1.10.2012
Synttäripäivä :) Hmmm...en muista mihin jäin viimeksi enkä jaksa omia juttujani lukea joten aloitan jostain. Pari ensimmäistä päivää Pondicherryssä meni vauhdilla. Kaikki oli uutta ja kaaottista. Huone jonka olin buukannut oli todella pieni ja epäsiisti, mutta siellä oli ilmastointi joten se riitti. Eikä sillä hinnalla viittä tähteä odottanutkaan. Huone oli 11e yöltä. Ensimmäisenä kun astuin kadulle niin tuli riksakuski kysymään josko tarvitsisin marijuanaa...en tarvinnut. Oli niin kuuma että päätin suunnata ensimmäisenä rannalle jos siellä edes vähän tuulisi. Pondicherryn ranta ei ole uimaranta. Se on kivikkoa ja joka kiven kolossa on roskia. Roskia on itseasiassa joka paikassa. Ensimmäisenä päivänä joutui aika paljon keskittymään kävelyyn kadulla. Koska ei ole kävelyteitä niin sitä kävellään liikenteen seassa joka on kaaoottinen.
Ensimmäisenä päivänä tapasin kanadalaisen kaverin Jonathanin, jonka kanssa tulevat 2 pv reissattiin yhdessä. Jonathan oli reissannut enemmänkin Intiassa joten siltä sai hyvin näin alkuun vinkkejä. Älä koskaan tee liikenteessä mitään odottamatonta. Kaikki sujuu hyvin vaikkei se liikenne siltä näytäkkään. Mutta jos tekee ennalta-arvaamattoman käännöksen johonkin suuntaan niin todennäköisesti joku ajaa yli.
Käytiin jollain boat-tripillä saarella, johon jouduttiin ostamaan 4 erilaista lippua. 1 lippu riksalle joka odottaa meitä, 1 lippu alueelle pääsyyn, 1 jäi epäselväksi ja 1 siihen veneeseen joka vei meidän sinne saarelle. Vene ei ollut kummonen ja matka saarelle kesti 10 min. Saari oli aika hieno, pitkästi hiekkarantaa ja sinistä merta, palmuja etc mitä nyt kuvitella voi tuollaisella saarella. Me istuttiin tosin 2 tuntia varjossa koska oli niin kuuma eikä uimaan voinut mennä koska se oli kielletty virtausten vuoksi kai. Saarella tavattiin hollantilainen tyttö joka kertoi tulleensa sinne kävellen. Eli meitä oli vedätetty koska sinne tosiaan pääsi kävellenkin. Mutta saatiinpa annos veneilyä, eikä ne liput paljon maksaneet, nyt meillä oli taskuissa 4 erilaista lippua.
Illalla käytiin syömässä jossain kuuluisassa kasvisruokaravintolassa, ruokalistalta en ymmärtänyt mitään mutta onneks mukana oli kanadalainen kaveri joka löysi sieltä jotain syötäviä juttuja ja osasi suositella joten sain todella hyvää sapuskaa.
Seuraava päivä pyhitettiin Aurovillelle. Aurovillen kantava ajatus on että kaikki ihmiset on yhtä. Se on yksi suurimpia ellei kai jopa suurin omavarainen "henkinen" yhteisö mitä nyt maan päällä on. Siellä asuu reippaat 2000 ihmistä, yli 40 eri kansallisuutta. Saatiin Aurovillessa privaatti kierros brittiläisen farmarin pelloilla ja puskissa jossa kasvoi kaiken maailman vihanneksia ja hedelmiä. Tämän kaverin viljely oli hyvä esimerkki Aurovillen ekologisuudesta. Kun korjataan jotain satoa niin ei viedä kasvin jämäosia pois pellolta vaan niiden annetaan jäädä siihen paikoilleen ja maatua, vähän muokataan sitä maata ja sinne istutetaan esim. riisiä ja riisi sitten kasvaa todella nopeasti sen jämä kerroksen läpi. Tämä oli niinkuin nyt referaatti siitä tunnin kierroksesta. Ajatus siis on että maa toimii omalla tavallaan ja ihmisen ei tulisi puuttua siihen kemikaaleilla tai muutenkaan muokata sitä suuremmin. Tämmöstä toimintaa siis Aurovillessä. Siellä on toki muutakin, viljelyä, kouluja paikallisille, kurssipaikkoja, puutarhan hoitoa, kauppoja ja mitä nyt perus kylässä pitää olla. Google kertoo lisää jos kiinnostaa. Ajatus niillä on aikoinaan ollut hieno tuosta Aurovillestä. Nyt sinne on vaan otettu liikaa porukkaa ja sinne on eksynyt vähän liikaa hippejä yms ei niin oikeanlaisia ihmisiä. Tänä päivänä naisten ei tulisi liikkua siellä yksin ja siellä onkin tapahtunut tappeluja, raiskauksia ja murha. Eli ihmismieltä ei pääse pakoon edes "hengelliseen ja turvalliseen" yhteisöön. Aurovilleen ei kuitenkaan pääse kuka tahansa vaikka sillä toisin voisi luulla. Vapaaehtoisia työntekijöitä otetaan vastaan ja maksu on n. 200 rupiaa pv joka sisältää majoituksen ja ruoan ja ns. työpaikan. He vaativat sitoutumaan vähintään kuukaudeksi sinne. Ja ne jotka ovat halukkaita niin heidänkin pitäsi tulla koska he haluavat oppia Aurovillen viljelytavoista yms.
Aurovillessä tavattiin 1 intialainen ja 1 saksalainen jätkä ja heidän kanssaan päätettiin lähteä Aurovillebeachille. Aurovillen nimeä kantava ranta on melko lähellä aurovilleä mutta me matkattiin sinne uusien tuttavien moottoripyörilllä. Täällähän varmasti kolme neljästä ajoneuvosta on moottoripyörä eikä autoja ole niin paljon. Ja kukaan ei käytä kypärää. Ja jos jollain on kypärä niin se on ajon aikana kädessä, ei päässä. Aurovillebeachillä on 1 yksi talo muistona tsunamista. Talo oli rakennettu rannan tuntumaan ja tsunamin jälkeen talo roikkuu puoliksi rannalla ja puoliksi sen alkuperäisellä tontilla ylempänä. Pondicherryssä oli ennen tsunamia hiekkarantaa yli satametriä rannoilla ennen kuin meri alkoi, nyt rantaa on jäljellä vain muutama metri.
Ashramiin pääsin 28.10. ja pääsin majoittumaan heti omaan huoneeseen. Täytyy sanoa että melko alkeelliset on olot monin paikoin, vaikka täällä on kyllä aika paljon jengiä joilla ei ole sitäkään mitä meillä on Ashramissa. Huoneessa on kirjoituspöytä, vaatekaappi, tuoli ja sänky. Seinät, lattiat ja katto on betonia. Aukkoja seinissä on 3, ne ei ole varsinaisesti ikkunoita koska meillä ei ole ikkunoita, ne vaan on ikkunan muotoisia syvennyksiä joissa on reikiä ja niistä ilma vaihtuu ja niistä kaiken maailman ötökät ja eläimet pääsee mun huoneeseen. Jos ne eläimet ei mahdu niistä tai ei osaa kiivetä niin ne mahtuu myös mun oven alta...siellä on hyvin tilaa myös. Mä asun alakerrassa ja Ashram on 2 kerroksessa. Ylempien kerrosten asukeilla on vielä isompia reikiä seinissä joten niillä on haittana hyttyset ja tuuli joka vetää läpi. Sähköt menee poikki useita kertoja päivässä. Eilen olin ilman sähköjä koko illan ja yön. Joten taskulamppu on hyvä kaveri täällä sekä kynttilät. Ashramissa ei käytetä kenkiä eli täällä mennään niin sisä- kuin ulkotiloissakin paljainjaloin, näin ollen jalat on jatkuvasti todella paskaset ja se paska kantautuu myös huoneeseen. Ashram on täynnä puutarhaa ja meillä on täällä miljoona erilaista kasvia, kukkaa, puuta, pensasta ja eläintä. Nyt ollaan melko tropiikissa. Eilen illalla myös sähkönlisäksi juomaveden tulo loppui joten juomaa ei saatu ennen aamua. Vessaan ostin jonkin lasten peilin jotta näkee ajaa partaa. Miten tämän nyt selittäisi, olot on varsin alkeelliset :) Tätä päivää kuitenkin piristi se että aamupalalla oli synttärilahja odottamassa ja kynttilä joten saatiin juhlia mun vanhentumista.
Tosiaan kun ollaan täällä ilman sähköjä vähän väliä niin ei paljon tule tietokoneellakaan oltua. Joten voi jäädä bloginkirjoitukset vähiin välillä. Sellainen asia pitää vielä mainita että on jännää kuinka nämä paikalliset töksäyttelee kommentteja aika suoraan. Intialainen opettjaa jutteli Aurovillessä mun kanssa ja kysyi olenko naimisissa ja kun sanoin että en ole niin se kysyi että miksen, sanoin että en ole vielä tavannut sellaista jonka kanssa olis voinut naimisiin mennä niin se kertoi että mun nuoruus tuhlaantuu. Mutta oli sitten kuitenkin samaa mieltä siitä että ei voi mennä naimisiin kenene tahansa kanssa :) Samoin intialainen puutarhuri Ashramissa kysyi ensimmäisenä olenko naimisissa (mies siis) ja jotenkin tuntuu että se on aika iso juttu näille. Sekin uteli syytä siihen että miksen ole naimisissa. Yksi vaatekauppias sanoi että en ole normaalin näköinen . Kysyin sitten että millä tavalla, niin hän sanoi että näytän spesiaalilta, korkeasti koulutetulta. En tiedä oliko tämäkään kohteliaisuus.
Ashramin ihmiset on tosi mukavia, meitä on täällä nyt Kathy englantilainen opettaja ja Lakkshma, joka on paikallinen opettaja. Sitten meidän tiimi on Sophie, Saksa, Svetlana Ranska, Helene Ranska, Tanya, Saksa, Catherine, Ranska, Tiffany Hawaiji, Ralph, USA. Eli maks määrä mitä meitä voisi olla on 10 mutta tänä vuonna meitä on 8. Kaikki ovat varsin mukavia ja tullaan hyvin toimeen. Ikähaarukka on 19-60v. Sophie on juniori ja Ralph seniori ja mä edustan varmaan sitä keskimmäistä ikää.
Nyt täytyy lähteä jatkamaan joten kaikki hyvin Intiassa, täällä voidaan hyvin ja totutellaan asumiseen näissä olosuhteissa, voikaa tekin hyvin! :)
Synttäripäivä :) Hmmm...en muista mihin jäin viimeksi enkä jaksa omia juttujani lukea joten aloitan jostain. Pari ensimmäistä päivää Pondicherryssä meni vauhdilla. Kaikki oli uutta ja kaaottista. Huone jonka olin buukannut oli todella pieni ja epäsiisti, mutta siellä oli ilmastointi joten se riitti. Eikä sillä hinnalla viittä tähteä odottanutkaan. Huone oli 11e yöltä. Ensimmäisenä kun astuin kadulle niin tuli riksakuski kysymään josko tarvitsisin marijuanaa...en tarvinnut. Oli niin kuuma että päätin suunnata ensimmäisenä rannalle jos siellä edes vähän tuulisi. Pondicherryn ranta ei ole uimaranta. Se on kivikkoa ja joka kiven kolossa on roskia. Roskia on itseasiassa joka paikassa. Ensimmäisenä päivänä joutui aika paljon keskittymään kävelyyn kadulla. Koska ei ole kävelyteitä niin sitä kävellään liikenteen seassa joka on kaaoottinen.
Ensimmäisenä päivänä tapasin kanadalaisen kaverin Jonathanin, jonka kanssa tulevat 2 pv reissattiin yhdessä. Jonathan oli reissannut enemmänkin Intiassa joten siltä sai hyvin näin alkuun vinkkejä. Älä koskaan tee liikenteessä mitään odottamatonta. Kaikki sujuu hyvin vaikkei se liikenne siltä näytäkkään. Mutta jos tekee ennalta-arvaamattoman käännöksen johonkin suuntaan niin todennäköisesti joku ajaa yli.
Käytiin jollain boat-tripillä saarella, johon jouduttiin ostamaan 4 erilaista lippua. 1 lippu riksalle joka odottaa meitä, 1 lippu alueelle pääsyyn, 1 jäi epäselväksi ja 1 siihen veneeseen joka vei meidän sinne saarelle. Vene ei ollut kummonen ja matka saarelle kesti 10 min. Saari oli aika hieno, pitkästi hiekkarantaa ja sinistä merta, palmuja etc mitä nyt kuvitella voi tuollaisella saarella. Me istuttiin tosin 2 tuntia varjossa koska oli niin kuuma eikä uimaan voinut mennä koska se oli kielletty virtausten vuoksi kai. Saarella tavattiin hollantilainen tyttö joka kertoi tulleensa sinne kävellen. Eli meitä oli vedätetty koska sinne tosiaan pääsi kävellenkin. Mutta saatiinpa annos veneilyä, eikä ne liput paljon maksaneet, nyt meillä oli taskuissa 4 erilaista lippua.
Illalla käytiin syömässä jossain kuuluisassa kasvisruokaravintolassa, ruokalistalta en ymmärtänyt mitään mutta onneks mukana oli kanadalainen kaveri joka löysi sieltä jotain syötäviä juttuja ja osasi suositella joten sain todella hyvää sapuskaa.
Seuraava päivä pyhitettiin Aurovillelle. Aurovillen kantava ajatus on että kaikki ihmiset on yhtä. Se on yksi suurimpia ellei kai jopa suurin omavarainen "henkinen" yhteisö mitä nyt maan päällä on. Siellä asuu reippaat 2000 ihmistä, yli 40 eri kansallisuutta. Saatiin Aurovillessa privaatti kierros brittiläisen farmarin pelloilla ja puskissa jossa kasvoi kaiken maailman vihanneksia ja hedelmiä. Tämän kaverin viljely oli hyvä esimerkki Aurovillen ekologisuudesta. Kun korjataan jotain satoa niin ei viedä kasvin jämäosia pois pellolta vaan niiden annetaan jäädä siihen paikoilleen ja maatua, vähän muokataan sitä maata ja sinne istutetaan esim. riisiä ja riisi sitten kasvaa todella nopeasti sen jämä kerroksen läpi. Tämä oli niinkuin nyt referaatti siitä tunnin kierroksesta. Ajatus siis on että maa toimii omalla tavallaan ja ihmisen ei tulisi puuttua siihen kemikaaleilla tai muutenkaan muokata sitä suuremmin. Tämmöstä toimintaa siis Aurovillessä. Siellä on toki muutakin, viljelyä, kouluja paikallisille, kurssipaikkoja, puutarhan hoitoa, kauppoja ja mitä nyt perus kylässä pitää olla. Google kertoo lisää jos kiinnostaa. Ajatus niillä on aikoinaan ollut hieno tuosta Aurovillestä. Nyt sinne on vaan otettu liikaa porukkaa ja sinne on eksynyt vähän liikaa hippejä yms ei niin oikeanlaisia ihmisiä. Tänä päivänä naisten ei tulisi liikkua siellä yksin ja siellä onkin tapahtunut tappeluja, raiskauksia ja murha. Eli ihmismieltä ei pääse pakoon edes "hengelliseen ja turvalliseen" yhteisöön. Aurovilleen ei kuitenkaan pääse kuka tahansa vaikka sillä toisin voisi luulla. Vapaaehtoisia työntekijöitä otetaan vastaan ja maksu on n. 200 rupiaa pv joka sisältää majoituksen ja ruoan ja ns. työpaikan. He vaativat sitoutumaan vähintään kuukaudeksi sinne. Ja ne jotka ovat halukkaita niin heidänkin pitäsi tulla koska he haluavat oppia Aurovillen viljelytavoista yms.
Aurovillessä tavattiin 1 intialainen ja 1 saksalainen jätkä ja heidän kanssaan päätettiin lähteä Aurovillebeachille. Aurovillen nimeä kantava ranta on melko lähellä aurovilleä mutta me matkattiin sinne uusien tuttavien moottoripyörilllä. Täällähän varmasti kolme neljästä ajoneuvosta on moottoripyörä eikä autoja ole niin paljon. Ja kukaan ei käytä kypärää. Ja jos jollain on kypärä niin se on ajon aikana kädessä, ei päässä. Aurovillebeachillä on 1 yksi talo muistona tsunamista. Talo oli rakennettu rannan tuntumaan ja tsunamin jälkeen talo roikkuu puoliksi rannalla ja puoliksi sen alkuperäisellä tontilla ylempänä. Pondicherryssä oli ennen tsunamia hiekkarantaa yli satametriä rannoilla ennen kuin meri alkoi, nyt rantaa on jäljellä vain muutama metri.
Ashramiin pääsin 28.10. ja pääsin majoittumaan heti omaan huoneeseen. Täytyy sanoa että melko alkeelliset on olot monin paikoin, vaikka täällä on kyllä aika paljon jengiä joilla ei ole sitäkään mitä meillä on Ashramissa. Huoneessa on kirjoituspöytä, vaatekaappi, tuoli ja sänky. Seinät, lattiat ja katto on betonia. Aukkoja seinissä on 3, ne ei ole varsinaisesti ikkunoita koska meillä ei ole ikkunoita, ne vaan on ikkunan muotoisia syvennyksiä joissa on reikiä ja niistä ilma vaihtuu ja niistä kaiken maailman ötökät ja eläimet pääsee mun huoneeseen. Jos ne eläimet ei mahdu niistä tai ei osaa kiivetä niin ne mahtuu myös mun oven alta...siellä on hyvin tilaa myös. Mä asun alakerrassa ja Ashram on 2 kerroksessa. Ylempien kerrosten asukeilla on vielä isompia reikiä seinissä joten niillä on haittana hyttyset ja tuuli joka vetää läpi. Sähköt menee poikki useita kertoja päivässä. Eilen olin ilman sähköjä koko illan ja yön. Joten taskulamppu on hyvä kaveri täällä sekä kynttilät. Ashramissa ei käytetä kenkiä eli täällä mennään niin sisä- kuin ulkotiloissakin paljainjaloin, näin ollen jalat on jatkuvasti todella paskaset ja se paska kantautuu myös huoneeseen. Ashram on täynnä puutarhaa ja meillä on täällä miljoona erilaista kasvia, kukkaa, puuta, pensasta ja eläintä. Nyt ollaan melko tropiikissa. Eilen illalla myös sähkönlisäksi juomaveden tulo loppui joten juomaa ei saatu ennen aamua. Vessaan ostin jonkin lasten peilin jotta näkee ajaa partaa. Miten tämän nyt selittäisi, olot on varsin alkeelliset :) Tätä päivää kuitenkin piristi se että aamupalalla oli synttärilahja odottamassa ja kynttilä joten saatiin juhlia mun vanhentumista.
Tosiaan kun ollaan täällä ilman sähköjä vähän väliä niin ei paljon tule tietokoneellakaan oltua. Joten voi jäädä bloginkirjoitukset vähiin välillä. Sellainen asia pitää vielä mainita että on jännää kuinka nämä paikalliset töksäyttelee kommentteja aika suoraan. Intialainen opettjaa jutteli Aurovillessä mun kanssa ja kysyi olenko naimisissa ja kun sanoin että en ole niin se kysyi että miksen, sanoin että en ole vielä tavannut sellaista jonka kanssa olis voinut naimisiin mennä niin se kertoi että mun nuoruus tuhlaantuu. Mutta oli sitten kuitenkin samaa mieltä siitä että ei voi mennä naimisiin kenene tahansa kanssa :) Samoin intialainen puutarhuri Ashramissa kysyi ensimmäisenä olenko naimisissa (mies siis) ja jotenkin tuntuu että se on aika iso juttu näille. Sekin uteli syytä siihen että miksen ole naimisissa. Yksi vaatekauppias sanoi että en ole normaalin näköinen . Kysyin sitten että millä tavalla, niin hän sanoi että näytän spesiaalilta, korkeasti koulutetulta. En tiedä oliko tämäkään kohteliaisuus.
Ashramin ihmiset on tosi mukavia, meitä on täällä nyt Kathy englantilainen opettaja ja Lakkshma, joka on paikallinen opettaja. Sitten meidän tiimi on Sophie, Saksa, Svetlana Ranska, Helene Ranska, Tanya, Saksa, Catherine, Ranska, Tiffany Hawaiji, Ralph, USA. Eli maks määrä mitä meitä voisi olla on 10 mutta tänä vuonna meitä on 8. Kaikki ovat varsin mukavia ja tullaan hyvin toimeen. Ikähaarukka on 19-60v. Sophie on juniori ja Ralph seniori ja mä edustan varmaan sitä keskimmäistä ikää.
Nyt täytyy lähteä jatkamaan joten kaikki hyvin Intiassa, täällä voidaan hyvin ja totutellaan asumiseen näissä olosuhteissa, voikaa tekin hyvin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti