hengittelyä lisää

26.10.12

Ensimmäinen päivä paaston jälkeen kun saatiin oikeeta ruokaa! Eilinen oltiin vielä hedelmälinjalla koska paaston jälkeen paluu normaaliruokavalioon pitää tehdä varovasti. Itselleni tuo pelkkien hedelmien syöminen ottaa aika koville, huomasin että molemmilla kerroilla alussa ja lopussa hedelmäpäivien jälkeen oli huono olo ja vatsa ei voinut kovin mukavasti. Mutta tänään saatiin kaikkea hyvin kypsennettyä ruokaa eikä voi uskoa enkä voi kuvailla kuinka taivaalliselta voi maistua pelkkä peruna tai riisi!! Oli siinä tietysti muutakin syötävää mutta sellaiset asiat mitä mussutetaan päivittäin lisukkeena oli noussut paaston aikana aivan uuteen ulottuvuuteen. Sama ilmiö tapahtui kyllä tuolloin viime kertaisen 3kk kurssin jälkeen kun oltiin koko tuo aika ilman kahvia ja sokeria, tuolloin himoitsin Tobleronea ja kahvia yli 2kk kurssin ajasta. Ja kun pääsin Suomeen, itseasiassa en edes päässyt Suomeen asti kun ostin jo lentokentältä köpiksestä Tobleronea ja kahvia, kyllä Starbucksin kahvi maistui hyvältä. Pitäisi ihan jo noiden makuelämysten takia joskus olla esim. viikko ilman kahvia niin osaisi taas arvostaa sitä. Muuten sitä ryystää mottitolokulla päivittäin ;) Paitsi täällä ei voi ryystää, tulee muuten ylitsepääsemättömän kova Dallas ja kuolee hikoiluun! Cathy Briteistä kertoi että joskus 80- luvulla Intiassa näkyi paljon riutuneen näköisiä länsimaalaisia ja syy oli siinä, että niitä oli varoitettu juomasta vettä Intiassa kun se voi olla niin vaarallista :D  Toisenlainen paasto sekin, syö pelkkää lihaa ja vältä juomista. Tai kuten me suomalaiset, juodaan kaljaa ja viinaa niin ollaan ns. turvallisilla vesillä.

Voimat palautuu pikkuhiljaa ja alkaa olo tuntumaan taas elävältä. Meidät valokuvattiin ja mitattiin viime viikolla ennen paastoa ja tarkoitus ilmeisesti on katsoa kuinka paljon ja mihin suuntaan muututaan 6kk aikana täällä. Itse olin jo viime viikolla puntarin mukaan tiputtanut n. 4-5kg, ja nyt paaston aikana 5 päivässä oli paino tullut alas 78 kiloon eli oli vielä 3-4 kg lähtenyt muutamassa päivässä. Tuo ensimmäinen punnitus oli aika yllätys koska en uskonut että olisin laihtunut juurikaan koska olen syönyt ihan hyvin täällä ja en nyt koe että täällä liikuttaisiin niin paljon mutta jonnekin ne kilot on hävinneet. Paaston aikana nyt lähtee aika paljon nesteitä kropasta ja jos ei nyt juurikaan 5 päivään syö niin kai se paino nyt tippuukin. Mutta tulee tuo paaston aikana lähtenyt paino osittain ainakin takaisin. Että ei siinä mitään läskiä palanut muutamaa kiloa muutamassa päivässä. Mutta silti vois laittaa niksi- pirkkaan vinkin että jos haluaa laihtua mahdollisimman nopeasti niin kannattaa lopettaa syöminen kokonaan.  

27.10.

Tänään tunsin ensimmäistä kertaa kylmyyttä Intiassa ollessani. Kävin jääkaapilla hakemassa maitoa. Kun avasin jääkaapin oven, olo oli kuin kotona!

Huomenna on taas Puja- päivä eli tarkoittaa että saa nukkua pitkään!!! Sen jälkeen käydään varmaan biitsillä tuossa takapihalla. Ennen täällä tosiaan oli puoli kilsaa tuota hiekkarantaa mutta se kaikki on hautautunut veden alle ja nyt sitä on alle 10m jäljellä, näin se maailma muuttuu mutta jotkut eivät muutu sen mukana.

Sen verran erilainen kulttuuri täällä on että kun tytöt menevät uimaan niin niillä pitää olla ainakin ns.kokovartalo uimapuku ja mielellään siinä päällä vielä jotkut housut / hame ja paita. Miehillä ei ole väliä vaikka spiidoissa menis ;) Spiidot ei mahtuneet mukaan joten itse taidan mennä uimashortseissa jos ne nyt enää pysyy päällä. Aallot on kyllä aika isot täällä välillä ja kovia virtauksiakin on joten ei ihan sellaista peruspolskuttelua pysty harrastamaan. Muutenkin yritän vielä ottaa olkapään kanssa rauhallisesti etten vain riko sitä enempää. Olo on tosiaan aika hämmentävä kun menee rannalle täällä, paikalliset tulevat heti poseeraamaan ja haluat yhteiskuvan sun kanssa. Mitä valkoisempi, sen enemmän sua kuvataan ja lääpitään. Kyllä ne jotkut tulee ihan iholle koskettelemaan. Ja siis miehet tulee, yleensä ne haluaa kätellä ja olla kuvassa meidän kanssa. Jotkut tytöt ei oikein viihdy kuvattavana tai kosketeltavana mutta mä postaan jo aika ammattimaisesti tuolla biitsillä valokuvaajille ;)  Täytyy kai taas vaihtaa alaa. 

Monet meidän harjoitukset tähtää tuohon mielenhallintaan. Meillä on melkein joka päivä noin kaksi tuntia kestävä Pranayama- tunti jossa hengitellään kovasti. Yksi lisäsyy tähän kovaan hengittelyyn on se että mieli  on suoraan yhteydessä hengittämiseen. Kun hengitetään tietoisesti ja syvään, avaa se mm. lukkoja alitajuntaan josta saattaa löytyä monenlaisia aarteita. Sitä vois sanoa myös ns. kaatopaikaksi mihin me laitetaan kaikki ikävät asiat mitä ei haluta kohdata. Vähän niinkuin pienenä (ja jotkut vieläkin) osa meistä perkaa ruokalautaselta porkkanat veke ja piilottavat ne jonnekin. Siellä jossakin ne sitten mädäntyy ajan kuluessa ja näin ne meidän omat ajatuksetkin siellä syvällä muhii kunnes jonain kauniina päivänä ne sieltä kumpuaa jonkinlaisina oireina tai sairauksina. Mutta hengittäminen auttaa meitä pääsemään käsiksi sellaisiinkin menneisiin tapahtumiin mistä meillä ei ole aavistustakaan että niitä on koskaan tapahtunut. Kuitenkin ne ovat jättäneet muistijäljen. Tätä me siis tehdään nyt. Ja tän harjoituksen nimi on Eka Dasi jota me tehdään 11 päivää joka päivä lisäten hengittelykierroksia. Vaikutukset huomaa öisin kun unet on melko outoja ja niissä seikkailee sellaisia henkilöitä joita ei ole vuosiin tai pitkiin aikoihin nähnyt eikä mitään kontaktia pitänyt. Ja eihän ne ongelmat sellaisena tule uniin vaan eräänlaisina "symboleina" joista sitten pystyy ehkä päättelemään jotain tai sitten niinkuin mun tapauksessa voi vain ihmetellä että mitä siellä tapahtuu. Jännä juttu!!

Näissä hengittämisharjoituksissa vaikeaa on vain keskittyminen kuten meditaatiossakin. Pitää jatkuvasti taistella omaa egoa vastaan kun se kertoo että on ihan älyttömän tylsää hengittää sisään ja ulos eikä mitään muuta ja nukuttaakin vielä. Aamumeditaatiossa kun istutaan vähän yli klo 5 katolla auringonnousun aikaan, mun mieli ei meinaa asettua millään. Siellä pyörii kaikki maailman asiat mitä nyt voi vain mielessä pyöriä;  mitä teille kuuluu, mitä mulle kuuluu jne. Se mikä auttaa on että keskittyy hengittämiseen, seuraa omaa hengitystä. Ja kestää ehkä 5-10 sekuntia kunnes huomaa ajattelevansa että hemmetti ku väsyttää mitähän aamupalalla on. Tätä se on jokaisella ja erityisesti mulla. Mutta siitä on mentävä yli! Välillä ahkerasta istumisesta palkitaan ja tuosta tietoisesta syvään hengittelystä saa varsin levolliset ja hyvän olon ja on mahdollista saavuttaa sellaisia ohi meneviä syviä rauhallisia tiloja milloin mielessä ei yhtäkkiä liikukkaan yhtään mitään. Muistan siis hengittää!

Akupunktiota ja puhdistusta

14.10.

Näin heti alkuun pahoittelen näitä kirjoitusvirheitä, ei ole juurikaan aikaa paneutua tähän kirjoittamiseen koska edelleen ollaan suurin osa ajasta ilman sähköjä. Tämä on siis melkoista pikapikakirjoitusta. Ja toinen asia mitä pahoittelen on se että tuolla loppupuolella tulee epämiellyttäviä asioita kerrottua meidän puhdistuksesta ;)

Ennen reissua aloin huolestumaan koska viime talvena tullut olkapäävamma jostain syystä teki paluun. Ajattelin alkuun että ei se ole mitään vakavaa vaan ihan ohimenevää mutta Suomessa se jatkuikin 3 viikkoa ennen lähtöä. Intiaan tultaessa tuo olkapääkipu alkoi pahentumaan ja Ashramissa alkoi tosissaan haittaamaan jo elämää koska en voinut nostaa oikeaa kättä enään eteen päin ollenkaan. Huolestuin sitten tosissaan kun pari kertaa liukastuin lattialla täällä ja joka kerta refleksinomainen liike aiheutti lisäkivun olkapäähän ja liikkumattomuuden loppu päiväksi. Päätin sitten jutella opettajien kanssa asiasta koska vamma ei näyttänyt paranevan ollenkaa vaan meni päinvastaiseen suuntaan. Sain tapaamisen sovittua Ashramin toisen vetäjän, eli Dr. Anandan kanssa joka on lääkäri. Hän kuunteli valitukseni ja tarinani ja totesi että mitään ei pitäisi olla rikki rikki vaan ongelma on todennäköisesti jänteissä tai nivelsiteissä. Hän antoi tuubin paikallista ihmesalvaa joka lämmittää lihaksia ja avaa paikkoja ja näin ollen veri pääsee kiertämään paremmin. Tuo salva oli sellaista kamaa että sillä sai aikaseksi pieniä palovammoja koska se kuumensi ihoa niin paljon. Mutta saattoi kuitenkin auttaa hieman. Kuin tuomio oli että melko varmasti siellä ei ole mitään rikki niin uskalsin käydä varaamassa akupunktioon ajan. 

Tässä ihan meidän naapurissa on Quiet healing centre joka tarjoaa vaikka minkälaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Itse varasin siis Akupunktioon ajan kävin siellä 11.10. Ensimmäinen henkilökuntaan kuuluva henkilö jonka näin tuolla käytävällä oli mies jonka selässä luki Tapiola ja Juoksija. En kuitenkaan ehtinyt juttelemaan että oliko oikeesti Suomesta. Oma hoitajani oli eestiläinen mies joka oli asunut vuosikausia Aurovillessä ja tekee pääasiassa akupunktiohoitoja tuolla Quiet Healing Centressä. Aavistuksen jännitti koska en ollut ennen akupunktiossa käynyt. Kerroin hänelle huoleni ja hän sitten tutki käsillä ensin vamman ja sen jälkeen paita pois ja hoitopöydälle makaamaan. Hän otti pussin josta alkoi iskemään neuloja kiinni. Oikeaan olkapäähän tuli useita neuloja, keskellä päätä tuli yksi, vasempaan korvaan yksi, ja molempiin sääriin tuli kaksi neulaa. Tässä vaiheessa ei vielä sattunut. Kun neulat saatiin laitettua niin jäin makaamaan yksin huoneeseen ja hän sanoi että voin maata nyt rauhassa 30min siellä ja hän poistui huoneesta. Jossain vaiheessa alkoi kärpänen pörräämään pään ympärillä ja istui välillä naamalla mutta en enää muistanut missä oli piikkejä niin en uskaltanut liikkua ollenkaan koska pelkäsin että tökkään jonkun piikin vahingossa syvemmälle, kuten esim sen joka on jossain mun päässä. Pakko oli siis kestää kärpäsen pörräily ja hikikarpalot otsalla ja maata liikkumatta. Puolen tunnin jälkeen kaveri tuli takaisin huoneeseen ja alkoi ottamaan neuloja pois. Jalkohin hän jätti neulat ja kehotti istumaan. Sen jälkeen piti alkaa liikkuttamaan oikeaa kättä niin että löytäisin pahimman kipukohdan sieltä ja samalla hän pyörittää neljää neulaa jaloissa. Tässä vaiheessa alkoi sattumaan jonkin verran, eikä se ollut mitään normaalia kipua vaan sellaisia pieniä ja välillä vähän isompia sähköiskuja tuntui tulevan ja vihlomista. Ei kovin nautittavaa. Kipukohtia löytyi olkapäästä ja nyt myös sääristä. Sitten otettiin neulat pois jaloista ja pääsin rennosti fiilistelemään olkapäätä ja käden kuntoa ja totesin että suurin osa kivusta olikin kadonnut jo yhden hoitokerran jälkeen. Ja pystyin ilman kipua nostamaan käden eteenpäin. Sen jälkeen mies laittoi vielä olkapäähän kaksi teippiä ja kertoi että kumpikin teippi on hauislihaksen jänteille. Toinen menee olkapään taakse ja toinen olkapäähän. Kun laitettiin teipit niin siitä tuntui tulevan vielä uskomattoman hyvä tuki olkapäälle. Tämän jälkeen eestiläinen akupunktiohoitaja kertoi että olkapäässä on turvotusta ja tulehdusta. Kerroin hänelle myös muista ongelmista koska hän näin kehotti ja lopputulema oli se että pitäisi lopettaa kokonaan maitotuotteiden käyttö, koska ne altistavat tulehduksille hyvin helposti. Sen lisäksi valkoinen sokeri ja vehnä ovat asioita jotka eivät minulle sovi. Mies kuunteli myös pulssin molemmista ranteista ja katsoi kieleni ja ilmeisesti näiden perusteella myös teki nämä päätelmät. Mutta yhteenvetona todettakoon että kropassani on tulehdusta ja myrkkyjä joka johtuu siitä että vatsani on sen verran herkkä että ei pysty näitä edellä mainittuja tuotteita sietämään kovin hyvin. Muutos ruokavalioon!

Istuin tulla hänen hoitohuoneessa varmaan yli tunnin ja kaveri selitti mulle mahalaukun toimintaa ja miten haima ja maksa toimii siellä ja mitä tapahtuu kun tulee vääränlaista ravintoa. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Tämä lysti maskoi 1000 rupiaa, eli noin 15€. Suomessa olen käynyt lääkäreillä 4 vuoden aikana muutamia kertoja aina samojen juttujen takia ja lopputulema on ollut aina antibioottikuuri sekä kipulääkkeitä!!! Jotenkin nyt varsinkin tuli sellainen tunne että Suomessa on asiat melko hyvin monin paikoin mutta tuo länsimainen tapa hoitaa ihmisiä on niin pahasti pielessä että ei mitään rajaa!!! Erikoislääkärit nostavat kädet ylös ja sanovat että ei tiedä mistä tämä johtuu ja määräävät vain antibioottikuurin syötäväksi joka kerta, 15min tapaaminen ja 80€ plus lääkkeet, jos joku on perseestä niin se on tämä! Hatunnosto eestiläiselle akupunktiohoitajalle ja intialaiselle lääkärille!!!! Mä olen itse myös selvitellyt lääkärikäyntien jälkeen omia ongelmia koska on pikku hiljaa herännyt ajatus siitä että lääkärit Suomassa ei välttämättä tiedä mitä ne tekee. Jonkin verran olen perehtynyt ravitsemukseen ja lukenut vastaavia kokemuksia tulehduksista ja niihin liittyvistä tekijöistä kuten valkoinen sokeri, vilja ja erityisesti vehnä, sekä maitotuotteet. Onneksi meillä alkaa tuo elimistön puhdistuskuuri 21.10. joten sitten voi puhdistautua täysin ja katsoa minkälaisen muutoksen pystyy ruokavalioon tekemään täällä. Ainakin toffeekarkit ja paahtoleipä saa jäädä :/

No mutta nyt valittamisen sijaan voin todeta että asit ovat täällä hyvin. Olkapää toimii jo todella hyvin ja muutenkin ollaan pirteenä ja terveenä säilytty jo 2,5 viikkoa Intiassa. Sähköäkin on saatu muutama tunti päivässä eli sen verran että saa tietokoneen ladattua välillä. 

Tänään eli sunnuntaina ollaan menossa katsomaan Dance Dramaa joka on siis meidän joogakoulun järjestämä intialainen perinteinen tanssiesitys ja samalla näytelmä, mutta ehkä nimi dance drama kertoo paremmin mitä on tulossa. Tuo esitys järjestetään Intian toiseksi suurimmassa sairaalassa täällä Pondicherryssä ja paikalle on tulossa nimekkäitä vieraita plus meidän länsimaalainen joukko. Pukukoodi luonnollisesti intialainen. Esitys kestää ilmeisesti lähemmäs neljä tuntia joten istumalihaksia tarvitaan. Tarjolla on intialainen tarina joka kerrotaan sanskritin kielellä laulaen ja tanssien. Onneksi ei tarvi itse osallistua esitykseen...ainakaan vielä ;)

Joogatunneilla tai ennemminkin satsangha illoissa ollaan puhuttu melko paljon egosta. Mittailtu kenellä on suurin ego, saattaisin pärjätä aika hyvin. Egosta riisuminen on yksi tämän koulun tavoitteista ja siinä on melko paljon hommaa mun kanssa. Itseasiassa siitä ei voi vapautua mutta sen voi kohdata ja oppia ymmärtämään mikä rooli sillä on meidän elämässä, pyöriikö meidän koko elämä sen ympärillä? Egohan meiltä kaikilta löytyy ja toisilla se on vahvempi kuin toisilla. Ilman sitä ei kuitenkaan voi elää mutta sitä voi oppia hallitsemaan. Tuossa onkin meidän johtavimpia ajatuksia tälle puolelle vuodelle, kohdata oma ego, ja pyrkiä saamaan se haltuun niin että ego ei ole se joka aina loukkaantuu ja satuttaa ja suuttuu vaan että sitä voitaisiin käyttää jotenkin hyödyksi. Paljon on tullut esiin hyviä ajatuksia elämästä ja egosta näissä meidän istunnoissa ja voisin tähän parhaimpia juttuja ja keskustelun aiheita laittaa jotka itselle on jääneet parhaiten mieleen:

·         “Everything there in the world is for you to use, nothing is to misuse!”  Siinä on aika hyvä ajatus ainakin omalle kohdalleni.

·         Dharma is everything., live your life in tune with the universe. Elämäntehtävä, tee se niin hyvin kuin vain mahdollista, ilman että siitä seuraa mitään pahaa, ja niin että se hyödyttää muita. Tee oikeita asioita oikeille ihmisille, oikeaan aikaan.

·       ”  You don’t have problems, you are the problem” 

·         “Yoga is 4 fold awareness; be aware of your mind, emotions, actions, and of your awareness. Be also aware how unaware you are.” 

·         Ne ihmiset jotka pääsevät asanoihin helposti eivätkä joudu juurikaan tekemään paljoa sen eteen, eivät välttämättä saa niistä irti sitä niiden tarjoamaa hyötyä, toisin kuin ne, jotka joutuvat tekemään 100% kaikkensa jotta pääsisivät asanaan eivätkä siltikään pääse. Eli täydellinen asana ei tarjoa siitä saatavaa hyötyä, vaan omistautuminen harjoittelulle ja eteneminen kohti tavoitetta omaa vartaloa kuunnellen. Itselleni tämä oli erittäin hyvä muistutus jälleen siitä että ei mennä väkisin asanaan vaan järkevä pyrkiminen kohti asanaa, omaa kroppaa kuunnellen antaa sen parhaan hyödyn. Tätä varmasti pitäis terottaa monilla joogatunneilla että ei haittaa vaikkei yletä koskemaan varpaisiin, vaan se että kurkottaa oikeaan suuntaan riittää. 

·         “There is enough for everyone’s need but not enough for anyone’s greed.” 

·         “Where the mind goes, there the Prana flows.”

·         Onko meidän maailmassa, arvot kohdallaan kun jenkkiläinen proffa joka on perehtynyt mediaan kertoo että: “your self-worth is dependent on the amount of sexual attractiveness you have to the outside world.”

18.10.

Hyvin ollaan tultu toimeen ilman sähköä edelleen. Vedentulo takkuaa välillä ikävästi ja aiheuttaa aina melko ikäviä ongelmia koska se on luonnollisesti ainut juoma mitä meillä täällä on sekä melko välttämätöntä myös peseytymiselle. Eilen illalla näin varmaan isoimman rotan mitä koskaan olen nähnyt ja toivon mukaan tulen näkemäänkään. Täytyy sanoa että tuli hypättyä aika korkealle kun se juoksi suoraan kohti mutta vilisti onneksi vierestä ohi. Kokoa oli saman verran varmasti kuin Ashramin kissalla eli varmaan 30cm pitkä ja läskikin vielä! 

Muuten elämä on melko harmoonista täällä pois lukien parit kohtaamiset joidenkin elukoiden kanssa. Opiskelua ja olemista. Niin joo  ja matoja täällä on melko valtavasti, tuhatjalkaisia vilisee jokapuolella ja välillä niitä tippuu päähän katosta. Vapaa-aika menee lukiessa opiskeluun liittyviä kirjoja sekä olemiseen. Niin joo ja uusin harrastus on ompeleminen. Kaikki intialaiset kuteen mitä olen ostanut niin on hajonneet. Housut hajoaa aina haaroista joogatunneilla, valtavan miellyttävä fiilis kun kesken joogatunnin kuuluu ”skräts” haaroista! Paidat repeytyy hartioista ja kainaloista ja helmasta suihkun jälkeen kun pukee päälle. Aika paljon on aikaa tuhraantunut neulan ja langan käytön opetteluun. Intialaiset vaatteet on ns. ”hengittäviä ja kevyitä” mistä voidaan olla montaa mieltä, mutta suurin ongelma on se että ne ei kestä, niissä ei sitä elastisuutta ole.

Joogatunneilla ollaan keskitytty pääasiassa seisaaltaan tehtäviin liikkeisiin ja aika haasteellisia ovat olleet monet Asanat. Mulla on melko hyvin venyvyyttä tiettyihin suuntiin (näin mieheksi) mutta alaselän ongelmien takia tiettyyn suuntaan en veny sitten millään. Mutta mukava on huomata että edistystä on tapahtunut näiden 3 viikon aikana mitä ollaan joogailtu. Pidän tämän joogakoulun lähestymistavasta todella paljon!! Kaikkeen mennään asenteella step by step, eli ei koskaan haukata liian isoa palaa ja voida pahoin vaan pikkuhiljaa venytään vaativimpiin asanoihin ja kasvetaan niihin. Tuntuu olevat hyvin terveellä pohjalla. Yksi mielenkiintoisimmista jutuista mitä tehdään täällä on alkulämpät eli Jatteja ja siellä erityisesti konttaaminen. Konttaamisen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Lapsi konttaa jotta se kykenee myöhemmin kävelemään, eli konttaaminen vahvistaa luita ja muutenkin vartalon rakennetta. Sen lisäksi se laittaa sisäelimet takaisin paikoilleen. Tätä on vuosikausia käytetty joogaterapiana myös kun tarvii kuntouttaa vakavan loukkaantumisen jälkeen ihmisiä. Swami Gitananda oli lääkäri ja kirurgi ja sanoi että varsin usein kun tehtiin leikkauksia niin sisäelimet eivät olleet niillä paikoilla missä niiden olisi pitänyt olla.

Päivittäin aiheet käsittelee myös intialaista elämää ja Dr. Ananda totesi tässä eräs ilta luennolla että intialaiset kyläläiset olivat vuosia sitten äärimmäiset onnellisia. Sitten tuli Coca Cola ja Pepsi joka nurkalle ja siitä alkoi meno alas päin. Nykyään joka kylässä ja joka nurkan takana on saatavilla cokista, mutta ruokaa tai asuntoa ei todellakaan ole jokaiselle. Täällä meidän kalastajakylässä on ns normaaleja intialaiseia taloja ja sitten niiden vieressä saattaa olla sellaisia risuista kyhättyjä hökkeleitä missä asuu vähän köyhempiä naapureita, suurin osa on näitä hökkeleitä.  Nämä hökkeleissä asuvat ihmiset ovat tarjonneet mulle mm. kalaa syötäväksi kun olen tepastellut siitä ohi, kalaa jonka he ovat kypsentäneet siinä jossain olkimajan sisällä tulella ja nyt se on siinä kadulla odottamassa syöjäänsä. Paljoa heillä ei ole mutta sen vähän mitä heillä on, he ovat valmiita jakamaan valkoisen kaverin kanssa joka kävelee ohi kamera kädessä.

 Toinen mielenkiintoinen näkemys paikalliseen elämään oli se että meidän opettaja Lakshmi, joka on 29- vuotias nainen, odottaa menevänsä lähikuukausina naimisiin. Tämä sinänsä ei vielä ollut yllättävää mutte se oli että hän ei ole koskaa seurustellut kenenkään kanssa eikä hänellä ole vieläkään poikaystävää. Hän kuitenkin sanoi lopettavansa Ashramissa opettamisen lokakuun jälkeen ja lähtevänsä kotiin vanhempiensa luokse ja toivoo menevänsä pikaisesti naimisiin, mieluiten muutaman kuukauden sisällä. Jotkut asiat vain ovat niin eri tavalla täällä että on hankala käsittää. Tätä nyt en sano millään pahalla. Ei hänkään mitenkään huonona näe tilannettaan, täällä vain on harvinaista että on 29- vuotias nainen eikä ole naimisissa. Mutta kun on syntynyt tähän maailmaan kuten Lakshmi, niin se on normaalia että iskä tutustuu miesehdokkaisiin ja saattaa sitä kautta sitten Lakshmi löytää miehensä. Itse luulin että tätä ei enää niinkään tapahdu mutta näköjään ihan normaalia on edelleen.

 Puolison pettämiskulttuuri ei vielä ole kuulemma tullut Itniaan. Täällä naiset erityisesti ovat uskollisia miehilleen. Nyt siis puhutaan perinteisistä intialaisista ihmisistä, ei länsimaisista intialaisista jotka asuu Delhissä. Elämä nähdään niin eri tavalla kuin meillä lännessä. Kun jotain valitaan niin siinä pysytään ja sille ollaan uskollisia, tehdään paljon asioita sen eteen että ne valinnat mitä ollaan tehty toimisivat mahdollisimman hyvin. Saman asian voisi esittää myös niin että kun on spirituaalisia ihmisiä jotka etsivät ns. vastausta tai totuutta, tulisi valita yksi tie ja pitäytyä siinä. Monet eri tiet vievät samaan paikkaan mutta jos ottaa vähän tätä ja vähän tuota ja kokeilee vielä sitte jotain muita juttuja niin ei pääse eteen päin koskaan. Ja tottahan se on että meillä on mahdollisuus muuttaa valintoja koko ajan ja aina päättää lopettaa joku asia kun se alkaa tuntua huonolta tai tylsältä. Tunnistan itseni ikävällä tavalla tästä. Ja tässäkin mukana on ihan varmasti ego, kun ei ole koko ajan kivaa niin luovutetaan heti ja vaihdetaan uuteen parempaan. Enkä nyt siis puhu pelkästään ihmissuhteista. Mutta en kehtaa edes kertoa meidän hienosta "salarakas-palvelusta" mikä meillekin on rantautunut Suomeen ja on ilmeisesti kovin suosittu. Kertoo aika paljon siitä että kuinka vinksahtanut meidän maailma on.

Nyt on ollut muutamia päiviä ns. aika hyvät kelit, oon saanut sellaisia, ei nyt voi ihan sanoa että viileitä hetkiä mutta sellaisia että ei ole niin tajuttoman kuuma koko ajan. Eli lämpötila on varmaan 30 nurkilla. Tuntuu äärimmäisen hyvältä!! Monsuunikausi lähestyy koko ajan. Siitä oli muistutus tänään kun makoilin vapaapäivänä meidän katolla ja lueskelin ja taivas oli melko kirkas ja aurinkoinen mutta sitten minuutin kuluttua sieltä tuli ämpärillinen kerralla mun päälle eikä siinä kerennyt kamoja pakata kunnolla kun piti syöksyä suojaan. Kun sataa niin sitä tulee sitten aika paljon!!

Kuten aiemmin mainitsin, niin täällä lauletaan aika paljon! Nyt meitä kuumotetaan että jokaisen pitäisi ns. vetää vuorollaan joku Bhajan- laulu. Eli homma toimii siten että me lauletaan Sanskritin kielellä lauluja, ilman mitään taustamusiikkia, ja aina yksi henkilö laulaa rivin kerrallaan yksin ja sen jälkeen toiset toistaa sen perässä. Tämä ei ole millään tavalla mun juttu edelleenkään! Ja suurin ongelma tulee siinä että pitäis tietysti muistaa kappaleen tai laulun melodia, eikä vaan vetää omalla fiiliksellä ja melodialla niitä biisejä... Eli se ongelma siis on että näitä biisejä ei ole ruotsalaiset tehneet joten ne ei ole ihan niin mieleenjääviä tai tarttuvia että ne muistaisi ulkoa että voisi muille laulaa mallina edellä... Saa nähä miten käy. Ehkä ensi vuonna.

Edelleen huvittaa tämä paikallisten suorapuheisuus. Meidän Ashramin puutarhuri joka on 31- vuotias Saraman niminen kaveri, ilmoitti mulle viimeksi että nyt kun mun parta on kasvanut pari viikkoa  täällä niin menen varmasti pika puolin naimisiin!  Koska aiemmin ilman partaa näytin kuulemma lapselta ja nyt näytän mieheltä kun on pitkähkö parta. Mua painostetaan aika kovasti ja se melkein aiheuttaa stressin (jos täällä nyt stressiä voi jostain saada aikaiseksi) koska jostain syystä porukka on sitä mieltä että mä oon joulupukki tulevana jouluna, joten ei tässä nyt tiedä uskaltaako ajaa partaa ennen joulua. Muutenkin se on aika vaikeeta tuota parran ajaminen koska mulla on vain sellanen 10cmx15cm meikkipeili käytössä niin sen kanssa menee vaikeeks tuo kauneudenhoito. Ja sit saattaa tuo vedentulokin loppua aina ihan yllättäen, pari kertaa oon lähtenyt spiruliinat naamalla pesuhuoneesta kun on jäänyt saippuat naamaan ja ei tule vettä, onneks oli spiruliinaa mukana pullossa nestemäisessä muodossa. Monet asiat on siis muuttuneet meikäläisen elämässä. Itseä ei kovin usein peilistä näe täällä. Päällä on mukavimmat vaatteet, eikä juuri kiinnosta miltä näytän, pääasia on että siveyskoodi toteutuu eli ei saa olla shortseja eikä t-paitaa. Välillä saatan näyttää aika paljon katujen mieheltä kun on aika pitkä parransänki ja vähän repaleiset vaatteet ;)

Joulusta tulikin mieleen että meillä tosiaan on joulun tienoilla 5pv loma. Saadaan häippästä jonnekin minne nyt 5 päivän aikana keretään. Se on varmasti paikallaan jokaiselle tuo loma. Mihinkään kauaksi en kyllä jaksa lähteä mutta jonnekin rauhalliseen paikkaan missä ois riippumatto ja sähköt. Ja tulis vettä hanasta.

Intilaiseen byrokratiaan ollaan sen verran tutustutta että meidän piti rekisteröityä virastoon 2 viikon kuluttua saapumisesta koska ollaan opiskelijoita eikä turisteja. Mun viisumissa lukee että se on voimassa 20.5. asti vaikka koulu kestää vain 25.3. asti. No muutaman visiitin jälkeen viraston setä antoi paperin kouraan jossa sanottiin että mun pitää poistua maasta 6.4. mennessä. Eli sillä viisumin päivämäärällä ei nyt sitten ole mitään virkaa. Ja maasta ei pääse ellei ole sitä A4 lappusta mukana jonka sieltä virastosta sain. Jossain vaiheessahan pähkäilin että jäisin tänne kurssi jälkeen ehkä lomalle vähäksi aikaa ja reissaisin jonnekin mutta nyt ei sitä optiota ole enää koska on pakko poistua maasta. Tai voisin tietysti lentää Sri Lankaan ja hoitaa uuden viisumin sieltä ja tulla sit takaisin turistina. Mutta se voi olla että parempi vaan tulla kotiin tuolloin 27. maaliskuuta. 

Ensi sunnuntaina aloitetaan siis tuo puhdistus jostain jo aiemmin puhuin. Tuon kehon puhdistuksen ja 3 päivän vesipaaston lisäksi tehdään Eka Dasi Pranayamaa 11 päivän ajan. Tuo on varsin voimakas harjoitus päälle ja mielelle ja tuon tarkoitus on siis kaivella syvältä vanhoja asioita mitkä eivät muuten ole tulleet koskaan päivän valoon. Saman tyylinen harjoitus tehtiin 2011 Ruotsissa ollessa joka itselle oli melko voimakas kokemus. Ja kyllähän sitä kaikenlaista paskaa on itse kukin painanut tuonne mielen syviin sopukoihin vuosien ajan, ei välttämättä kivaa mutta varmasti taas hyödyllistä. Omassa olotilassa muuten oon tässä parin päivän aikana huomannut pientä muutosta, olo on ehkä aavistuksen rauhallisempi mitä aiemmin ja ehkä se johtuu myös siitä että on asettunut pikkuhiljaa tänne Ashramiin. Mutta toisaalta unissa huomaa että puhdistus on jo alkanut koska unet ovat nyt jo melko sekavia ja Amma onkin kehoittanut pitämään unipäiväkirjaa huolellisesti koska sitä kautta alitajunta alkaa puhdistumaan. Pranayama onkin yksi avaintekijä minkä vuoksi tuo puhdistuminen  on alkanut.

Täällä tosiaan hengitellään aika paljon ja tuo Pranayama onkin tämän Gitananda joogakoulun kulmakiviä tai yksi avaintekijöistä. Swamin mukaan ihmiselämä alkaa aina hengityksestä ja päättyy hengitykseen. Meidän kaikkien hengitys on niin pintapuolista että me käytetään todella pientä osaa keuhkoista, siitä ei saada riittävästi happea elimistölle. Näin ollen elimistö ei saa normaalisti niin paljon happea kuin se tarvitsisi ja se vanhenee ennen aikaisesti. Me ollaan mitattu kaikkien kolme keuhkojen ympärysmitat, eli yläosa, keskiosa ja alaosa. Näitä tulisi treenata niin että tyhjän ja täyden ympärysmitan erotus olisi vähintään 4-5 tuumaa. Itsellä oli alaosa jo nyt 4,5 tuumaa mutta keskiosa taisi olla 3 tuumaa ja yläosa 2, joten parannettavaa riittää. Säännöllisen Pranayama- harjoituksen avulla voidaan saada melkin jopa ihmeitä aikaan. Tekee todella hyvää mm. päälle; piristää, rauhoittaa, tasaa aivopuoliskoja, parantaa allergioita ja astmaa, voidaan myös korjata diapetestä sekä verenpainetautia niin ettei niihin tarvita lääkitystä kun harjoitteluun yhdistetään joogan harjoittelu. Mutta se mikä tässä on se juju on se että me länsimaiset ihmiset ollaan totuttu saamaan se taikapilleri mikä parantaa meidät heti nyt, eikä sitten joskus. Ei nähdä sitä tosiasiaa että jos halutaan parantua jostain esim. korkeasta verenpaineesta, ei siihen auta pari kertaa joogaaminen viikossa vaan siihen vaaditaan elämäntaparemontti. Ja sitä jooga tarjoaa. Sen avulla voidaan ylläpitää terveyttä todella hyvin mutta se vaatii kurinalaista elämää ja sitä harva meistä on valmis tekemään koska on niin paljon mukavampi täyttää kalenteri kaikella muulla. Tuosta päästäänkin siihen että harva meistä, mukaan lukien minä, viihtyy itsekseen tekemättä mitään. Aina on pakko tehdän jotain. Kalenteri on buukattu muutama viikko eteen päin niin että ei vapaa-aikaa ole juurikaan, treenit ja harrastukset vie paljon aikaa ja luppoaika käytetää TV:n katseluun tai surffailuun tai johonkin muuhun paitsi siihen että kuunneltaisiin omaa itseä. Joskus vois koittaa olla 30min tekemättä mitään ja vain olla katsoa mitä siellä päässä liikkuu. Suurin osa ei tähän pysty koskaan.

Hyviin mennee ja paremmin voidaan kuin eilen! Voikaa tekin ja kirjoitelkaa kuulumisia facebookkiin tai gmailiin.

19.10.

Vettä tulee kuin Esterin persestä! Mutta ei haittaa, sopii tässä vaiheessa mulle todella hyvin J Nyt voin sanoa hyvällä omalla tunnolla että enää ei ole kuuma! Jopa tullut sellaisia lyhyitä vileitä hetkiä! 

Eilen oli ns. vapaapäivä mikä tarkoittaa herätystä klo 4.20 ja aamujooga ja sen jälkeen on vapaata ilta kuuteen saakka. Hiippailin puolen päivän aikaan läheiseen Kofi Baariin kun sade taukosi. Tarkoitus oli käydä netissä lukemassa meilit ja katsoa facebookista uusimmat jutut ;) Sähköjen kanssa kun on ongelmia niin ei ollut kahvilassa wifi toiminnassa. Just kun olin lähdössä niin tuli sähköt ja pääsin nopeesti nettiin mutta yhteys oli niin huono että en kerennyt juuri mitään tehdä ja sitten sähköt meni ja nettiyhteys katosi. Muutenkin ihmettelin kun tallustelin katua pitkin että miten kaikki kaupat ovat kiinni vaikka yleensä tähän aikaan päivästä ne ovat auki, onko kenties pyhäpäivä? Kun tulin takasin Ashramiin niin selvisi että paikalliset kaupat eivät vaivaudu enää pitämään liikkeitä auki koska päivisin ei ole sähköjä eikä voi tehdä kauppaa... Aika kova tilanne tälle kylälle. Selvisi myös että sähkönjakelua rajoitetaan tarkoituksella. Hallitus haluaisi rakentaa ydinvoimalan tänne Pondicherryyn mutta ihmiset vastustavat. Nyt paikalliset sitten ovat ilman sähköä ja katsotaan josko ihmisten mieli muuttuu. Kova elämä! Toivottavasti eivät anna periksi. Mutta en tiedä kuinka kauan tällainen elämä voi jatkua että ihmiset eivät saa sähköä kuin muutaman tunnin vuorokaudessa. Se vaikuttaa välittömästi heidän elinkeinoihin ja mistä leipä pöytään kun kaupat on kiinni jne. Me pärjätään täällä Ashramissa. Kännykän ja tietokoneen saa ladattua juuri ja juuri niinä aikoina kun sähköä on eikä tuota luuria tule käytettyä juuri ollenkaan, parit tekstiviestit tulee lähetettyä viikolla ja tietokoneella kirjoiteltua opiskelujuttuja, ei muuta.

Egon avulla saadaan uusi auto, isompi talo, isompi vene, lisää tavaraa jne. Egoa siis tarvitaan jotta voidaan tehdä asioita, mutta kun se hallitsee niin se vie mennessään ja kylvää pikku hiljaa tuhoa ja onnetonta elämää. Kun on ego on hallussa, sitten ei enää halua uutta autoa eikä lisää tavaraa mutta silti voi hankkia asioita, niitä asioita joita oikeasti tarvitsee. Mikä elämässä on tärkeää, sitä on hyvä miettiä ja siinä samalla kelailla mitä elämältään haluaa. Oonko varmasti onnellinen kun saan ostettua uuden auton vai tuleeko se onni jostain muualta. Aika paljon ollaan keskustelut myös siitä että kuinka suuri rooli mielellä ja ajatuksilla on. Aiemmin taisin mainita siitä että jooga on Four- fold awareness, eli mm. miten ajatuksilla saadaan aikaan tunteita, tunteet aiheuttaa toimintoja ruumiissa jne. Eli ne asiat jotka meillä päivittäin päässä pyörii niin niitä asioita me kylvetään koko ajan elämään. Jos siis kelailee koko ajan että toivottavasti mua ei pistä hyttyset ja toivottavasti en saa malariaa, niin todennäköisyys alkaa kallistua siihen että sen malarian saan. Mieli ei ymmärrä halutaanko asioita vai ei. Se ymmärtää vain sen mitä siellä on, malaria, hyttyset. On siis hyvä miettiä mitä miettii. Vääntää vaikka väkisin positiivisia ajatuksia kasaan.

Tällainen kurinlalainen elämä mitä täällä eletään onnistuu näissä olosuhteissa melko helposti, kun ei ole muita vaihtoehtoja, tehdään niin kuin sanotaan tai jos ei kiinnosta niin saa lähteä myös kotiin. Mutta se miten tällaisen elämäntavan saa tuotua kotiin niin että kaikki se mitä täällä saavutetaan niin ei lopahtaisi ja menisi hukkaan. Se vaatii äärimmäisen kurinalaista mieltä. Ja siinä taas oma ego on aika kova vastus. En haaveile heräilystä normielämässä klo 4.20 mutta olisi hyvä kuitenkin herätä hyvissä ajoin ennen kasia ja joogailla säännöllisesti niin että se on yhtä oleellinen osa omaa päivärytmiä kuin syöminen. On niin helppoa jäädä sänkyyn nukkumaan ja todeta että sitten illalla tai huomenna. Mutta siihen ei pitäis mennä! Ego haluaa mukavuutta, mielihyvää, se haluaa viihtyä aina eikä ikinä halua mitään epämukavaa. Ja se mikä meille usein on oikeasti hyvää, ei välttämättä tunnu mukavalta, ja näin ollen keksitään miljoona tekosyytä siihen miksi tänään ei tarvitse herätä viideltä tai miksei tänään tarvitse kirjoittaa sitä ikävää sähköpostia. Mä keksin miljoona syytä miksi mun ei tarvis tehdä sitä tulevaa elimistön puhdistusta ja 10 miljoona syytä miksi mun ei kuuluis tehdän sitä coffee enemaa mut ei auta. Pakko vaan uskoa että se on hyväks mulle :)  Mutta jos näitä juttuja pitäis siellä kotona tehdä niin voi olla että tulis tuollainen juttu lykättyä ens viikolle... tai seuraavaan elämään.

21.10.

Vettä tulee ehkä kolmatta tai neljättä päivää peräkkäin taivaan täydeltä. Ashramin työntekijät ovat katolla korjaamassa sitä koska yläkerran tyttöjen huoneet vuotaa. Että toivotaan että ne saa korjattua nuo ”reiät” katossa. Mä asun itse alakerrassa joten tänne ei vesi tule ainakaan katosta. Mutta alakerran huono puoli on se että ikkunat on niin pienet että niistä ei kunnolla tule tuuli sisään ja kun on kuuma niin täällä on todella kuuma. Yläkerrassa on isommat ikkunat. Ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolella :)  Tänään alkaa 11 päivän puhdistus ja tehdään ensimmäinen Eka Dasi Pranayama, tuo Pranayama on sellainen että siihen lisätään kierroksia yksi joka päivä ja viimeisenä 11. päivänä se kestää tuntia 1,5 tuntia, aika paljon hengittämistä yhdellä istumalla. Eilen lauantaina saatiin viimeinen lounas, eli tänään syödään enää pelkkiä hedelmiä ja huomenna sit juodaan vain suolavettä.

Tulevan tiukan puhdistuksen kunniaksi palkitsin itseni jo etukäteen ja vietin villin vapaaillan eilen itekseni ja kattelin tietokoneelta sängyssä hyttysverkon alla leffan ja söin pari pähkinää, se on villiä meidän maailmassa täällä. Eilen oli suurimmaksi osaksi iltaa sähkötkin joten pystyi katsomaan koko 2 tuntia kestävän leffan. Mukavaa saada välillä ajatukset muualle kuin tänne Intiaan ja omaan itseensä. On mulla onneks tietokoneella koko True Blood 4. tuotantokausi joten jos tulee heikkoja hetkiä voin aina kattella vamppyyrejä hyttysverkon alla. Musiikin suhteen olin jotenkin huolimaton tänne lähtiessä koska en muistanut ottaa ulkoista kovalevyä mukaan missä kaikki musiikko on joten nyt on vain hyvin rajallinen valikoima musaa tietokoneella ja MP3 soittimella. Mutta tulevan puhdistuksen kunniaksi bongasin tänään aamulla taas äärimmäisen hyvän biisin sieltä muutamien joukosta ja kuuntelin. Ei uskoisi että Mötley Crüen pojat ovat saaneet niin hienon biisin aikaiseksi kuin Enslaved, kannattaa kuunnella, ja sanat erityisesti. Jos mun tietokone oikein tulkitsi tuon kappaleen, niin Tommy Leen käsialaa taitaa olla kyseinen kappale, Tomppa on siis tehnyt yhden ”leffan” Pamelan kanssa ja yhden ns.  syvällisen biisin. Ei ihan turha kaveri ;) Että semmonen sunnuntaipäivä. Aamupalalla oli banaania, omenaa, päärynää ja niiden lisäksi ainakin 3 hedelmää mitä en tunnistanut.

23.10.

Sunnuntaina kun alettiin mussuttamaan hedelmiä pelkästään niin olo huononi todella nopeesti. En ole tottunut sellaiseen määrään pelkkää sokeria, vaikka sokeria on tullutkin vedettyä niin se ei ole koskaan ollut se ainoa ravinto. Ja koska itsellä on taipumusta voida melko huonosti kun verensokeri laskee nopeasti niin nyt voin sitten hyvin huonosti. Sunnuntaina ei juuri mihinkään jaksanut panostaa, mieli oli maassa suurimman osan päivästä kun sokeripiikki laski ja sen jälkeen oli sellainen ruotsinlaivakrapula koko loppu päivän. Todella kova väsymys, oksetti ja oli vielä kunnon pääkipu.

Jos ei halua kuulla kokemuksia puhdistuksesta niin kannattaa skipata tämä kappale.

Maanantaina alettiin lipittämään sitä suolavettä ja olin etukäteen ajatellut että tämä on helppoa kuin heinänteko mulle koska olen tehnyt sen ennenkin, mutta toisin kävi. Täällä tuo puhdistus tehdään niin että ensin juodaan 2 lasia todella lämmintä suolavettä, sen jälkeen 4 erilaista Kriyaa, sitten sen jälkeen aina 1 lasi suolavettä ja 1 Kriya. Nämä kyseiset Kriyat ovat sellaisia liikkeitä jotka vievät tavaraa eteenpäin elimistössä eli ensimmäisenä ohjaavat mahalaukusta eteenpäin jne aina katkeraan loppuun asti. Jokaiselle oli varattu oma vessa ettei tarvinut jännittää mistä löytyy vessa sitten kun tulee hätä. Ja selvennyksenä jotka ei tiedä niin se suolavesi tulee kakkosesta, eli ei tule ykköshätää ollenkaan. Tarkoitus siis on puhdistaa koko suolisto ja vatsalaukku. Päivän alku oli jo vähän masentava kun aamulla piti edelleen normaalisti herätä 4.20 ja aloittaa aamujooga. Herätessä tuo ruotsinlaivakrapula oli edelleen päällä ja ei millään olisi jaksanut liikahtaakkaan, mutta pakko oli. Onneksi Hathajooga tunti oli jonkin verran kevyempi kuin normaalisti. Hathajoogan jälkeen onneks olo koheni hiukan ja päässä oleva jysäri helpotti hetkeksi. Joogan jälkeen sitten alkoi puhdistus ja se tapahtui keittiössä, Amma piti oikein seremonian meille ja kertoi kuinka tärkeää juttua me ollaan tekemässä ja että se ei ole helppoa mutta todella hyödyllinen ja sellainen mitä jokaisen pitäisi tehdä säännöllisesti. Hyvä motivointi auttoi ainakin itseäni hiukan alkuun mutta silti ihmettelin että oon maksanut tästä ”lystistä” yli 4000€, noiden kahden päivän mittaan ajattelin myös että nyt olisin tottapuhuen mieluummin jossa muualla kuin täällä. Itse sain kumottua 3-4 lasillista melko helposti ja oli ihan hyvä fiilis mutta sitten alkoi tökkimään ja 8. lasin kohdalla oli jo sellainen olo että nyt ei uppoa enää. Suolavesi oli siis n.1% vahvuista mikä kuulostaa laimealta mutta maistuu todella vahvalta. Ruotsinlaivaoksennusfiilis alkoi yltyä ja samalla aloin miettimään että itse jouduin viimeksi juomaan 25 lasia muistaakseni kunnes olin valmis, miten ikinä saan juotua tuon määrän kun laatta meinaa lentää jo 8. lasin alkaessa. Käveleskelin ja hengittelin ja otin todella rauhallisesti ja 13. lasin kohdalla oli pakko luovuttaa. Muut olivat jo voiton puolella ja suurin osa ravasi vessassa jatkuvasti mutta itsellä ei asiaa tullut vessaan ja olo oli vain kauhea. Jos oksentaisin juodun veden ulos niin olisin kiskonut turhaan väkisin sitä suolaherkkua koko aamupäivän. Meillä oli onneksi back-up plääni joka oli sellainen että jos joku ei jostain syystä pysty juomaan suolavettä niin voi juoda lämmintä sitruunavettä. Siirryin siis siihen 13 lasin jälkeen ja helpotus oli melko suuri. Ensimmäinen vessareissu tapahtui kuitenkin vasta n.17 lasin jälkeen, eli aika täys olo oli. Viimeksi se tapahtui muistaakseni  7. kohdalla. Join yhteensä 13 lasia suolavettä ja 17 lasia sitruunavettä ja sitten päätin lopettaa koska kaikki muut oli jo lopettaneet ja aikataulu alkoi olla aika tiukka. Neljä tuntia itselläni kesti tätä huvia kun juotiin ja heiluttiin keittiön lattialla ja juostiin vessassa. Erä meidän kurssilaisista lopetti 7. lasin jälkeen koska kuulemma sieltä tuli vain pelkkää vettä...hmmmm. Siihenhän pyrittiin että tulee vain vettä enää. 

Loppupäivään kuului Eka Dasi Pranayama-tunnilla,  Mantra- tunti ja Sanskrit-tunti. Paska fiilis jatkui koko päivän ja voimat oli ihan loppu, tuli ikävä kotiin! Oli siis varsin raskas kokemus verrattuna eka kertaan joka oli todella helppo. No, niin monet asiat vaikuttaa, mm. ympäristö ja syödyt ruoat viime päivinä ja muutenkin sen hetkinen olotila joka itselläni ei ollut kovin hyvä. Yö olikin sitten mielenkiintoinen, jotain muutoksia ja puhdistuksia varmasti tapahtuu elimistössä koska niin oudosti kroppa toimi. Menin nukkumaan kahdeksan jälkeen illalla ja ensimmäisen kerran piti herätä ykköselle klo 22, seuraavan kerran klo 24 ja sen jälkeen tunnin välein, taisin käydä tuona yönä 7 kertaa kusella!! Jonkin verran kiristi päätä pistää kuteet aina niskaan ja kävellä ulkona vessaan ja sen jälkeen takaisin, vessa kun on toisessa päässä Ashramia. Mutta aamulla kun tänään heräsin 4.20 niin olo oli varsin upea! Ei pääkipua, ei huonoa oloa, ei oltu enää ruotsinlaivalla! Amman mukaan tämä päivä on pahin paastosta, joka on kai epävirallisesti paaston 3. päivä ja virallisesti 2. päivä. Itselläni toistaiseksi olo on varsin mahtava!! Energiaakin riittää vaikka mihin, siivosin jopa huoneenikin tuossa. Meillä on myös sellainen back-up plääni niille jotka meinaa kuolla että ne saa hunajaa hiukan lämpimän veden kanssa joten pidetään ne hengissä sillä. Aika moni oli aamulla hunajapurkilla paitsi minä! Jännä juttu miten meidän elimistöt on niin erilaisia. Eilen aamulla oli kolme potilasta jotka eivät jooganneet vaan makasivat vaan puolikuolleina ja tänään 3-4 kaveria. Mutta tuo olotila saattaa vaihtua hetkessä ja yhtäkkiä ollaan taas ruotsinlaivalla. Täytyy siis nauttia nyt kun on vielä hyvä fiilis ja maissa. Huomenna päivitän lisää jos selviän kahvisuolihuuhtelusta. Se kuulemma menee melko kovasti päähän kun ei ole syönyt 3-4 päivään...sitä odotellessa. Kannattaa teidänkin kokeilla siellä kotona ennen ku lähette lauantaina baariin niin pohjien sijaan teette kahvilla suolihuuhtelun itsellenne ja sitten radalle! Ainiin ja olkaa syömättä muutama päivä ennen sitä.

Eniten pihalla oon täällä sanskritin tunneilla. Latinasta en ymmärrä mitään enkä koskaan sitä ole lukenut mutta voisin veikata että se on samanlaista kuin sanskrit. Paitsi että nämä kirjaimet on taideteoksia joita me kopioidaan, tai yritetään kopioida. Sanskritin tunnit on ehkä hauskimpia siinä mielessä että opetus on samanlaista kuin esikoulussa, ja opettajan englannista ei ymmärrä amerikkalainen Ralphkaan mitään. Ja sit meillä on vielä muutaman ranskalainen täällä ryhmässä ja niiden lausuminen naurattaa meikäläistä niin paljon!! Sanskritissa mm. r-kirjain lausutaan samalla tavalla kuin suomen R. Ralph jenkkinä ei osaa sanoa r-kirjainta koska niiden ärrähän on vähän erilainen, ja ranskalaisillakin tuntuu olevan ongelmia aika monen kirjaimen kanssa J  Taattua huvia!! Opettaja osoittaa taululla kirjainta ja me lausutaan yhdessä se aina niin kuin aakkosia nyt lausuttiin silloin 26 vuotta sitten. Sen jälkeen jokainen lausuu yksitellen kaikki kirjaimet opettajalle ja tällöin mä repeilen ja niin tekee kyllä muutkin. Aina kun tulee Ralphin vuoro niin se tarjoaa jenkkiläisen R – kirjaimen opettajalle ja opettaja sanoo että se ei kelpaa ja sitten ne takoo sitä ärrää siinä minuutin verran eikä se 60- vuotiaan Ralphin suuhun taivu se uus ja erilainen r J Kerrankin on hyötyä siitä että on suomenkielinen ja osaa rallienglantia, koska meillä on hyvin samanlaisia äänteitä. Läksynä meillä on piirtää tai siis kirjoittaa kaikki uudet kirjaimet  10 kertaa vihkoon ja sitten opettaja tarkistaa. En ois uskonut että tämmöstäkin saa vielä kokea. Vielä vähemmän varmaan olis Ralph uskonut, kaveri on jenkkiläisen yliopiston professori ja nyt sille yritetään väkisin opettaa sanskritin ärrä. Tää on aina hauska tunti, paljon nauramista mutta en mä tätä enempää haluais kun 1 tunnin viikkoon. Dr. Ananda kun selittää yhden Sanskritin kielen sanan meille niin siihen kuluu pari minuuttia. Me siis mantra tunneilla käännetään mantroja ja muutaman rivin kääntämiseen menee aina 1,5 tuntia. Aika voimakkaita sanoja varmaan kun sisältävät niin paljon.

24.10.

Nyt puhutaan suolihuuhtelusta, että jos ei kiinnosta kuulla niin skippaa tämäkin osa!!

Nyt on olo kohdillaan! Eilinen oli ihan ok paastopäivä, vettä meni varmaan sellanen 3 litraa ja pääkipu pysyi poissa eikä ollut huonovointisuuttakaan. Tänään aamulla kun heräsi oli voimat taas aika vähissä mutta joogatunnin jälkeen piristyi taas aika kovasti. Mutta aamujoogan jälkeen ikävä operaatio oli vielä edessä nimittäin suolihuuhtelu kahvilla. Tätä olin panikoinut melko kauan jo etukäteen ja nyt oli tuo hetki edessä. Ensimmäinen asia mikä jännitti kovasti oli se että saako sen tehdä yksin vai onko pakko olla joku avittamassa. Oisin saattanut ”perääntyä” vielä tässä vaiheessa jos olisi pitänyt tehdä se jonkun avustuksella, mutta ei onneksi tarvinnut. Toinen mikä jännitti oli se että missä se tehdään, maataanko kaikki vierekkäin ja kahvi valuu jokaiselle sisään peräpäästä. Ei onneks maattu vierekkäin vaan sai tehdä omassa huoneessa tai vessassa. Itse sain käyttöön yksin miesten vessan mikä oli tosi jees! Opettajat käski ottaa jonkun vaseliinipurkin mukaan tai jotain kosteusvoidetta tai vartalovoidetta, Ralph kysyi että käykö hyttyskarkotevoide!! :D Ei kuulemma käynyt. Itse jouduin lainaamaan muilta koska omat bodylotionit oli jäänyt kotiin. Seuraavana jännitti se että miten so oma kroppa siihen suhtautuu, pysyykö kahvit sisällä vai pitääkö heti kaataa kupillinen kahvia lattialle. Otanko kahvin maidolla ja tai sokerilla vai ihan vaan mustana!!?? Tässä vaiheessa oli melkoinen paniikki jo päällä. Jos ei tiedä mitä tehdä niin kannattaa aina mennä paniikkiin! Voimistelin yksikseni miesten vessassa välineitten ja bodylotioneiden kanssa ja mukana oli myös parit paikalliset iltasanomat jotta voin maata niiden päällä. Sen enempää en kerro yksityiskohtia. Kuitenkin kun kahvi on sisällä niin siinä on pitänyt olla vasemmalla kyljellä, selällä sekä oikealla kyljellä. Kahvin pitäis pysyä vähintään 5 min sisällä ja mieluiten 10 min. Itse makoilin leppoisasti Indian Daily Newsin päällä 13 minuuttia espressot sisälläni. Meinasin jossain vaiheessa että pitäiskö tehdä vielä päälläseisonta kun tuntuu olevan niin kovin helppoa muuten, mutta en sitten tehnyt koska ajatus mahdollisista seurauksista alkoi järkyttämään herkkää mieltäni. Ja kun ei missään mitään tuntunut niin päätin nousta ylös kävelemään (ihan jaloillani) ja heilutella itseäni sen verran että saan kahvit veke ja hyvinhän se sujui! Aika monet halusivat tehdä tämän pyhän toimituksen omassa huoneessaan ja käyttää ämpäriä, jotta näkee lopputuloksen. Itseäni ei kiinnostanut niin paljon vaan uskoin toimituksen hyödyllisyyteen ja näin mukavammaksi vaihtoehdoksi kaataa kahvit suoraan vessanpönttöön. Joo kyllä, meillä on sellainen länsimaalainen ja intialainen yhdistelmä wc-pönttö, joka paikassa ei välttämättä ole reikää lattiassa. Kahvit ulkona ja olo oli vähän epätodellinen. Tämän jälkeen lepäilin puolisen tuntia ja käväisin sitten vielä vessassa koska vielä oli yksi santsikuppi  kahvia jäljellä. Tämän jälkeen alkoi tulla sellainen euforinen olo joka parin tunnin aikana pikkuhiljaa kasvoi ja kasvoi. Lopputulos olotilassa ei nyt ollut mikään huumaava tai epätodellinen, mutta voisin sanoa että en koskaan ole tuntenut olevani niin puhdas, niin terve ja hyvinvoiva ja kevyt. Kahvi myös piristi, joten olo on niin pirteä että ei varmaan enemmän pirteämpi vois olla. Mutta ilman mitään kofeiinitärinöitä!! Ja siinä se! Olen onnelinen ja tyytyväinen että se on ohi ja onnistunut suorituskin vielä. Eikä ollut puoliksikaan niin paha mitä paniikissa ajattelin.

Sitten voin taas kertoa miksi näitä aika epämiellyttäviä operaatioita tehdään. Ensinnäkin aika monet eri lääketieteet on yhtä mieltä siitä että suolisto on se paikka mistä kaikki sairaudet alkavat ja johtuvat. Kaikki se paska mitä me syödään menee läpi meidän koko järjestelmän ja osa siitä jää sinne vaikkei sitä uskois. Suoliin tulee sellaisia ns. pusseja, eli se ei ole sellainen suora putki välttämättä vaan siihen kylkeen voi muodostua jonkunlainen lahdenpoukama ja sinne sitä ikävää kamaa voi jäädä vellomaan joka sitten pysyy siellä ikuisuuden. Voi vain sitten kuvitella kuinka hyvä se meille on että sitä vuoden vanhaa jätettä on siellä suolistossa. Syöpäähän se mm.  voi aiheuttaa. Tulehdukset on toinen mikä johtuu ruokavalioista ja suolistosta.  Ja jotta se peräpää suolistosta saadaan kuntoon ja puhtaaksi on hyvä tehdän kahvilla suolihuuhtelu. Miksi kahvi, sen takia että se räjäyttään suolen tajunnan antamallla sinne shokin ja sieltä irtoaa sitten sitä tavaraa vielä lisää mikä ei suolavedellä vielä tullut, edelleen ne jätteet siellä saattavat aiheuttaa syöpää. Myös jos ihmisellä on matoja niin nekin mukavasti tulevat ulos kahvin kanssa. Mukavaa hommaahan tämä ei ole ollut mutta niin hyödyllistä että varmasti aion tehdä uudelleen. Mutta hetkeksi kannattaa pysähtyä ja kelailla minkälainen oma ruokavalio on ollut esim. 30 vuoden ajan ja onko sitä kuinka terveellisesti elänyt. Ja jos kärsii usein tulehduksista niin siinä yksi lisäsyy tehdä koko tämä operaatio. Mitään näistä paastosta, suolavesipuhdistuksesta tai kahvisuolihuuhtelusta ei kannata tehdä todellakaan liian usein, sitten mennään ojasta allikkoon. Mutta 1-2 kertaa vuodessa ihan hyvä tehdä puhdistukset ja paastota nyt voi vaikka päivän viikossa tai kuussa.

Amma kertoi itse eilen paastonneensa noin kuukauden useaan otteeseen. Ja monet muutkin opettajat ja vanhemmat opiskelijat jotka täältä ovat lähteneet ovat tehneet selvästi pidempiä paastoja. Ihmismieli on niin mielenkiintoinen, jos itsellä on jäänyt lounas väliin niin meinaa taju lähteä jo iltapäivällä ja pelkää kuolemaa. Mutta kun asennoituu paastoon niin että ruoka ei ole se tärkein asia ja pystyy ajattelemaan että en elä syödäkseni, vaan ruoka on vain polttoainetta. Tekemällä yksinkertaisesti Hatha-joogaa, Pranayamaa tai hengittämällä tietoisesti syvään ja rauhallisesti saa energiaa, aurinko, vesi ja monet muut asiat antavat energiaa. Mutta tällainen taival mitä täällä tehtiin on hyvä mittari sille että kuinka suurta osaa ruoka näyttelee omassa elämässä, pystyykö olemaan päivääkään syömättä. Ja oma asenne se on tässäkin joka ratkaisee, tahdonvoimaa tarvitaan varmasti jotta onnistutaan mutta jos ajattelet että helvetti mähän kuolen jos oon syömättä 3-5 päivää niin silloin todennäköisesti kuoleekin ;) Mieli on niin vahva että se pystyy tekemään ihmeitä. Aika monella täällä olevalla puhdistuskin alkoi etuajassa vaikkei tippaakaan suolavettä oltu juotu koska mieli oli jo kertonut kropalle että hei kohta sut tyhjennetään täysin etkä saa ruokaakaa, niimpä kroppa aloitti tyhjentymisen jo etukäteen.

Huomenna on vapaapäivä, eli aamujoogan jälkeen on vapaata klo 18 asti. Saadaan myös ruokaa huomenna, hedelmiä aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Jännä miten kaikki maailman ruoat on tässä kuluneen 4 päivän aikana käyneet mielessä, yks päivä aloin himoitsemaan sellaista mediumia naudan sisäfilipihviä vaikken mikään pihvimies ikinä ole ollutkaan. Sen jälkeen tuli Denniksen Pizza kaikilla täytteillä mielee. Oikeastaan ainoat ruoat mitkä eivät ole käyneet tässä mielessä on olleet lanttulaatikko ja kesäkeitto. Karkkiakin voisin mussuttaa nyt kilokaupalla ja syödä suklaata ja vaikka mitä. Mutta taidan silti hillitä mieleni kun tästä selvitään kunnialla enkä heitä tällaista suoritusta hukkaan vaan pidän ruokavalion kunnossa, kasvisruokaa edelleen koska tiedän että heti kun saan ruokaa niin lihaa ei tee mieli. Ja päätän myös sen että kohtuu se on tässäkin. En luovu Denniksen pizzasta mutta pidän himot kurissa enkä myöskään aio tukahduttaa omaa kroppaani liialla sokerilla. Back to the basics, karkkipäivä! Om Tat Sat!

Enkä ole vielä keksinyt mitä teen sitten kun täältä palaan. Ostan varmaan Bemarin ja purjeveneen.