta ei välttämättä ole se joka takaa hyvän vireystason ja levon, vaan kunnollinen rentoutuminen voidaan tehdä vaikka 20 minuutin aikana. Me saatetaan aika usein nähdä rentoutuminen passiivisena toimintana, on rentouttavaa maata sohvalla ja katsoa telkkaria ja ottaa muutama bisse ja nukkua pitkään. Vois luulla että tuo on ihanne tapa rentoutua mutta itseasiassa liikaa nukkuminen väsyttää eikä vireystaso ole hyvä, löhööminen passivoittaa eikä ne bissetkään itse asiassa rentouta muuta kuin tekee rennomman fiiliksen pariks tunniks ja sen jälkeen kelkka kääntykin. Paras mahdollinen rentoutuminen missä koko elimistö vaipuu sellaiseen tilaan että se saa esim. joogaharjoituksesta parhaan mahdollisen hyödyn, on aktiivinen rentoutuminen. Eli siinä saatetaan tehdä esim. makuuasennosta joitakin liikkeitä ja meillä on hyvin paljon visualisointitekniikoita käytössä myös. Hengitys on tietysti rentoutumisessa yksi avaintekijä.  

Nyt kun meillä on tuo Yantra- kurssi ja siellä on chai- tarjoilu aina enkä vielä ole keksinyt miten siitä kieltäydytään, niin olen huomannut että se vaikuttaa jo mun unen laatuun jos juon klo 16-18 motillisen chaita. Toki oon aina ollut vähän herkkä kofeiinille mutta nyt sen jotenkin huomaa selkeämmin. Onhan meillä tietysti sitten noita herkullisia Marie- keksejäkin tuolla tarjolla ettei ihan pelkkää chaita tarvitse koko ajan lipittää, suut makeaks! En tiedä miksi joku on yleensäkään keksinyt Marie- keksit, ei varmaan huonompia ja mauttomampia keksejä ole. Ashramin koirat on ainoita joille ne kelpaa.

Yantrassa jatkettiin syklien laskua. Eli nyt ollaan laskettu mitä vuotta eletään ja se on mulla 9, tänään laskettiin kuukaudet ja päivät. Tänään alkoi vähän huolestuttamaan kun selvisi että Yantran mukaan mulla on 108 mahdollisesta vaihtoehtoisesta kuukaudesta meneillään huonoin mahdollinen. Neljä on huono kausi, ja mun kuukausi on 4/4 eli kaikin puolin huono. Pitäis kai olla tekemättä mitään tärkeetä ja pysyä hiljaa täällä omassa huoneessa eikä puhua kenellekään. Sen lisäksi ylihuomenna on päivistä mulla 9/4 (ei tarkoita päivämäärää) joka tarkoitti Yantran mukaan ”possible nerveous breakdown”. Erinomainen ystävänpäivä siis tuloillaan ja myös torstai eli vapaapäivä, on jotain mitä odottaa! Paskin mahdollinen kuukausi ja sieltä yksi huonoimpia päiviä. No mutta onneks mä en ihan näin kovasti näihin usko...ainakaan vielä ;) Mutta siltikään en ajatellut mitään suuria suunnitelmia muutenkaan tehdä tässä kuussa vielä. Ensi kuukausi on kovasti Yantran mukaan mulla uuden alkua eli pitää odotella maaliskuuhun ennen kuin alkaa tärkeilemään. Huhtikuu olis sitten mun syklissä vastuun aikaa 6/6, perhetapahtumia ja avioliittoja / häitä. Toivottavasti joku muu menee naimisiin ettei ite tarvi kaikkea tehdä. Toukokuussa luontoon ja itsensä tutkiskelua, kesäkuussa rahaa tulee ovista ja ikkunoista, ja viimein elokuu on tärkeä uuden alku, erittäin positiivinen aikakausi jolloin pitää aloittaa jotain, työ, ihmissuhde tai mikä nyt tärkeältä tuntuu. 

Oli Mudra, Yantra, koiranpentuja

Tänään aloiteltiin valmistautumaan Oli Mudriin. Oli Mudrat on tämän joogasuuntauksen edistyneimpiä harjoituksia ja noita Oli Mudria on kai käsittääkseni 3 eri luokkaa. Noissa ei ole ideana niiden fyysinen vaativuus vaan niiden voimakas vaikutus. Yksi noista Oli Mudrista on Vajroli Mudra 2. Itse en ihan tuohon vielä kykene mutta jos päivittäin harjoittelua jatkan niin tämän vuoden aikana pitäisi pystyä. Meidän suuntaus kun on step by step, niin ei mennä suoraan noihin asanoihin vaan edetään niihinkin asteittain, mikä on ihan järkevää. Mielenkiintoista on myös Shirshasana eli päälläseisonta, tuota ollaan alettu tekemään vasta nyt helmikuussa ja valmistautuminen tuohon aloitettiin tammikuussa. Ollaan muuten melko vaativia asanoita tehty mutta Shirshasana on jätetty melko loppuun. Toki tuo Shirshasana on monille ylitsepääsemättömän vaikea, johtuen pääasiassa pelosta. Mutta jos tuosta pelosta pääsee yli niin kyllä tuon päälläseisonnankin oppii melko nopeasti. Meillä on täällä monia todella notkeita ja asanaharjoittelussa edistyneitä joogaopiskelijoita joista kaikki ei osaa päälläseisontaa, mutta muuten taipuvat moneen asanaan. Voidaan taas päätellä että meitä on moneen junaan, jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa.

Kuusi viikkoa kurssia jäljellä ja kotiin paluu häämöttää. Alkaa pikku hiljaa todellisuus iskemään päälle että pitäsi kohta palata Suomeen. Enkä välttämättä tunne sellaista olotilaa tällä hetkellä että pitäisi päästä äkkiä takaisin siihen oravanpyörään. Tottakai ikävä on perhettä ja ystäviä ja sitä normaalia elämää, mutta jotenkin on sellainen olo että ois pieni loma paikallaan tämän puolen vuoden sykkimisen jälkeen. Mutta saapas nähdä mitä sitä keksii. Muutama työhakemus on kuitenkin lähetetty ja suurin osa noista duuneista alkaa helmi-maaliskuussa eli aika turha toivo niiden osalta.

Koiranpennut on muuttaneet vielä entistä lähemmäs mun ulko-ovea ja nyt ne asuu aika lailla mun ikkunan alla, ja täällähän ei siis ole niitä lasisia ikkunoita vaan reikä seinässä meininkiä. Kuulen todella hyvin yöllä kun niillä on ikävä emoa tai nälkä tai muuten vaan vinkuvat ja pari niistä on jo oppinu haukkumaan vaikka ne on mun nyrkinkokoisia vielä. Ne on aika valloittavia otuksia kyllä, mutta öisin ärsyttäviä!

Yantrassa mentiin eteenpäin sen verran että alettiin opettelemaan tunnistamaan Yantran syklejä. Eli meillä jokaisella elämän kulkee 9 vuoden sykleissä. Ensimmäisenä vuonna kylvetään siemen, aloitetaan uutta jne. ja viimeisessä vaiheessa katsotaan taakse mitä tuli tehtyä ja fiilistellään ja aletaan suunnittelemaan seuraavaa sykliä. Mä olen tällä hetkellä vuodessa 9, eli mulle siinä mielessä tärkeä vuosi että tänä vuonna päättyy yksi 9 vuoden aikakausi mun elämästä, ja ensi vuonna alkaa uusi. Eli nyt vois vähän kelailla mitä on tehnyt viimeisten yhdeksän vuoden aikana, ja alkaa todella miettimään että mihin suuntaan haluaa mennä seuraavan 9 vuoden aikana. Ja vuosi 2014 on mulle sitten 1. vuosi taas ja aika aloittaa jotain uutta elämässä. Kannattaa siis tosissaan miettiä mitä aloittaa. Mitä vuotta elää itse kukin selviää laskukaavalla: esimerkki hlö 7.toukokuuta syntynyt. Syntymäkuukausi 5 + syntymäpäivä 7 + nykyinen vuosi 2+0+1+3 + 1 = 19 ->1+9=10->1. Eli tuo esimerkkihenkilö elää nyt vuotta 1. Kannattaa siis tarkkaan miettiä mitä aloittaa tänä vuonna ;)

Meillä on onneksi vielä Yantraa pari viikkoa jäljellä koska itse ainakin haluan vielä paljon tietoa siitä että miten nuo syntymäpolut ovat suhteessa muihin numeroihin, koska itse olen syntymäpolulta 2.  Tuon lisäksi elämässäni on  1. sekä 2. kausi (0-54v) aikakautta jota hallitsee myös numeron 1 ominaisuudet, joka merkitsee aloittamista ja johtajuutta. Ja jotenkin nuo 1 ja 2 edustaa aika erilaisia näkemyksiä.

Sarasvuo ja alkoholi

Tänään taas leppoisa sunnuntai, sai nukkua pitkään ja odotettavissa on jälleen Puja ja paljon laulamista. Tällä kertaa tuo Puja sujuu ehkä kivuttomammin kun meitä on tuplamäärä aikaisempiin kertoihin verrattuna mikä tarkoittaa sitä että ei ole niin suuria paineita laulaa koko ajan :D

Iltapäiväksi on luvassa joogaterapiatunnilla Jooga Drishtiä, harjoituksia silmille.

Tässä aamupuhteiden äärellä luin taas tärkeimpiä uutisia mistäpä muualtakaan kuin iltasanomien sivuilta ja löysin Sarasvuota koskevan uutisoinnin, jossa mies oli myöntänyt olevansa alkoholin suurkuluttaja. Oon tästä alkoholista jo jeesustellut aiemminkin mutta haluan miettiä tätä asiaa lisää koska tuo on mulle aika läheinen asia ja varmasti monelle muullekin.

Ensinnäkin se että alkoholistiksi ei tarvitse syntyä vaan siihen voi puhtaasti oppia. Meillä kenelläkään ei ole sisäistä pakonomaista tarvetta dokata ja sitä myötä alkoholisoitua. Mutta tämä meidän kulttuuri, tai se maailma missä me ainakin Suomessa eletään on niin kannustava tuohon alkoholin suurkulutukseen että ei me edes nähdä että on elämää alkoholin ulkopuolella. Pikkuhiljaa me totutaan siihen että se alkoholi on osa meidän jokapäiväistä elämää, ja ajatus siitä että olisi vaikka juhannuksen selvinpäin on yhtä mahdoton kuin intialaiselle aloittaa jotain aikataulun mukaisesti. Sellaista mahdollisuutta ei siis edes pidetä realistisena. Tai jos päätetään joku vappu olla selvinpäin niin se tarkoittaa yhtä kuin luopumista jostain ja suurta kärsimystä.

Toinen hyvä ajatus tai huomio ennemminkin oli se että kun kaveri oli palauttamassa pulloja viikottain Alkoon ja huomannut että annoksia meni säännöllisesti 30-40 viikossa niin onhan se jo merkki suurkulutuksesta. Itsekin noita lukuja joskus mietin ja laskeskelin niitä rajoja silloin kun käytin. Jotenkin sitä vain kieltää itseltään totuuden, tai ainakin keksii hyviä tekosyitä; koska tällä viikolla oli pikku joulut ja viime viikolla oli opiskelijabileet ja ensi viikolla on kaverin tuparit. Kissanristiäisiä on, ja tulee olemaan aina, mutta jos niiden antaa olla syy jatkuvalle alkoholin ylikulutukselle niin lohduton on tulevaisuus.

Itse en koskaan käyttänyt punaviiniä päivittäin ruoan kanssa tai muutenkaan tissutellut vaan juominen painottui rehellisesti viikonloppuihin ja nuo viikonloput olikin aika kosteita melko usein. Ja todella kovalla innolla niitä kissaristiäisiä aina odotti jotta pääsi ”pitämään hauskaa”. Toki osasin joskus tissutellakin mutta melko useasti lähti mopo lapasesta. Jos uskoisin alkoholismin periytymiseen niin voisin siis sanoa että geeneissä olisi edellytykset alkoholisoitumiselle. Olen kuitenkin päättänyt valita toisin.

Sarasvuon kolmas huomio oli se että vaikka suoraan voi huomata että käyttää alkoholia liikaa niin ei sitä välttämättä näe haitallisena. Työt voi hoitaa hyvin ja perheessäkin voi asiat olla ihan hyvin. Mutta sen huomaa siinä kun ottaa etäisyyttä asiaan, eli kun lopettaa dokauksen niin voi huomata että mikä merkitys sillä viinalla onkaan ollut elämässä. Yhtäkkiä energiaa on niin paljon enemmän kuin ennen ja vireystaso nousee ihan eri tasolle ja muutenkin maailma näyttää paljon paremmalta paikalta elää.

Mä oon tyytyväinen että tällaisia heränneitä ihmisä kuten Sarasvuo tulee julkisuuteen ja antaa tuolle asialle kasvot. Tässä maassa (Suomessa) on noita alkoholiongelmaisia niin paljon jotka eivät koskaan voi myöntää että alkoholi on heille ongelma ja se johtuu siitä että heillä on vielä työ ja asunto ja saattaa jopa olla perhe. Alkoholistina pidetään sitä pummia joka omassa oksennuksessaan paskat housuissa nukkuu puiston penkin alla. Nuo ns. puistokemistit on kuitenkin lopulta aika pieni ongelma meidän maassa, meillä suurempi ongelma on niissä hiljaisissa juopoissa jotka elää taviksina muiden joukossa ja odottaa kuin kuuta nousevaa että tulis perjantai ja happy hour.

Amman kanssa oli taas kerran hyvät keskustelutuokiot! Mun yllätykseksi Amma halusi tänään nähdä mut vaikka ei pitänyt olla mun vuoro. Vähän häkellyin kun en ollut valmistautunut (eli keksinyt ongelmia) ollenkaan enkä tiennyt mistä olisin puhunut. Ajattelin sitten kysyä Amman mielipidettä siihen että kun mulla on tämä ehtymätön tarve matkustella ja kokea uutta, mutta samaan aikaan mulla on melko varma halu siitä että olisin valmis asettumaan ja jopa perustamaan perheenkin jos nyt sellaiset olosuhteet jostain syystä ilmaantuisi joskus. Olo on kuin olisi skitsofreeninen, kaksi eri tyyppiä taistelee mun sisällä. Toinen haluaa nähdä maailmaa ja matkustella ja oppia ja kokea uusia asioita ja toinen haluaa vakiintua ja asettua. Ja itse näen että nämä kaksi ei oikein voi olla tasapainossa keskenään. Amma rauhassa kuunteli mun ajatuksia ja sanoi siihen suoraan että: ”Matkusta! Matkusta vaikka vuosi tai kaksi ja kierrä maailmaa niin että kovin halu kokea uutta ja reissata laantuu. Sen jälkeen perusta perhe koska se sun täytyy tehdä. Ja jos oot fiksu niin perheen kanssa voit reissata myös.”

Tätä jään hiljaa pohtimaan.


Ja sellainen kysymys tuli tässä vastaan että: Jos Harry Potter on niin hyvä taikomaan kuin väitetään, niin miksei se oo taikonu ittelleen parempaa näköä että pääsis niistä rilleistä eroon??