kihlajaiset

9.12.12

Sunnuntai-aamuisin on joskus aikaa kirjoitella koska meillä on jooga-vapaa aamu, eli ei ole pakollisia aamutunteja vasta kuin 10.30 ensimmäinen jolloin lähdetään vanhalle Ashramille Pujaan. Siellähän se päivä sitten meneekin tuonne klo 15 asti. Iltapäivällä sitten Chikitsa- tunti eli jooga-terapiaa. Me ollaan opeteltu tässä kuluneen viikon aikana selkähierontaa jaloilla joka kulkee nimellä täällä nimellä ”back walk”. Tuo on aika moniosainen hieronta jossa kaverin selkää hierotaan jaloilla, ei nyt vielä olla koko painoa siihen laitettu ja tuskin tullaan ihan koko painoa laittamaankaan mutta aika voimakkaasti kuitenkin painellaan selkää. Ihan mielenkiintoista oppia tällaistakin. Ja tuosta on varmasti meille aika paljon hyötyä koska me kuitenkin taivutellaan itseämme aika moneen suuntaan ja selkä on aika isossa roolissa koko ajan. Sen lisäksi istutaan todella paljon lattialla yleensä jonkinlaisessa risti-istunnassa selkä suorana joka taas aiheuttaa lisää jännitettä selälle. Me tullaan lisäilemään vielä monia juttuja tuohon back walkkiin joten päivittelen sitten myöhemmin että hypitäänkö me todella kaverin selällä vai ei.

Me ollaan luonnollisesti Ralphin kanssa aina tiimi koska ollaan ainoat miehet täällä ja Ashramin sääntöihin kuuluu että miehet eivät koske naisiin ja päin vastoin. Mutta Cathy on alkanut harkitsemaan poikkeusta koska meidän olis Ralphin kanssa kuulemma hyvä oppia ”käsittelemään” vähän toisenlaisiakin vartaloita :D Eli tulevaisuudessa ehkä kävelen jonkun toisen kurssikaverin eli jonkun tytöistä selän päällä 80 kilon voimalla. Saa nähdä jääkö niistä mitään jäljelle.

Niinkuin oon aiemmin kertonut niin Ralphilla on aikamoisia ongelmia ollut elämässään viime aikoina ja yksi niistä on ollut sen selkä. Ralph loukkasi selkänsä kai 20-30 vuotta sitten ja sille ei ole mitään voitu enää tehdä. Sitä on operoitu ja väännelty ja käännelty ja todettu vain että ei voi mittään. Se on harrastanut joogaa noin 30 vuotta nyt ja yrittänyt sillä parantaa selkäänsä ja monilla muilla luonnollisilla konsteilla mutta ilman tulosta. En tarkkaan tiedä mikä siellä on vikana mutta tiettyjä asanoita se ei ole pystynyt tekemään ollenkaan koska silloin tulee sellainen jumalaton hermoisku joka lamauttaa koko miehen. Ja joskus tuon hermon takia mies menee kyyryyn viikoksi koska ei voi muuten olla ja se kestää tosiaan muutamia päiviä. Nyt meillä on 2,5 kk päivittäistä joogaa ja pranayamaa takansa sekä muita harjoituksia ja Ralph totes tällä viikolla että hänen selkä on ilmeisesti parantunut koska mitään kipuja ei enää tule ja yhtäkkiä se voikin tehdä kaikki asanat mitä me muutkin ja tekee ne vielä tuplasti notkeammin kuin me, vaikka on 60v. Nyt se kävelee tuolla välillä käsillään ja juhlii selkäänsä ja sitä että sai tavallaan sitäkin kautta nyt uudestaan elämänilon takaisin. Ja tuo oli kuulemma hänelle se tavoite mitä tuli täältä hakemaankin, jos tämä suuntaus sattuis auttamaan selkään koska on kokeillut kaikki muita tyylejä jo.

Se mitä me täällä painotetaan on säännöllisyys, saman toistaminen ja rutiini. Me ollaan joogatunneilla vaikka ei välillä voidakkaan hyvin, jos ilta menee pitkäksi jonkun spesiaaliohjelman takia, me silti noustaan ylös 4.30 aamulla joogaamaan, ei poikkeuksia. Swami oli sitä mieltä että sairaudet on tekosyitä jättää tekemättä se, mikä pitää tehdä. Tietysti rajansa kaikella mutta voisi sanoa että Swami oli aika old school kaveri ja täällä ei paljon löysäilty tuolloin. Ei tässä paljon löysäillä nytkään mutta on meillä nykyään helpompaa kun Amma on johdossa. Nykyään paasto on vain tuon 5 päivää mistä 3 ollaan kokonaan syömättä ja 2pv hedelmälinjalla, ennen wanhaan Swamin aikaan paasto saattoi olla 9pv, riippuen henkilön Yantrasta. Tuolloin oli myös vähemmän vapaa-aikaa ja enemmän opiskelua.

Meillä oli perjantaina Satshanga tunnilla kyselytunti taas, eli saadaan tuolloin esittää Ammalle kysymyksiä aiheista mitä ollaan käsitelty. Sophie kysyi että onko sielulla jonkunlainen sidos sukupuoleen, synnynkö aina aina naiseksi jos olen ollu ennen nainen tai vastaavasti mies. Amma piti tunnin mittaisen puheen aiheesta polarizing & dualism. Tiivistettynä siis, se mihin me elämässä tähdätään on ykseys, eli me ollaan kaikki yhtä, samaa energiaa, ei ole erikseen sinua ja minua. Saattaa olla että vastakohdat viehättää mutta kun me aletaan polarisoimaan, ja näkemään itsemme erillisinä muista niin se luo ongelmia. Minä ja minun totuus ja sinä ja sinun väärät ajatukset.

10.12.

Eilen iltapäivällä mä tajusin kuinka paljon mä kaipaan Suomen hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Täällä meillä ei ole hiljaista yölläkään. Meillä on aivan mahtava naapuri joka 24/7 luukuttaa hindi-musiikkia ja sillä on elämää suuremmat kaiuttimet jossain talonsa ulkopuolella, varmistaa näin että täällä koko kylä soi. Naapuri aloittaa joka päivä joskus 3-4 aikaan aamulla ja lopettaa yöllä ehkä kahden maissa, eli voi olla tunti taukoa. Samalla näillä paikallisilla kalastajilla on joku kuulutusjärjestelmä täällä ja kovaääniset mistä ne voi tiedottaa koko kylää aina. Täällä on tällä hetkellä joku pyhiinvaellus menossa ja hindu- juhlat kuulutetaan kalastajien kovaäänisistä samalla kun naapuri luukuttaa omaa musiikkiaan. Sitten meillä on 2 aikuista koiraa joita ei ole koulutettu ja ne haukkuu aina kun ne näkee toisen koiran tai kuulen minkä tahansa äänen...eli ihan koko ajan. Meillä on myös miljoona varista täällä jotka raakkuu taukoamatta. Takapihalla taas pauhaa katepillari joka rakentaa meidän rantaan aallonmurtajaa jotta ei ihan heti hukuta täällä. Nuo kaverit tekee töitä taukoamatta 24/7 ja kolistelee hirveitä kivenjärkäleitä tuonne merenpohjaan.  Liikenne kuuluu osittain meille asti mutta ei onneks kovin lujalla. Liikenteessähän täällä on töötti pohjassa oikeastaan koko ajan. Aluksi se oli melko outoa ja ahdistavaa mutta nyt siihenkin on tottunut eikä sitä oikein huomaa. Eilen vain tuli iltapäivällä kun oli loppurentoutus aluillaan siinä niin sellainen fiilis että miten tässä voi rentoutua kun niin hirveä meteli kuuluu koko ajan joka puolelta ja hyttyset syö sua päästä varpaisiin....melekosta! Kyllä siellä Suomessa onkin hiljaista!

Meidät kutsuttiin paikallisiin kihlajaisiin!! Meidän kokin tyttären kihlajaiset on tänään täällä meidän kylällä ja meidän koko jengi on kutsuttu tuonne. Meidän kokki Shanti, on saanut järjestettyä tyttärelleen miehen ja kihlajaiset ja me päästään nyt aitiopaikalla todistamaan perinteisiä intialaisia kihlajaisia. Odotettavasissa on ainakin ylipaljon syötävää ja makeata sellaista :P Ajattelin ryöstää morsiamen ja Ralph aikoi suudella morsianta! Katotaan miten käy....tuleekohan kutsu vielä häihin asti..

Meillä oli kyläilemässä täällä joku intialainen mies joka asuu nykyään Washingtonissa, kaveri on töissä jossain isossa joogaorganisaatiossa joka on ilmeisesti eräänlainen joogayhdistys. Sen tarkoitus oli katsella mikä meininki täällä meillä on koska he ilmeisesti yrittävät kalastella meidän Asramia ja koulua liittymään heidän katto-organisaatioon. Ihan mukavan oloinen heppu oli. Se oli meidän Pujassa eilen ja istu mun vieressä. Mun on muutenkin vähän vaikee laulaa näitä Sanskritin kielisiä hittibiisejä niin tämä kaveri lauloi mun vieressä aika kuuluvalla äänellä ja oli koko ajan muita edellä 2 sekuntia. Tuolla tempulla se sai mun uskomattoman erehtymättömän rytmitajun ihan sekaisin ja ei tullut laulamisesta tänäänkään mitään. Kaveri ei ollut selkeestikkään laulanut kuorossa koskaan ennen!

Nyt tässä vaiheessa vois sanoa taas että aika menee todella nopeesti. Tässä on oltu 2,5kk täällä ja jäljellä on aika tarkkaan 3,5 opiskelua. Sitten se ois aika palata hiljaiseen Suomeen. En oo vielä keksinyt että mitä alan tekemään isona.

11.12.

Kihlajaisista selvitty kunnialla, eikä kaapattu morsianta, näin ollen hääkutsua odotellessa. Ensimmäinen fiilis näistä juhlista oli että tämä muistuttaa täysin intialaista liikennettä, todellinen kaaos eikä mitään hajua mitä tapahtuu. Tuo tilaisuus siis tapahtui kahdessa kerroksessa, ylhäällä kattoterassilla oli itse seremonia ja alhaalla pääasiassa syötiin. Koko 3 tunnin ajan mitä me siellä oltiin oli paljon meteliä ja ihmiset menee edes takas ja kantaa tuoleja ylös ja alas ja morsian on vähän väliä yläkerrassa ja välillä alakerrassa ja sulhanen samoin mutta aina eri aikaan kuin morsian, ja kesken seremonian sulhanen puhuu kaikkien keskellä puhelimeen jne. Kesken seremoniankin kaikki huutaa ja juttelee ja puhuu puhelimiin. Ruokailu oli todella mielenkiintoinen kokemus. Meidän jengi istutettiin perimmäiseen huoneeseen ja mä tietysti menin ekana kun olin eniten nälissäni, meille lyötiin banaaninlehdet eteen ja sen jälkeen 6 kaveria ämpäreineen lappas ruokaa lehdelle. Ne kaverit jotka tarjoili huusivat koko ajan ja juoksivat ja kaikki muutkin siellä juoksi ja huusi koko ajan ja mulle tuli sellanen fiilis että meillä on jumalaton kiire, niimpä tuli hotkittua kaikki ruoka ennätys vauhtia suuhun, mutta niin teki kaikki muutkin. Puolessa välissä dinneriä tuli pieni haaste kun meni ylläri ylläri sähköt poikki joten mä perimmäisessä nurkassa en enää nähnyt ruokaani ollenkaan joten meinasin mennä paniikkiin. Mutta onneks täällä syödään käsin eikä haarukoilla tai veitsillä, joten pimeessä sai jatkettua ensi paniikin jälkeen sormin syömistä ihan hyvin. Ja mikä oli positiivista, sai hyvin perinteistä tamililaista ruokaa jonka oli tamililainen kokki valmistanut meille. Jälkkäreitä ei onneks ollut liikaa mitä vähän pelkäsin vaan oli jotain oranssia makeeta mössöä mistä ei ollut hajuakaan mitä se oli mutta ihan hyvää ja sitten jäätelöä :D Juomana pieni pullo vettä. Ainoa känninen juhlissa oli morsiamen isä mikä oli vähän surullinen näky. Shantin mies on alkoholisti eikä pystynyt oman tyttärensä kihlajaisissakaan olemaan selvänä :/ Taas näki yhden hyvän syyn pysyä kaukana viinasta!

 Noissa juhlissa oli varmaan koko meidän kalastajakylä sekä kaikki sukulaiset ja naapurit. Kun me saavuttiin paikalle oltiin meitä heti istuttamassa eturiviin aitiopaikalle mikä on vähän hassua koska kukaan meistä ei ole edes nähnyt morsianta tai sulhasta koskaan, mutta täällä halutaan kutsua valkoisia kavereita ja tuttuja aina juhliin vaikkei niitä tunnetakkaan eli riittää että joku ne tuntee niin on kunnia kun valkoinen kaveri tulee juhliin. Christin kertoi joka on siis ranskalainen ja asunut täällä 4 vuotta että heidät on kutsuttu useisiin kihlajaisiin ja häihin ja usein ei ole mitään hajua ketä ne on jotka menee naimisiin mutta koska Christinin perhe on eri värinen niin ne halutaan mukaan bileisiin. Mutta tämä tapaus oli toki vähän eri koska Shanti on meidän Ashramin kokki ja muutenkin tärkeä henkilö meille. Äärimmäisen hieno ihminen ja vahva, pakko olla että on jaksanut väkivaltaista juoppoa katsella. Tuokin on osoitus siitä että täällä ei tunneta tai harjoiteta individualismia, kyläläiset ei ota avioeroa eikä kukaan ole yksin, vaan se mitä on aloitettu yhdessä niin se viedään loppuun. Vaikka ukko ei tee mitään muuta kun juo ja hakkaa niin silti Shanti sitä elättää...mielenkiintoista.

Muutenkin tuntuu siltä että täällä ei ole (ainakaan kyläläisten ja perinteisten intialaisten keskuudessa) sellaista Hollywoodissa keksittyä rakkautta, vaan avioliitto ja parisuhde nähdään vähän eri tavalla kuin meillä lännessä. Se on kuin tiimi joka valitaan sen perusteella että mitkä osat tulee parhaiten toimeen keskenään. Valintaan ei osallistu vain morsian ja sulhanen vaan niiden vanhemmat. Kun tiimi on perustettu niin ne lähtee toteuttamaan yhteistä tavoitetta missä molemmat on yksilöitä eikä se perustu sellaiseen perhosia vatsan pohjassa ihastumiseen.

Ainiin, Sharavan, meidän hauska puutarhuri ja yleismies on ottanut missiokseen järjestää mut naimisiin paikallisen kanssa :D Se olis kuulemma kihlajaisissa esitellyt mulle neljä vaimoehdokasta mutta kun en ikinä ollut paikalla kun näitä ehdokkaita oli näkyvissä niin jäi myöhempään ajankohtaan tuo naimakauppa. Että semmosta.

Huomenna ollaan menossa jonnkekin Pondicherryn keskustan tuntumaan yliopistolle, siellä on stadioni jossa pitäis olla melko iso tilaisuus ja ohjelmassa on meditaatio. Amma oli luonnollisesti kutsuttu ja me muut tullaan luonnollisesti Avecceina paikalle meditoimaan :D

Joululoma näyttää lyhentyvän entisestään. Nyt meillä on keskellä lomaa Puja mihin on pakko osallistua ja ennen sitä lähdetään tekemään ekskursio jonnekin vuorelle. En tiedä minne päin tai oikeestaan mitään siitä retkestä muuta kuin että sinne kiivetään kävellen ilman jalkineita ja tämä on koko päivä retki. Mutta sekin tapahtuu keskellä joululomaa. Alan pikkuhiljaa luopumaan ajatuksesta että lähtisin minnekään täältä, lomaa taitaa olla 2-3 pv vielä jäljellä milloin voisi lähteä jonnekin mutta saattaa olla että tuo aika menee rannalla löhöilyyn ja nukkumiseen täällä.

Asanaharjoituksissa ollaan notkistuttu taas. Jostain syystä mun jalat ja lonkat on tiettyihin suuntiin tosi taipuvaisia ja mä saan jo jalan pään taakse, toki päätä en saa ylös ja selkää suoraks niin kuin oppikirjassa sanottais mutta voin ainakin sanoa että kerran oon saanut jalan pään taakse. Mutta takareidet ja reiden sivut on niin tiukat eli siis kireet että ne ei veny sitten millään. Takareidet alkaa vähän antamaan periks mutta kun vedetään jalat levälleen istualtaan ja sitten pitäs kurottaa ja laittaa naama lattiaan niin meikäläinen ei paljoa liikahda siitä, reisien sisäosat kinnaa niin paljon vastaan. Ei ole siis pelkoa että tässä Asanassa housut repeää.

Pientä lisäpotkua toi taas eilinen kun pamahti sulake ja jotain muutakin. Laitoin valot päälle niin alkoi ensin valot räppimään ja humina kuulumaan, sitten alkoi tulemaan savua aika paljon ja sen jälkeen kipinöitä ja vähän liekkejä ja pientä pauketta. Ajattelin sitten pistää valot pois kuitenkin ja olla pimeessä. Nyt pitää ootella että yleismies Saravan tulee kattomaan mitä tapahtu. Mulla on luonnollisesti Philipsin loisteputki- lamppu. Mutta jos nyt pitäis vale-insinöörin vikaraportti heittää niin veikkaisin että tuo ei ollut Philipsin vika. 

17.12.12

Ompa ollu kiirettä! Tuo 12.12.2012 meditaatio-tilaisuus oli todella outo juttu! Amma oli siis kutsuttu paikallisen koulu- ketjun tapahtumaan jossa oli siis tarkoitus rikkoa joitakin maailmanennätyksiä, paikalle oli odotettavissa 12 000 ihmistä. Ja kun Amma oli päävieras niin me luonnollisesti tullaan aina kylkiäisinä paikalle :D Täällä on sellainen koulu kuin Acharya, niillä on useita isoja kouluja täällä Pondicherryssä ja Chennaissa. Ja niiden oppilaista ja henkilökunnasta koostui pääosin tuo 12 000 ihmistä.

Me mentiin paikalle noin klo 10 ja käytiin koulun johtajan ilmastoidussa huoneessa juomassa mehut ensin ja kuuntelemassa vähän propagandaa. Sen jälkeen siirryttiin koulun taakse fudiskentälle jossa oli jo valmiina 12 000 koululaista / opiskelijaa istumassa ja odottamassa meditaation alkua. Sattui vielä kiva ilma eli lämpöä oli kai sellanen 33-34 astetta. Nuorimmat tuolla olijat oli varmaan ekaluokkalaisia ja vanhimmat yliopisto-opiskelijoita. Ne istui ympyrämuodostelmassa jo valmiina ja keskelle fudiskenttää oli jätetty puhujakoroke ja sen ympärille tilaa. Me luonnollisesti mentiin tuon puhujapöntön ympärille istumaan kaikkien toljotettavaksi. Tuo oli niin absurdi tilaisuus että mun on mahdotonta kuvailla mitä tuo oli. Me tiedettiin vaan että mennään meditoimaan ja tekemään jotain maailmanennätystä mutta me oltiin taas kerran joku nähtävyys siellä ja paikalla oli Intian lehdistö ja joitakin tv-yhtiöitä. Me valkonaamat tepastellaan keskelle yleisöä tietämättä mitä tulee tapahtumaan. Meille kaikille annettiin hienot pyramidi-hatut jotka piti myöhemmin laittaa päähän, kiinnitettiin kumilenksulla, ja kumilenksun ympärysmitta oli laskettu jonku ekaluokkalaisen mukaan. Tunsin oloni valtavan arvokkaaksi kun istuin siinä kentällä keskipäivän auringon alla suoraan, +34 lämmintä, pyramidihattu päässä, kaikki kävi tottakai kuvaamassa meitä siinä keskellä kun hiki valuu norona mun päällä. Sitten kun meditaatio alkoi niin piti ottaa vierustoverin kädestä tietysti kiinni koska tämän tilaisuuden johtaja oli jonkunlainen new age kaveri ja oli ehdottoman tärkeää että jokainen pitää kädestä kiinni toista. Mun vierustoveri oli molemmilla puolilla noin 1,5 m päässä musta eli mun kädet venyi tuon meditaation aikana varmaan 20 senttiä kumpikin. Meditaatio itsessään kesti 40 minuuttia ja tuo aika piti olla paikoillaan ja mulla kädet 90 asteen kulmassa kurottamassa kavereille. Ei oo varmaan vähään aikaan ollu mitään noin tuskallista kokemusta kuin tuo oli!!! Menetin varmaan kaiken nesteen mitä mun kropassa oli kun tuskailin tuolla kentällä että pysyn hengissä. Ja oli siellä kuuma muillakin. Mutta viihdykettä tarjos vierustoverini Tanja joka kesken meditaation alkoi laittamaan itselleen aurinkorasvaa ja ystävällisesti tarjosi sen jälkeen sitä vieressä istuvalle intialaiselle miehelle joka oli varmaan mustin intialainen mitä oon koskaan nähnyt. Mies ystävällisesti kieltäytyi aurinkorasvasta kuitenkin :D

Tilaisuuden jälkeen vaapuin kohti linja-autoa melko väsyneenä kunnes mut pysäytti joku intialainen TV-yhtiön edustaja joka välttämättä halus haastatella mua. Niinpä kävin antamassa omat kommenttini jollekin Hunaja tv- kanavalle tilaisuudesta ja kerroin myös joulupukista. Haastattelun hetkellä olo oli vähän epävarma kaikinpuolin enkä ole ihan varma että menikö tuo haastattelu täysin nappiin. Tuntui siltä että päivän velvollisuudet oli nyt suoritettu. Tehtiin kai me tuolla joku 6-7 maailmanennätystä. Ja mä tein varmaan itse henkilökohtaisen dallaksen- maailmanennätyksen!!

Tilaisuus oli kaikenkaikkiaan mun näkökulmasta katsottuna järjetön ja aivan älytön. Niitä lapsia istutettiin siellä varmaan 2h auringon alla ja me oltiin yhteensä 1,5h siinä kentällä jököttämässä. Kukaan ei tiennyt mitä tapahtuu ja musa oli aika ihmeellistä missä välillä laulettiin Jeesuksesta yms. Välillä 200 kiloinen järjestäjä älähti puhujakorokkeelta mikrofoniin kesken alkulämmittelyjen että vaihda biisiä :D Mutta tuo oli hyvin tyypillistä intialaista toimintaa. Täällä kaikki viedään aika äärimmäisyyksiin. Täällä on niin paljon jengiä että jos haluaa huomiota niin pitää tehdä jotain kunnolla isoa! Ja tuo kurinalaisuus lapsissa. Täällä koululaiset näyttää tottelevan opettajia. Veikkaan että nämä vielä saa täällä käyttää erilaisia metodeja lapsiin kuin meillä Suomessa. Ei taitaisi Suomessa minkään koulun tai yliopiston opiskelijat istua kahta tuntia liikkumatta, oli keli mikä hyvänsä.

Tuon jälkeen ollaankin viime viikolla ja tällä viikolla harjoiteltu ahkerasti jouluohjelmia. Eli meillä on luvassa laadukasta teatteria jouluaattona ja jotenkin mä oon ajautunut noihin mukaan vaikka ilmoitin että en ole käytössä. Ashramin lapset haluaa tehdä Leijonakuninga- näytelmän jossa me ollaan mukana kaikki, mä luonnollisesti olen apina. Mutta on mulla myös muitakin rooleja. Ja me kuvataan tästä myös elokuva joten ehkä tuo vielä ilmestyy BlueRayna keväällä.

Itsenäisyyspäivä Intiassa

4.12.

Meille ilmotettiin tänään että 4.-7. tammikuuta on Pondicherryssä kansainvälinen joogafestivaali johon me otetaan osaa. Mitä se tarkoittaa käytännössä niin tuolla on erilaisia joogakilpailuja ja meidän tehtävä on pitää puhe, jokaisen meistä. Tämä tuli vähän puskista yllättäen, no onneks aikaa on vielä kuukausi. Kukaan ei kuitenkaan tiedä että mistä aiheesta pitää puhua mutta voitais olettaa sen liittyvän joogaan. Tämä on siis pakollinen osuus meille jokaiselle Ashram- oppilaalle, sitten vapaaehtoista on se että haluaako itse jooga-asana kilpailuun ottaa osaa. En näillä venymisillä ala kilpailemaan :D

5.12.

Jos en oo kertonu vielä tapeeks monesti hyttysistä niin voisin mainita että niitä on edelleen vaikka joulu lähenee. Aika perus on sellanen vajaa 20 hyttysenpistoa per päivä, niitä tulee aamulla hatha-jooga- tunnilla, iltapäivällä auringon laskiessa Mantra- tunnilla ja illallisella. Hyttysmyrkyllä en tiedä olevan mitään virkaa. Täällä monopoli sellasella firmalla ku Odomos, kenenkään muun tuotteita en oo nähnyt. Nyt oon käyttänyt niiden sprayta, voidetta ja rasvaa ja mikään niistä ei auta. Ois pitäny varmaan tuoda OFFia Suomesta. No mutta onneks nuo hyttyset on vähän pienempiä joten mulle ei tuu ihan niin isoja allergia-paiseita kuin Suomessa. Ja nämä paikalliset sotavammat paranee paljon nopeemmin.

Huomenna päätettiin mennä vapaapäivän kunniaksi Ralphin ja Tanjan kanssa itsenäisyyspäivä- pizzalle Pondicherryn keskustaan, siellä pitäis olla kuulemma hyvä kattoterassiravintola mukavilla näkymillä. Ralph ja Tanja ei vielä tiedä että tuo on Suomen itsenäisyyspäivä- pizza- tilaisuus mitä me vietetään kolmestaan mutta selvennän sen niille huomenna siinä samalla kun laulan kansallislaulun ja luen kappaleen Seitsemästä Veljeksestä niille. Todella harmi kun ei tänä vuonna pääse linnanjuhliin mutta joskus täytyy vaan joistakin asioista luopua jotta voi saada uusia tilalle.

Hatha-jooga- tunnilla ollaan edetty luojan kiitos lantionalueen asanoista eteenpäin jalka-asanoihin mitkä sattuu aika paljon mutta silti on niin paljon mukavampia kuin nuo lantionalueen jalannostot. Istutaan kaikilla mahdollisilla tavoilla jalkojemme päällä niin että niihin sattuu mahdollisimman paljon. Ja kun niihin sattuu, niin se on sitten merkki siitä että joku sisäelin ei ole tasapainossa. Eli tulee aika paljon painetta jaloissa oleville aku-pisteille. Samalla parannetaan suonikohjuja jos jollain niitä on. Ei taida meidän jengistä olla kellään vielä mutta opetellaan asanoita millä niistä pääsee eroon niiden ilmaantuessa :D

Pranayama- tunneilla otetaan aika kevyesti vielä, tällä hetkellä tehdään Savitri Pranaymaa, Loma Viloma Pranayamaa sekä Nasaga Bhastrikaa. Kahdessa ensimmäisessä idea on että hengitetään sisään, pidätetään hengitystä, hengitys ulos ja sitten pidätetään hengitystä taas ennen seuraavaa sisäänhengitystä. Meidän suuntauksessahan idea oli siinä että aloitetaan meinigillä step by step, eli ei kiirehditä. Tämän takia meillä ei vielä pidätellä tuntikausia hengitystä vaan rakennetaan isot keuhkot hitaasti ja varmasti. Se mitä tapahtuu jos aletaan kiirehtimään ja haukkaamaan liian isoa palaa noissa Pranayama- harjoituksissa on se että keho alkaa hylkimään harjoitusta jos tuntuu siltä että ilma loppuu ja pelottaa että kuolee. Sisäänhengityksen pidättämäninen on melko helppoa mutta kaikille ei ole kovin helppoa pidättää uloshengityksen jälkeen pidempää aikaa. Loma Vilomassa erikoista on se että siinä käytetään Vishnu Mudraa joka tehdään oikealla kädellä ja sormilla blokataa aina vuorotellen toinen sierain ja toisella hengitetään jne. Nasaga Bhastrikassa hengitetään kyljissä olevilla lihaksilla nopeesti sisään ulos nenän kautta, puhdistetaan hermostoa ja rakennetaan uusia kanavia aivosoluille jotta ajatus luistais liukkaammin.

Niin meillä on tosiaan joulujuhla täällä, syödään taas intialaisia makeita herkkuja liikaa ja lauletaan. Tämä on jo aika normaalia. Mutta tuossa juhlassa on myös muuta ohjelmaa ja meidän tiimin tehtävä on kehittää sitä ohjelmaa. No meillä on tottakai sketsejä vaikka kuinka paljon ja jokainen pääsee loistamaan loistavilla näyttelijäntaidoilla. Mahtavaa päästä esille! Päästän sisäisen Marlon Brandoni irti. Yks monista rooleista yllätysyllätys on joulupukki. En toivonut tuota enkä käynyt koekuvauksissa tai mitään vaan mut vaan valittiin syntymäpaikan mukaan yksimielisesti. Vois sanoa että melko rasistista. Mä oisin tyytynyt olemaan kuusi tai vaikka kivi niinku ala-asteen joulujuhlissa yleensä. Ei tarvis stressata niin paljon vuorosanoilla. tulee kauhee stressi kun joutuu niin paljon olemaan estradilla, pitään puheen joogafestareilla ja olemaan joulupukki Ashramin joulujuhlassa! Taidan ottaa vähän stressilääkettä, eli nutellaa.

Tytöt on opettanut mut pahoille tavoille täällä. Ne on alkaneet ostamaan Nutellaa ja mä oon naureskellut niille että kuinka surullista että tollasta vetelevät naamaan, ja sitten ite hiljaa huoneessani oon mussuttanut keksejä samalla. No kuitenkin ajattelin että se tais olla 1990 kun viimeksi oon maistanut nutellaa joten jos nyt ois aika antaa sille uusi mahdollisuus. Muistan vieläkin kun saatiin jouluks Nutella purkki Saksasta ja mä en voinu sietää sitä. Se oli mun mielestä pahaa. Ostin nyt yhden pienen purkin ja ajattelin vähän maistaa että kuinka pahaa se olikaan ja yllättäen, ei se ollutkaan pahaa vaan hemmetin hyvää. Mutta oon mussuttanut sitä vasta sen pienen purkin. Mutta tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä että jos sä näät että tuo tie vie kärsimyksiin niin älä mene sinne. Mutta kyllähän mä menin. Mun olis vaan kannattanu olla siinä uskossa että Nutella on pahaa. Koska jos luet Nutellan tuoteselosteen niin ei siinä taida mitään hyvääkään olla paitsi maku. Taas meni mehtään! Olis hienoa jos joskus oppis näistä hienoista sanoista ja ajatuksista jotain!!

Taas repes housut

30.11.

Dr. Ananda oli 2,5 viikkoa matkoilla ja tuon ajan meitä sijaisti hänen jooga-oppilas ja Pondicherryn yliopiston joogan opettaja Meena ja hän opetti meille jooga-sutria. Tällä viikolla Dr. Ananda palasi Australiasta missä hän oli pitämässä joogakoulutuksia tuon ajan. Tuliaisina se toi pojalleen Angry Birds repun :D Ja Anandraj oli aivan onnessaan tuosta repusta. Tällä viikolla oon vasta tajunnut kuinka spesiaalissa tilanteessa me täällä ollaan. Meidän karmajooga duunit vaihtui taas ja mä olen nyt Sambrani- mies. Eli mä vierailen jokaisen huoneessa ja mulla on mukana kukkaruukku jossa hiillos palaa ja siihen mä nakkelen sellaista Sambrani jauhetta joka tuo hyvän tuoksun savun mukana ja pitää (ainakin teoriassa) hyttyset poissa. Mä tosiaan aloitan mun kierroksen tuolta Amman perheen asunnosta eli käyn heidän yksityisissä tiloissa savuttelemassa tuota Sambrania ja samalla pääsen kurkistamaan heidän tiloihinsa. Ja noiden kierrosten aikana tällä viikolla jotenkin vasta oon tajunnut että ne tosiaan asuu täällä meidän kanssa, tai me asutaan täällä heidän luonaan. Ja me ollaan täällä puoli vuotta, puolet siis heidän vuodestaan, ja tämä kurssi on joka vuosi. Me ollaan oikeesti todella pieni ja tiivis perheyhteisö täällä.

Viimeisen viikon aikana huolta on aiheuttanut meidän koiranpennut. Noin kuukausi ennen kuin tämä kurssi alkoi niin Ashramiin syntyi koiranpentuja joista he päättivät pitää 1 poikakoiran ja 1 tyttökoiran. Nuo koirat ovat olleet aika tiiviisti osa meidän arkea täällä kun ne pyörii koko ajan jaloissa ja on tosi ihmisrakkaita. Nyt viikko sitten molemmat sairastui aika kovasti ja kukaan ei oikein tiennyt että mikä niillä on. Ensin ne ripuloi, okseni ja sitten lopetti syömisen. Sen jälkeen ne oksensi ja ripuloi verta ja meni aika huonoon kuntoon. Ne ei enää liikkunu ollenkaan vaan makas puskassa piilossa koko ajan. Tällä viikolla ne vietiin sitten eläinlääkäriin jossa eläinlääkäri tutki molemmat pennut ja ei pystynyt sanomaan mikä niitä vaivaa. Alilämpöisiä ne oli ainakin ja matoja ei kuulemma ollut. Antibioottikuurin ne lopulta sai ja jotain suoloja ja samantyylisiä aineita mitä nyt ihmisille annetaan kun ne ei syö eikä juo mitään ja päästää kaiken vain läpi. Nyt kun ne on antibioottieja vetänyt pari päivää niin tyttökoira on jo innoissaan juoksentelemassa täällä mutta poika vielä taistelee hengestään. Ne on samanikäisiä mutta tyttökoira on 2x niin iso kuin veljensä. Veli on nyt niin huonossa kunnossa että saa nähdä paraneeko se enää.

Muuten arki on melko leppoisaa ja ihan hyvä ja rento fiilis täällä on. Kovasti oottelen postista pakettia saapuvaksi jonka tilasin Suomesta. Tilasin ihan joulua varten mutta ei haittaa jos se tulee jo ennen joulua kuten vaikka huomenna ;) Eilen sain niin mahtavan yllätyksen postista että se pelasti tämän viikon! Tuli joulukortti kotoa kummipojalta ja samassa kuulumiset sieltä. Joulukortissa oli kovasti kummipojannäköinen tonttu pyöreine poskineen ja punaisine hiuksineen :D En edes muista milloin olis viimeksi saanut oikean kirjeen. Jotenkin on aivan eri asia saada joltain käsinkirjoitettu kirje kun vastaavasti sähköpostia tai facebook- viestiä. Se on jotenkin niin paljon henkilökohtaisempi ja tulee sellainen olo että joku on oikeasti nähnyt vaivaa ja ajatellut kun on käsinkirjoittanut kirjeen ja lähettänyt sen toiselle puolelle palloa. Pieni asia mutta merkitsee niin paljon. Pitäis itekki kirjotella käsin kirjeitä...

1.12.

Eilen meillä oli Satshanga joka oli pyhitetty ainoastaan meidän opiskelijoiden kysymyksille. Siinä kävi niin että tuosta 1,5 tunnista mä varastin suurimman osan,vaikka mulla ei ollut kuin kaksi kysymystä. Mutta syy ehkä oli enemmänkin Amman, hän vastasi niihin tunnin verran. Oli äärimmäisen mielenkiintoisia näkökulmia ja aiheena oli Karma ja jälleensyntyminen. Nuo molemmat ovat aika oleellisia ja tärkeitä asioita jos haluaa edetä joogassa pidemmälle tai kasvaa henkisesti lähemmäs lopullista päämäärää. Itse Asanat, eli tuo fyysinen puoli Joogasta, on loppupeleissä niin minimaalisen pieni osa itse kokonaisuutta ja koko Joogaa että sitä ei usko ennen kuin alkaa asiaan paneutumaan ja pääsemään kunnolla kosketuksiin aidon ja oikean Joogan kanssa. No mutta kuitenkin, eräs mielenkiintoinen pointti oli mm. se että jälleensyntyminen oli alunperin oleellinen osa kristinuskoa, kunnes kirkko päätti poistaa sen siitä jotta he saavat otteen ihmisistä ja näin he kehittivät taivaan ja helvetin. Raamatussa on kuulemma useita kohtia joissa viitataan jälleensyntymiseen jne. Tätä en tiennyt eikä moni muukaan. Jälleensyntyminen on ollut myös osana muita uskontojakin. Päivä päivältä arvostan enemmän Ammaa koska mitään meille ei tuputeta. Ja meitä myös muistutetaan siitä että älä usko ja ota omaksesi kaikkea heti mitä täällä sanotaan vaan pidä mieli avoinna ja anna kaikelle mahdollisuus. Swami tiesi oman edellisen elämänsä, ja Amma sanoi että hänellä on tietoa ja kokemuksia omista aiemmista elämistä joten hänelle se ei ole uskon asia vaan hän tietää asian olevan niin. Ja jos tämä jälleensyntyminen jossain vaiheessa paljastuu todeksi ja tulee omaksi käsitteeksi niin sen jälkeen kaikki paineet suorittamisesta tämän elämän aikana katoaa. Tarkoitus elämässä on kasvaa niin kauan kunnes me tajutaan se meidän todellinen ”luonne” eli ollaan riisuttu itsemme täysin omista harhakuvitelmista ja egoista. Jotkut meistä on ns. vanhoja sieluja, toiset vähän nuorempia. Eli meillä jokaisella on enemmän tai vähemmän aiempia ihmiselämiä takana ja sen mukaan meidän henkinen kehittyminenkin jatkuu. Me ei muisteta mitään aiemmista elämistä koska muuten nykyinen elämä tulisi mahdottoman vaikeaksi. Ja hyvä pointti oli se että miksi meidän pitäisikään muistaa mitä me tehtiin edellisessä elämässä kun me ei muisteta mitä me tehtiin viime viikollakaan. Ja mitä se muuttaisi nykyisessä elämässä vaikka muistaisi vanhan elämän.

Toinen kyssäri koski Karmaa. Karma liittyy aika kiinteästi jälleensyntymiseen. Meillä on useampaa erilaista karmaa mutta yksi mitä en millään ymmärrä on se että viattoman nuoren ihmisen kuolema, saattaa johtua karmasta joka on alkujaan edellisestä elämästä. Eli sanotaan vaikka että 2-vuotias tyttö kuolee, ja tuo kuolema saattaa johtua hänen edellisessä elämässään luodusta karmasta. Hänen kuolema ei tunnu varmaan kenestäkään reilulta, eikä sitä voi mitenkään ymmärtää saatika hyväksyä. Miksi tuollaista tapahtuu? Mutta jos me eletään useita elämiä, satoja tuhansia tai jopa miljoonia, niin mitä väliä sillä on? Ainut mitä siinä tapahtuu siis on se että tuo tilanne luo ison kriisin tytön läheisille ihmisille joiden täytyy oppia asian kanssa elämään. Eli heille se tulee olemaan suurimpia opetuksia elämästä. Mutta länsimainen mieli ei voi mitenkään ymmärtää tätä tapahtumaa kun meillä kerran ei ole ajatustakaan jälleensyntymästä. Meidän näkemys on se että me ollaan kerran synnytty tänne ja meillä on tämä yksi ja ainoa elämä aikaa täällä, jotenkin miten voi ymmärtää että toiselle onkin annettu vain 2 vuotta aikaa täällä ja hän on täysin viaton.

Jos me uskotaan jälleensyntymiseen niin vois sitten ajatella niin että yhdelläkään edellisellä elämällä ei ole mitään merkitystä, koska ainut asia mikä merkitsee on tämä hetki tässä ja nyt, kaikki mitä me ollaan tehty tässä ja edellisissä elämissä, kulminoituu tähän hetkeen, tämä on se paikka mihin mun on täytynyt tulla ja tämä on mun tehtävä nyt.

Ralphin kanssa meillä on aika usein hyviä jutustelutuokioita koska meillä on ehkä vähän samanlainen lähestymistapa näihin aisoihin. Aika monet tytöt täällä alkaa olla ns. Bhakti- joogeja, eli ne pitää Mantroista ja näistä intialaisista lauluista ja erilaisista rituaaleista mitä täällä tehdään. Ralphin kanssa me yritetään järjellä tajuta näitä Karma- juttuja ja muita aiheita mitä nyt täällä käsitelläänkään. Yleensä ei tajuta.

Viimeksi juteltiin Ralphin kanssa logoterapiasta mistä mulla ei ole henk.koht. mitään kokemusta mutta Ralph on sitäkin harjoittanut. Mä tutustuin tuohon ajatukseen ensimmäisen kerran viime vuonna kun meinasin mennä suorittamaan logoterapiakurssin kun se kuulosti niin mielenkiintoiselta ja fiksulta filosofialta. Jokaisen on löydettävä elämälleen tarkoitus, oli se sitten kristinusko ja Jumala tai Buddhalaisuus tai Hindulaisuus, kuitenkin jotain mihin uskoa. Eikä sen ole pakko olla missään nimessä uskonto. Kuolema olis hyvä käsitellä mielessä ja ajateltava läpi, koska jos sitä ei koskaan tee, tulee se joskus väistämättä lähelle ja aiheuttaa ison kriisin elämässä. Ihmiset jotka eivät usko mihinkään, kokee elämänsä aikana ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta ja kriisin tullessa, mihin ne voi turvautua? Logoterapian kehittäjä juutalainen Viktror E. Frankl (muistaakseni) huomasi toisen maailmansodan aikana keskitysleirillä ollessaan että tuolta selvisi ne ihmiset joilla oli joku tarkoitus elämälle. Jos sitä ei ole ja tulee ns. pahat ajat, niistä ei välttämättä pääse yli kun ei ole mitään tarkoitusta minkä takia elää. Pitää perehtyy lisää kun tulee takas Suomeen...

3.12.

Tänään päivä alkoi vähän ikävissä tunnelmissa. Meidän yhteinen lemmikki- koiranpentu kuoli aamulla kun oltiin aamupalalla. Se oli sairastellut vajaat pari viikkoa ja viime viikolla sitä käytettiin eläinlääkärillä useaan otteeseen ottamassa piikkiä ja kaikkea mahdollista mutta eipä se siitä toipunut. Sen sisko sen sijaan parantui ja voi nyt hyvin. Ikävä homma että näin kävi, joillekin tuo oli aika yllättävän kova pala. Ralph on ollut meillä koira vastaava koko ajan ja sen ajan kun muut tekee Karma-joogaa niin Ralph on pitänyt koirista huolta, pessyt ne ja harjannut jne. Ashramin lapsille tuo on varmasti kova paikka kun ne tulee koulusta ja niiden lemmikki on kuollut. Amma piti heti päivällä pienen Pujan ulkona ja me haudattiin Bima Ashramin pihalle.

Joululoma ei sitten ottanutkaan tuulta alleen. Täällä on vuodein tärkein Puja joka vuosi tiettynä päivänä vuodesta ja valitettavasti se osuu tänä vuonna just tuohon 27.12. päivään. Eli meidän loma alkaa 25.12. ja päättyy 30.12. ja tuossa keskellä meidän täytyy tulla tänne päiväksi. Ei tarvi siis lähteä kovin kauas. Eipä tuo mitään, en varmaan olis jaksanutkaan, Tulee tuo 5 päivän vapaa tarpeeseen. Menee varmaan ihan tutustuessa lähialueeseen ja nukkuessa ;)

4.12.12

Tänään taas repes yhdet housut perseestä joogatunnilla, oisko ollu viidennet, ei oikeestaan sen kummempaa tänään täältä...

outoja asanoita ja laulamista

22.11.

Ah, vapaapäivä! Viime vapaapäivät on menneet säätämiseen ja nyt päätin että tänään en lähden kaupunkiin enkä muuallekkaan säätämään vaan otan rennosti, makaan sängyssä ja luen ja syöpöttelen ja katon ehkä jonkun leffan ja käyn kahvilla jossain.

Päivä ei lähtenyt ihan käyntiin niin kuin Strömsössä olis lähtenyt. Aamun Arthin jälkeen siirryttiin pimeässä kattoterassille jossa me joka aamu pidetään Hatha-jooga tunti. Mun arkirutiineihin kuuluu siinä pimeässä istuessa ja odotellessa itseni kuorruttaminen hyttysmyrkyllä. Se on vähän epätoivoista hommaa koska se on huomattu 2 kuukauden aikana että siitä ei taida olla mitään hyötyä, koska mulla on joka päivä 10-20 hyttysenpistoa ympärikehoa. En tiedä onko hyttyset täällä immuuneja tuolle intialaiselle myrkylle vai tuoksunko mä vaan niin hyvälle sen myrkyn läpi että ne ei voi vastustaa??  No joka tapauksessa siinä suihkuttelin itseäni normaaliin tapaan niin epähuomiossa ja vähän unentokkurassa en muistanut kokeilla minne päin suutin oli pullossa ja näinpä spreijasin itseäni suoraan silmään, se ei edes tule pilven tai suihkun omaisesti sieltä vaan se myrkku tulee kuin letkusta. Taisin sillä hetkellä ääneen kertoa kaikille siellä oleville että VOI VITTU, sen jälkeen alkoi polttelemaan silmää aika kivasti. Tuo hyttysmyrkky on aiheuttanut mulle käsiinkin lievää ihottumaa ja sellaista jälkeä kuin iho olisi palanut. Mulla oli onneks siinä vesipullo suhteellisen lähellä vieressä jonka kaadoin päälleni tai silmään (suurimman osan vaatteilleni ja matolleni). Sitten Amma tulikin ja aloitettiin puolen tunnin istuminen ja tänään siitä ei tullut oikein mitään, yllätys. Silmää ei pystynyt avaamaan ja se vain vuosi ja poltteli, mutta kyllä se vesi sen loivensi niin että nyt jo iltapäivällä näen ihan normaalisti sillä. Aamun joogat tosin meni reisilleen, mutta onhan näitä aamuja vielä jäljellä ;) Vielä on kesää jäljellä. Meditaation jälkeen oli pieni ketutus päälle tuosta spreijaamisesta. Sen lisäksi vielä joogatunnin aikana hyttyset pisti mua joka puolelle koska en sitten suihkuttanut sitä myrkkyä muualle kuin silmääni! Eikä siinä vielä kaikki, mun jalassa oleva haava on kai tulehtunut ja sen kun huomasin siinä seisoessani olkapäilläni ja tuijotellessani varpaitani niin alkoi suoraan sanoen vituttamaan vielä enemmän!! Nyt on onneks taas parempi fiilis kun kävin vapaapäivän kunniaksi hengittelemässä omaan tahtiin enkä muiden, syvään ja hitaasti.

Joogasta pitääkin mainita kun se taitaa olla pääasia täällä että jonkin verran on edistystä tapahtunut. Mutta tietyt jutut on ihan mahdottomia mulle. Kun istutaan jalat leveällä niin mä en veny eteenpäin millään. Reiden sisäosassa olevat lähentäjät on kireet kuin viulunkielet. Mutta taas jotkut osat on ylivenyviä kuten mun nivuset tiettyyn suuntaan.

23.11.

Kelit taas muuttuneet! Lämpöä on ehkä 31 mutta se tuntuu sellaselta +40 koska kosteusprosentti on jälleen kerran elämää suurempi. Jatkuva dallas siis päällä. Vettäkin on ripotellut nyt parin kolmen päivän ajan mikä ei sinänsä haittaa koska ei sitä ole satanut pariin viikkoon ollenkaan. Aamulla kun aloiteltiin joogaa oli melko upea taivas kun merellä jylläsi ukkonen, se oli kuitenkin niin kaukana että sitä kuullut ollenkaan mutta se valaisi koko taivaan täällä meillä asti. Aallot on taas askeleen lähempänä meitä ja nyt ne on yhden talon tuosta naapurista jo tuhonneet. Yötä päivää yritetään korjata tilannetta täällä ja rakentaa aallonmurtajaa tuohon edustalle. Meidän upea ranta on sitä myöten sitten hiukan erinäköinen mutta toiveissa olisi että meille jäisi sellainen mukava pieni laguuni tuohon ;)

Luonto myös osoitti vaarallisuutensa täällä toissapäivänä kun 2 paikallista poikaa hukkui tuossa uimarannalla. Neljä paikallista poikaa lähti uimaan ja niistä 2 veljestä jäi sille tielle eikä ruumiita ole näkynyt. Aika kova paikka perheelle kun kumpikin poika meni...joskus ei elämää pysty ymmärtämään. Taas muistutus siitä kuinka väliaikaista kaikki on. Ainut mitä meillä on, on tämä hetki.

Tämä marraskuu ei tosiaan ole ollut mun kuukausi. Tänään varmaan mursin varpaani kävellessäni Pranayama- tunnille. Siinä Hutin ovella on sellainen vajaan sentin korkuinen kynnys jonka näen kyllä ja muistan sen olevan siinä mutta silti potkaisin siihen ja taitoin sen johdosta vielä keskimmäisen varpaan jalan alle ja astuin päälle. Sattui taas aika mukavasti! Tällä kertaa en kiroillut mutta mieli teki. Pystyy kyllä kävelemään mutta nilkuttamalla ja varvas on aika punainen mutta ei juurikaan turvonnut. Itse pystyn sitä vielä liikuttamaankin joten ei se pahasti ainakaan mennyt. Ehkä se vaan kolahti pahasti...aika näyttää.

Käärme nähtiin täällä kans. Se oli eilen iltapäivällä tuolla meidän kattoterassilla sijaitsevassa pranayama hutissa kattotuulettimen päällä päiväunilla. Meidän siivooja oli vähän säikähtänyt sitä ja sen jälkeen meidän puutarhurit oli tulleet ja häätäneet sen jollain tikulla veks. Ja oli kuulemma käärme ottanut osumaa päähän mutta ei kuollut koska poikien tikku ei ollut tarpeeksi iso tuolle käärmeelle. Onneks mä en ole puutarhuri niin en joudu tollasiin hommiin. Olisin itekkin halunnut nähdä sen kun niistä niin paljon on puhuttu, mutta parempi varoa mitä toivoo kun itse yleensä yllätys yllätys, makoilen sen tuulettimen alla joka kerta pranayama- tunnilla.

Apinaankin oli osa meidän porukasta törmänneet. Hassua kun en itse muista heitä tavanneeni...hahahhahahaa!

Tuo apina oli seisoskellut yläkerran asuntojen katolla. Niitä kuulemma on jonkin verran täällä mutta ei kovin paljon. Itse en ole yhtäkään nähnyt vielä täällä. Mutta niitäkään ei kuulemma kannata tavata koska ovat täälläpäin melko agressiivisia. Jos erehtyy katsomaan silmiin niin ne luulee että sä haastat sen ja sitten on pakko ottaa matsia.

Muita eläimellisiä juttuja...kulkukoiria täällä on todella paljon!! Ja täällä kun pienemmillä kujilla kävelee niin ne haistaa vieraan ja turistin ja räksyttää todella uhkaavasti ja alkaa seuraamaan. Tanyaa oli yksi koira yrittänyt ottaa nilkastakin kiinni. Ja niillähän varmaan joka kolmannella on vesikauhu joten pitäs varmaan jonkunlaista asetta kantaa mukana. Hyttysmyrkky ei varmaan riitä.

Makeanhimosta taisin jo mainitakkin. Se ei ole yksin mun juttu täällä vaan kaikilla on sama tilanne. Vaikka ruokaa saadaan vähintäänkin tarpeeksi ja sitä syödäänkin aika paljon niin silti jokaisen aterian välillä on pakko syödä jotain makeaa, päivittäin. Mulle makeanhimo on normaalia ja myönnän että tulee syötyä silloin tällöin kettukarkkeja tjm.  Tämä intian makeanhimo kuiteknin alkoi huolestuttamaan mua niin paljon että mun oli pakko ottaa se puheeksi opettajan Cathyn kanssa ja kysyä että oonko mä normaali. Cathy onneks paljasti että mä oon normaali koska jokainen täällä on kertonut potevansa samaa vaivaa. Me tehdään niin paljon juttuja täällä ja aivot polttaa sokeria että me tarvitaan sitä muualtakin kuin meidän 3 pääruoasta. Eli mä haluan uskoa että mä oon normaali. Eli voin nyt paljastaa että kävin tänään taas kaupassa (MyMarket) ja ostin erilaisia Aurovillessä valmistettuja keksejä. Ei siis mitään Nestlen liukuhihnatehtaalta tulleita E-aine- keksejä vaan hyviä ”terveellisiä” keksejä ;) Sen jälkeen menin Tanyan kanssa naapuriin kahville ja kun oli niin kuuma niin ostin jäätelönkin. Aika perussettiä täällä.

Mymarketista tulikin mieleen hauska juttu. En ikinä saa kuittia kun käyn kaupassa ja nyt tällä kertaa tarvin kuitin koska ostin Ashramiin siivoamista varten siivoushanskat. Shoppailun päätteeksi tyttö kassalla antoi mulle rahaa takaisin ja pyysin sitten kuittia, hän kiltisti antoi mulle heti kuitin käteen ja olin tyytyväinen että ei tämän enempää tarvinnut asiasta jutella, kuitin laitoin laukkuuni. Lähdin sitten kaupasta kävelemään ostosten kanssa ja parin sadan metrin jälkeen ajattelin siinä kävellessä lukea kuitin että olinhan saanu oikein rahasta takaisin ja tarkistaa paljon ne hanskat maksoi. No hetken siinä sitten tuijottelin sitä kuittia kun siinä luki että olin ostanut suklaata ja shampoota ja tamppooneja monia muita juttuja mitä en edes tunnistanut. Suklaakin olis mennyt täydestä ja shamppoo mutta ne tamppoonit paljasti että tää ei ole mun kuitti. Eli se tyttö oli vaan antanut mulle kuitin. Mä tämmösenä yksinkertasena en ollut tajunnut pyytää mun omaa kuittia vaan pyysiin vaan ihan pelkän kuitin. Menin sit takasin kauppaan ja ystävällisesti sanoin sille neidille että tää ei ole mun kuitti että voinko mä saada sen kuitin missä on mun ostokset; kumihanskat  tamppoonien tilalla :D sitten se ystävällisesti alkoi tonkimaan roskista ja otti sieltä mun kuitin missä oli mun kalliit kumihanskat! Taas opin jotain uutta!!! Ajattele mitä pyydät koska saatat saada sen mitä pyydät.

24.11.

Tänään oli vuorossa Eka Pada Uttana Paravritti Asanat Savitri Pranayaman tahdissa, eli yhden jalan nostoja selinmakuulta ja pidetätetään hengitystä ja jalkaa ylhäällä tietty aika. Tuntuu edelleen siltä niinkuin mulla olis laskettelumonot jalassa, jalat ei vaan nouse, en tiä miksi koska muuten venyvyyttä tuntuu löytyvän ja voimaa mutta ei niin ei. Tuskan hiki tuli kyllä kun aherrettiin noiden parissa.

Meillä oli tässä pari päivää sitten taas välimittailut, mitattiin keuhkojen kolmen eri osa-alueen ympärysmitta ja verrattiin kuukauden takaisiin tuloksiin. Mielenkiintoista oli se että mun alaosa oli selkeästi mun paras tai tehokkain hengitysosa, eroa oli noin 5 tuumaa, ja nyt kuukauden jälkeen tuo oli pienentynyt 3,5 tuumaan. Keskiosa oli pinenentynyt 4 tuumasta reippaaseen 3 tuumaan, mutta mikä oli tärkeintä oli se että yläosa oli kasvanut vajaasta kahdesta reippaaseen kolmeen. Tarkoitus olis saada kaikki kolme osa-aluetta suunnilleen yhtä suureksi, niinkuin mulla nyt alkaa olemaan, sen jälkeen tarkoitus on alkaa kasvattamaan kapasiteettia. Eli jos haluaa isot keuhkot, kannattaa tulla tänne treenaamaan ;) Meillä on taipumus hengitellä ala- ja keskiosalla pelkästään, yleensä miehet hengittää hyvin alaosalla ja naiset keskiosalla. Vain oikestaan ihmiset jotka harjoittavat Pranayamaa osaavat hengittää yläosallakin. Yläosan treenaaminen on aika vaikeaa koska sitä ei koskaan ole juuri käyttänyt. Sinne jää vanhaa ilmaa ns. pölyyntymään ja se aiheuttaa kaikenlaisia allergioita ja muita ikäviä juttuja. Nyt kun tuo yläosakin otetaan käyttöön niin siellä kiertää puhdas ilma ja hengitys parantuu.

Paino tarkastettiin taas ja yllätys oli että se mitä paaston aikana 5 päivässä lähti, ei ollutkaan tullut kokonaan takaisin vaan olin saanut vain yhden kilon takas, eli paino on tällä hetkellä 79kg. Mulle sopiva paino varmaan olis siinä 80 tietämillä, riippuen tietysti siitä miten treenaan. Mutta huomasin pienen feelun meidän intialaisessa vaa’assa, kun nojasi eteenpäin, vaaka näytti 75kg, ja kun nojasi taaksepäin, vaaka näytti 85kg. Pitäs joka kerta muistaa seistä samassa asennossa. Käytännössä voi aina 10 kg sisältä valita paljonko haluaa painaa. Yllättäen kaikki tytöt nojaili eteenpäin punnituksen aikana ;)

Asanoista puheen ollen, me tehdään kaikennäköisiä Jatteja aina ennen varsinaisia Asanoita, eli siis alkulämmittelyjä. Yks epämääränen Jatti on sellainen missä maataan selällään, koukistetaan polvet ylöspäin eli tuodaan kantapäät lähemmäs pakaroita, jalat hieman lantionleveyttä leveämmälle, sitten nostetaan lantio ylös maasta ja sheikataan, kun on ”rentoutettu” lantio niin aletaan nostelemaan sitä ylös alas ja samalla polvia kierretään ulkopuolelle ja sisäpuolelle tehden sellaista ympyräliikettä. Musta tuntuu todella oudolta tehdä tuota lämmittelyä, ja samalla jännittää että joku näkee :D Varmaan mun egolle liikaa tuollanen liike, miehuus pian vähenee tai jotain. Mutta nyt ynnäsin yks yhteen näitä juttuja täällä ja tuli mieleen että meidän opettaja Cathy, joka tällä hetkellä opettaa Hatha Joogaa ja Pranayamaa, on siviiliammatiltaan kätilö, joten ehkä tämä lantion availu liittyy jotenkin tuohon kätilön ammattiin. Mua siis valmennetaan synnytykseen täällä! Kai sekin on hyvä osata. No mutta asiaan, me tehdään niin paljon muitakin outoja juttuja täällä että tuo nyt oli vain yksi esimerkki. Me hirnutaan kuin Aasit ja yksi Pranayama on kuorsaus- pranayama, noita on vähän vaikea joskus ottaa tosissaan mutta monilla niistä on aika rentouttava vaikutus ja ne poistaa ahdistusta. 

 Pranayama on mun suosikkijuttuja täällä, teen vapaa-ajallakin aika usein noita hengitysharjoituksia, en niinkään noita lantion availuja tai hirnumisia vaan Savitri Pranayamaa, jonka rytmi on 2x1x2x1. Eli sisään hengitys esimerkiksi kestää 8 sekuntia, sitten pidätetään hengitystä 4s, uloshengitys 8s, ja pidätetään hengitystä ulkona taas 4s. Tuo on sellainen perusrytmi mitä me yhdessä treenataan tällä hetkellä, ei liian vaikea ja on helppo yhdistää joogaankin. Tuo on vähän turhan nopea rytmi mun makuun, mä tykkään hengitellä rytmillä 16x8x16x8 jos teen rentoutusta. Tuolla on yllättävän rentouttava vaikutus. Mä olen viime aikoina huomannut että usein rentoutuksen jälkeen kun lopetan tuon tietoisen Pranayaman ja oon onnistunut keskittymään tuohon hengittämiseen kunnolla, niin mun kroppa on niin rentoutunut että välillä mun autonominen hermostokin rentoutuu sen verran että hengitys on vain pysähtynyt kokonaan. Sitten jonkin ajan kuluttua havahdun yhtäkkiä siihen että en oo hengittänyt enää pitkään aikaan ja sitten tulee sellanen vähän äänekkäämpi ja syvempi sisäänhengitys otettua :D  Mut rentoutus on saanut aika uuden käsitteen täällä. Mä oon ehkä asteen rennompi taas. Ei tarvi avata perjantaipulloa ja kattoo televisioo ja kuvitella rentoutuvansa.

Eräänlaista puhdistumista täällä on havaittavissa. Porukalle tulee kaikenlaisia omituisia juttuja yhtäkkiä kehoon mitä ei voi lukea normaaleiksi ”taudeiksi” tai ”sairauksiksi”. Esimerkiksi Helenillä on tullut molempiin kainaloihin hirveet patit ja hän on käynyt Akupunktio terapeutilla puhkomassa niitä ja ne on jouduttu vielä imukupilla imemään. Aika kipeetä hommaa kuulemma ollut. Nyt se ei voi nostaa kumpaakaan kättä ylös eikä oikein voi laskea alaskaan. Ja nämä puhdistumiset jatkuu täällä ilmeisesti koko puolen vuoden ajan. Kehon oma tapa poistaa kaikenlaisia myrkkyjä. Mä olen ollut terveenä edelleen mikäli ei lasketa näitä omia telomisia mitä tuntuu tapahtuvan päivittäin. Kompastelen, liukastelen ja tiputtelen tavaroita jatkuvasti.

Ens viikolla meillä on pizza-perjantai, toisin sanoen mennään vapaapäivänä torstaina pizzalle. Tuossa parin kilometrin päässä on kuulemma todella hyvä pizzeria mistä saa isoja, ohutpohjaisia ja rapeita pizzoja suoraan kiviuunista :P Tässä ollaankin oltu jo pari kuukautta ilman pizzaa joten onhan se jo korkea aika. Muutenkin ihan mukava välillä syödä muutakin kuin Ashram- ruokaa.

Eilen illalla Satshangissa höpöteltiin ahneudesta ja mä olin tällä kertaa se joka antoi asiantuntijalausunnon. Tuo tuli vähän yllättäen kun olin valmistautunut pitämään esityksen ensi viikolla mutta vetäsin nyt sitten puoliks hatusta tuon. Mutta oonhan ahneuden asiantuntija. Kerroin kuinka huijasin pienempänä pienemmiltä sisaruksilta karkkia jos piti jakaa tasan jokaiselle...pyydän anteeks jos joku teistä nyt lukee tätä ;) Mutta lähinnä mun asiantuntijalausunto koski enemmänkin tuota yritysmaailmaa. Siellä jos on tekemisissä myynnin kanssa niin kyllä se väkisin tekee ahneeksi. Ja ovathan nuo yrityksetkin ahneita. Ja muutenkin yheiskunta patistaa koko ajan ostamaan lisää ja lisää tavaraa ja tämän päivän IKEA- tuotteet pakottaa melkein siihen koska mikään ei kestä enää, on pakko ostaa uutta vanhan tilalle kun tavara kestää vain muutaman vuoden.  

25.11.

Jälleensyntymisestä ja Karmasta…

Tänään oli hyvä päivä! Juteltiin Ralphin kanssa jälleensyntymisestä. Ralph on ollut ns. etsijä koko ikänsä. Hän on opiskellut uskontoa, perehtynyt kaikkiin mahdollisiin uskontoihin ja henkisiin oppeihin sekä ollut hyvin uskonnollinen mies kunnes sitten lopulta hylkäsi ajatuksen jumalasta. Loppujen lopuksi hän tuli siihen tulokseen että jooga on se, joka on kaikkein eniten järkeenkäypä ”filosofia” / ”elämänkatsomus” / ”elämäntapa” tai mitä se sitten kullekin on. Jooga ei kuitenkaan ole uskonto, niin meillekin kovin täällä sanotaan. Jooga kuitenkin on todella kiinteä osa hindulaisuutta ja hindulaisuus taas luetaan uskonnoksi. Mutta taas hindulaisuutta intialaiset eivät niinkään pidä uskontona koska se on enemmän elämäntapa ja kulttuuri, se on mukana jokaisella joka päiväisessä elämässä. Hindulaisuuteen kuuluu kiinteänä osana jälleensyntyminen, ja taas kun ollaan opiskeltu näitä jooga- sutria jotka on kirjoitettu satoja vuosia sitten ja niissä keskeinen osa on jälleensyntyminen. Niissä myös puhutaan jumalasta. Puhuttaessa karmasta on pakko puhua myös jälleensyntymästä. Meillä on jokaisella pankkitili jolle kertyy plussaa tai miinusta sen mukaan miten me eletään. Jos kunnolla sikailet tässä elämässä niin et välttämättä edes kärsi siitä tämän elämän aikana vaan mahdollisesti kärsit siitä vasta seuraavassa elämässä, esim syntymällä kolmisilmäiseksi kääpiö-eunukki-apinaksi Ruotsiin tai jotain vastaavaa. Tämä on hiukan vaikeaa mulle sulattaa, ajatus siis jälleensyntymästä. Tämä kun ei ole ollut koskaan osa meidän elämää, kulttuuria tai uskontoa Suomessa, täällä se taas on normaalia. Ja tähän perustuu se ajatus että kun viaton ihminen kuolee, esim. ne pojat jotka hukkuivat täällä tällä viikolla, se niiden hukkuminen perustui karmaan ja on todennäköisesti lähtöisin edellisestä elämästä. Ne syntyy taas uudelleen niin kauan kunnes ne saavuttaan sen valaistumisen, tulee yhdeksi maailmankaikkeuden kanssa. Mutta se mikä tässä itseä hiertää eniten on se ajatus siitä että miten me siitä opitaan kun me kuollaan esim. nuorena ja viattomina, ja kun taas synnytään uudelleen niin me ei muisteta mitään edellisestä elämästä. Ei me siitä opitakkaan välttämättä mutta jossain vaiheessa me opitaan, ja niin kauan me täällä ”kärsitään”. Ralph sanoi lukeneensa pari kirjaa, toinen oli erään naisen elämänkerta. Tämä nainen oli syntynyt Intiaan ja jostain syystä hän muisti kokonaan edellisen elämänsä. Hän ei millään halunnut elää uuden perheensä kanssa johon oli syntynyt vaan olisi halunnut palata vanhan perheensä luokse mutta joutui sitten kuitenkin olosuhteiden pakosta elämään uudessa perheessään. Hän kuitenkin pystyi todistamaan ja vakuuttamaan kaikki siitä että oli edellisessä elämässä ollut osa toista perhettä. Jopa itse Gandhi oli käynyt häntä tapaamassa ja ylipuhunut hänet kertomaan tarinansa ja jakamaan sen maailmalle. Nainen kertoi että syy miksi ihmiset eivät muista edellisiä elämiään on yksinkertaisesti se, että he eivät pystyisi elämään sen kanssa, se aiheuttaa niin paljon tuskaa ja hankaluuksia. Aika järkeenkäypää tuo perustelu. Tuo kirja täytyy kyllä lukea koska niin kiinteästi tuo ajatus jälleensyntymisestä tuntuu olevan osa Jooga- filosofiaa.

 Jeesus ja Buddha olivat kuulemma molemmat joogeja. Että siinä teille! Ja joku on kuulemma kirjoittanut kirjan ”Jeesuksen kadonneet vuodet” tai joku vastaava, ja tähän liittyen Raamatussa on kuulemma aukko, missä iso-J katosi maisemista vuosiksi kunnes taas tuli takas, ja missäs se oli tuon ajan, no tottakai Intiassa oppimassa mestareilta. Mielenkiintoinen teoria ;)

Mutta juu, karma ja jälleensyntyminen on osa meidän opintoja täällä, me ei niitä harjoiteta käytännössä vaan pelkästään teoriassa koitetaan niitä ymmärtää ja jo teorian tasolla tuottaa kovasti hankaluuksia mulle. Mutta hulluhan mä oisin jos mä heti ostaisin ajatuksen jälleensyntymisestä, sittenhän mä voisin uskoo mitä tahansa joku sanoo.

Näihin aiheisiin liittyy hiukan myös mun kirja mitä tällä hetkellä luen, sain Sophielta lainaan Paulo Coelhon Aleph kirjan. En kovin pitkällä ole vielä kun eilen sen aloitin mutta pari todella hyvää ja ajatuksia herättävää riviä tuossa kirjassa on jo tullut vastaan mitkä voisin tähän heittää:

”We simply have to trust and follow the signs and live our Personal Legend; sooner or later, we will realize that we are all part of something, even if we can’t understand rationally what that something is. They say that in the second before our death, each of us understands the real reason for our existence and out of that moment Heaven and Hell is born.”

Mun mielestä varsinkin tuo viimeinen lause on todella hyvä ja osuva vaikka kokemusta ei tuostakaan ole. Me kaikki, tai ainakin aika iso osa meistä yrittää edes joskus pohtia, minä mukaan lukien, elämän tarkoitusta. Väkisin yritetään pinnistellä pienillä aivosoluilla ja yritetään ymmärtää tätä maailmankaikkeutta, etsiä syytä sille miksi me täällä ollaan. Ja sitten yhtäkkiä PUF, kun me kuollaan niin me tajutaan se. Ja mitä siinä vaiheessa kun me kuollaan niin mitä me voidaan miettiä? Työtä, rahaa, kesälomaa, tuskin. Se mitä tuolloin aukeaa ei välttämättä ole sama asia sulle ja mulle. Mutta tuleeko katsottua taakse ja nähtyä se mitä on elämällään tehnyt? Menikö se talteen, olinko mä hyvä ihminen, välitinkö kenestäkään muusta kuin itsestäni, teinkö mitään hyvää, opinko virheistä, vai olinko katkera ja onneton ihminen joka väkisin itsepäisesti kahlasi läpi elämän tänne asti oppimatta mitään. Vai ajattelisinko mä itseäni ollenkaan?? En tiedä tosiaan mitä tuolloin liikkuu mielessä mutta kyllä se joskus selviää. Mutta hyvä ajatusleikki, jos mä nyt kuolisin, mitä mä ajattelisin. Joskus kai kuukausi sitten siteerasin tässä blogissa varsin henkisesti ja syvällisesti Tommy Leen tekstiä Mötley Crüen kappaleesta Enslaved, ja nyt nuo sanat sopis tähänkin yhteyteen varsin hyvin :D

Ja paljon on puhuttu muutoksesta, kuinka yksinkertainenkin muutos on monille ihmisille kriisi. Tähän liittyy miljoona muutakin asiaa mutta fakta on että mikään ei ole ikuista ja me menetetään ihmisiä ja asioita jatkuvasti, siltä ei voi välttyä. Sana kriisi kuulemma tarkoittaa kiinaksi ja jollain muullakin kielellä samaa asiaa kuin myös muutos. Eli heidän kielellä kriisi = muutos. Jotta jotain uutta voi siis tulla, on vanhan mentävä.  Ja taas Colhon kirjasta pari kohtaa:

“When a sense of dissatisfaction persists, that means it was placed there by God for one reason only; you need to change everything and move forward.”

“Tragedy always brings about radical change in our lives, a change that is associated with the same principle: loss, there is no point in trying to recover what has been, it’s best to take advantage of the large space that opens up before us and fill it with something new. In theory, every loss is for our good; in practice, though, that is when we question the existence of God and ask ourselves, ‘What did I do to deserve this?’”

Mitä enemmän näitä asioita mietin ja yritän tajuta niin sitä enemmän tuntuu syntyvän uusia aukkoja ja kysymyksiä :D Saattaa olla että annan asian olla nyt ja alan kattomaan True Bloodia, annan pienille aivosoluille vapaata, niin ja jään odottamaan karkkeja jotka on jo kuulemma postissa matkalla Suomesta Intiaan :P

Ainiin ja vielä yks juttu. Meidän Hatha-jooga opettaja Lakshmi lähti veks pari viikkoa sitten ja tuolloin heitin hänelle puoliksi läpällä että jos joskus tuut takas niin sitten mä lupaan laulaa. Ja me lauletaan täällä noita Bhajaneita päivittäin ja mä olen ainut joka ei vielä ole laulanut, tai esilaulanut. Kyllä mä taustakuorossa ihan mielelläni hoilaan mutta en vaadi päästä esilaulajaksi, se on mun mielestä vähän niinkuin olis esitanssijana ;) No lupasin kuitenkin että esilaulan jos se tulee takas ja tänään se yllättäen tulikin takas, niimpä mä jouduin laulamaan. En uskaltanut jättää lupausta lunastamatta, oli siis pakkotilanne. Eli yksi sulka hattuun, oon esilaulanut hindulaisessa Puja tilaisuudessa sanskritin kielellä meidän omalle jengille ja intialaisille. Hiukan ahdisti ja olishan tuo voinut paremminkin mennä, jos ois vähän vähemmän ahdistanut, mutta oon hengissä. Pitää tulevaisuudessa miettiä vähän tarkemmin että mitä lupailee kullekin.