kihlajaiset

9.12.12

Sunnuntai-aamuisin on joskus aikaa kirjoitella koska meillä on jooga-vapaa aamu, eli ei ole pakollisia aamutunteja vasta kuin 10.30 ensimmäinen jolloin lähdetään vanhalle Ashramille Pujaan. Siellähän se päivä sitten meneekin tuonne klo 15 asti. Iltapäivällä sitten Chikitsa- tunti eli jooga-terapiaa. Me ollaan opeteltu tässä kuluneen viikon aikana selkähierontaa jaloilla joka kulkee nimellä täällä nimellä ”back walk”. Tuo on aika moniosainen hieronta jossa kaverin selkää hierotaan jaloilla, ei nyt vielä olla koko painoa siihen laitettu ja tuskin tullaan ihan koko painoa laittamaankaan mutta aika voimakkaasti kuitenkin painellaan selkää. Ihan mielenkiintoista oppia tällaistakin. Ja tuosta on varmasti meille aika paljon hyötyä koska me kuitenkin taivutellaan itseämme aika moneen suuntaan ja selkä on aika isossa roolissa koko ajan. Sen lisäksi istutaan todella paljon lattialla yleensä jonkinlaisessa risti-istunnassa selkä suorana joka taas aiheuttaa lisää jännitettä selälle. Me tullaan lisäilemään vielä monia juttuja tuohon back walkkiin joten päivittelen sitten myöhemmin että hypitäänkö me todella kaverin selällä vai ei.

Me ollaan luonnollisesti Ralphin kanssa aina tiimi koska ollaan ainoat miehet täällä ja Ashramin sääntöihin kuuluu että miehet eivät koske naisiin ja päin vastoin. Mutta Cathy on alkanut harkitsemaan poikkeusta koska meidän olis Ralphin kanssa kuulemma hyvä oppia ”käsittelemään” vähän toisenlaisiakin vartaloita :D Eli tulevaisuudessa ehkä kävelen jonkun toisen kurssikaverin eli jonkun tytöistä selän päällä 80 kilon voimalla. Saa nähdä jääkö niistä mitään jäljelle.

Niinkuin oon aiemmin kertonut niin Ralphilla on aikamoisia ongelmia ollut elämässään viime aikoina ja yksi niistä on ollut sen selkä. Ralph loukkasi selkänsä kai 20-30 vuotta sitten ja sille ei ole mitään voitu enää tehdä. Sitä on operoitu ja väännelty ja käännelty ja todettu vain että ei voi mittään. Se on harrastanut joogaa noin 30 vuotta nyt ja yrittänyt sillä parantaa selkäänsä ja monilla muilla luonnollisilla konsteilla mutta ilman tulosta. En tarkkaan tiedä mikä siellä on vikana mutta tiettyjä asanoita se ei ole pystynyt tekemään ollenkaan koska silloin tulee sellainen jumalaton hermoisku joka lamauttaa koko miehen. Ja joskus tuon hermon takia mies menee kyyryyn viikoksi koska ei voi muuten olla ja se kestää tosiaan muutamia päiviä. Nyt meillä on 2,5 kk päivittäistä joogaa ja pranayamaa takansa sekä muita harjoituksia ja Ralph totes tällä viikolla että hänen selkä on ilmeisesti parantunut koska mitään kipuja ei enää tule ja yhtäkkiä se voikin tehdä kaikki asanat mitä me muutkin ja tekee ne vielä tuplasti notkeammin kuin me, vaikka on 60v. Nyt se kävelee tuolla välillä käsillään ja juhlii selkäänsä ja sitä että sai tavallaan sitäkin kautta nyt uudestaan elämänilon takaisin. Ja tuo oli kuulemma hänelle se tavoite mitä tuli täältä hakemaankin, jos tämä suuntaus sattuis auttamaan selkään koska on kokeillut kaikki muita tyylejä jo.

Se mitä me täällä painotetaan on säännöllisyys, saman toistaminen ja rutiini. Me ollaan joogatunneilla vaikka ei välillä voidakkaan hyvin, jos ilta menee pitkäksi jonkun spesiaaliohjelman takia, me silti noustaan ylös 4.30 aamulla joogaamaan, ei poikkeuksia. Swami oli sitä mieltä että sairaudet on tekosyitä jättää tekemättä se, mikä pitää tehdä. Tietysti rajansa kaikella mutta voisi sanoa että Swami oli aika old school kaveri ja täällä ei paljon löysäilty tuolloin. Ei tässä paljon löysäillä nytkään mutta on meillä nykyään helpompaa kun Amma on johdossa. Nykyään paasto on vain tuon 5 päivää mistä 3 ollaan kokonaan syömättä ja 2pv hedelmälinjalla, ennen wanhaan Swamin aikaan paasto saattoi olla 9pv, riippuen henkilön Yantrasta. Tuolloin oli myös vähemmän vapaa-aikaa ja enemmän opiskelua.

Meillä oli perjantaina Satshanga tunnilla kyselytunti taas, eli saadaan tuolloin esittää Ammalle kysymyksiä aiheista mitä ollaan käsitelty. Sophie kysyi että onko sielulla jonkunlainen sidos sukupuoleen, synnynkö aina aina naiseksi jos olen ollu ennen nainen tai vastaavasti mies. Amma piti tunnin mittaisen puheen aiheesta polarizing & dualism. Tiivistettynä siis, se mihin me elämässä tähdätään on ykseys, eli me ollaan kaikki yhtä, samaa energiaa, ei ole erikseen sinua ja minua. Saattaa olla että vastakohdat viehättää mutta kun me aletaan polarisoimaan, ja näkemään itsemme erillisinä muista niin se luo ongelmia. Minä ja minun totuus ja sinä ja sinun väärät ajatukset.

10.12.

Eilen iltapäivällä mä tajusin kuinka paljon mä kaipaan Suomen hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Täällä meillä ei ole hiljaista yölläkään. Meillä on aivan mahtava naapuri joka 24/7 luukuttaa hindi-musiikkia ja sillä on elämää suuremmat kaiuttimet jossain talonsa ulkopuolella, varmistaa näin että täällä koko kylä soi. Naapuri aloittaa joka päivä joskus 3-4 aikaan aamulla ja lopettaa yöllä ehkä kahden maissa, eli voi olla tunti taukoa. Samalla näillä paikallisilla kalastajilla on joku kuulutusjärjestelmä täällä ja kovaääniset mistä ne voi tiedottaa koko kylää aina. Täällä on tällä hetkellä joku pyhiinvaellus menossa ja hindu- juhlat kuulutetaan kalastajien kovaäänisistä samalla kun naapuri luukuttaa omaa musiikkiaan. Sitten meillä on 2 aikuista koiraa joita ei ole koulutettu ja ne haukkuu aina kun ne näkee toisen koiran tai kuulen minkä tahansa äänen...eli ihan koko ajan. Meillä on myös miljoona varista täällä jotka raakkuu taukoamatta. Takapihalla taas pauhaa katepillari joka rakentaa meidän rantaan aallonmurtajaa jotta ei ihan heti hukuta täällä. Nuo kaverit tekee töitä taukoamatta 24/7 ja kolistelee hirveitä kivenjärkäleitä tuonne merenpohjaan.  Liikenne kuuluu osittain meille asti mutta ei onneks kovin lujalla. Liikenteessähän täällä on töötti pohjassa oikeastaan koko ajan. Aluksi se oli melko outoa ja ahdistavaa mutta nyt siihenkin on tottunut eikä sitä oikein huomaa. Eilen vain tuli iltapäivällä kun oli loppurentoutus aluillaan siinä niin sellainen fiilis että miten tässä voi rentoutua kun niin hirveä meteli kuuluu koko ajan joka puolelta ja hyttyset syö sua päästä varpaisiin....melekosta! Kyllä siellä Suomessa onkin hiljaista!

Meidät kutsuttiin paikallisiin kihlajaisiin!! Meidän kokin tyttären kihlajaiset on tänään täällä meidän kylällä ja meidän koko jengi on kutsuttu tuonne. Meidän kokki Shanti, on saanut järjestettyä tyttärelleen miehen ja kihlajaiset ja me päästään nyt aitiopaikalla todistamaan perinteisiä intialaisia kihlajaisia. Odotettavasissa on ainakin ylipaljon syötävää ja makeata sellaista :P Ajattelin ryöstää morsiamen ja Ralph aikoi suudella morsianta! Katotaan miten käy....tuleekohan kutsu vielä häihin asti..

Meillä oli kyläilemässä täällä joku intialainen mies joka asuu nykyään Washingtonissa, kaveri on töissä jossain isossa joogaorganisaatiossa joka on ilmeisesti eräänlainen joogayhdistys. Sen tarkoitus oli katsella mikä meininki täällä meillä on koska he ilmeisesti yrittävät kalastella meidän Asramia ja koulua liittymään heidän katto-organisaatioon. Ihan mukavan oloinen heppu oli. Se oli meidän Pujassa eilen ja istu mun vieressä. Mun on muutenkin vähän vaikee laulaa näitä Sanskritin kielisiä hittibiisejä niin tämä kaveri lauloi mun vieressä aika kuuluvalla äänellä ja oli koko ajan muita edellä 2 sekuntia. Tuolla tempulla se sai mun uskomattoman erehtymättömän rytmitajun ihan sekaisin ja ei tullut laulamisesta tänäänkään mitään. Kaveri ei ollut selkeestikkään laulanut kuorossa koskaan ennen!

Nyt tässä vaiheessa vois sanoa taas että aika menee todella nopeesti. Tässä on oltu 2,5kk täällä ja jäljellä on aika tarkkaan 3,5 opiskelua. Sitten se ois aika palata hiljaiseen Suomeen. En oo vielä keksinyt että mitä alan tekemään isona.

11.12.

Kihlajaisista selvitty kunnialla, eikä kaapattu morsianta, näin ollen hääkutsua odotellessa. Ensimmäinen fiilis näistä juhlista oli että tämä muistuttaa täysin intialaista liikennettä, todellinen kaaos eikä mitään hajua mitä tapahtuu. Tuo tilaisuus siis tapahtui kahdessa kerroksessa, ylhäällä kattoterassilla oli itse seremonia ja alhaalla pääasiassa syötiin. Koko 3 tunnin ajan mitä me siellä oltiin oli paljon meteliä ja ihmiset menee edes takas ja kantaa tuoleja ylös ja alas ja morsian on vähän väliä yläkerrassa ja välillä alakerrassa ja sulhanen samoin mutta aina eri aikaan kuin morsian, ja kesken seremonian sulhanen puhuu kaikkien keskellä puhelimeen jne. Kesken seremoniankin kaikki huutaa ja juttelee ja puhuu puhelimiin. Ruokailu oli todella mielenkiintoinen kokemus. Meidän jengi istutettiin perimmäiseen huoneeseen ja mä tietysti menin ekana kun olin eniten nälissäni, meille lyötiin banaaninlehdet eteen ja sen jälkeen 6 kaveria ämpäreineen lappas ruokaa lehdelle. Ne kaverit jotka tarjoili huusivat koko ajan ja juoksivat ja kaikki muutkin siellä juoksi ja huusi koko ajan ja mulle tuli sellanen fiilis että meillä on jumalaton kiire, niimpä tuli hotkittua kaikki ruoka ennätys vauhtia suuhun, mutta niin teki kaikki muutkin. Puolessa välissä dinneriä tuli pieni haaste kun meni ylläri ylläri sähköt poikki joten mä perimmäisessä nurkassa en enää nähnyt ruokaani ollenkaan joten meinasin mennä paniikkiin. Mutta onneks täällä syödään käsin eikä haarukoilla tai veitsillä, joten pimeessä sai jatkettua ensi paniikin jälkeen sormin syömistä ihan hyvin. Ja mikä oli positiivista, sai hyvin perinteistä tamililaista ruokaa jonka oli tamililainen kokki valmistanut meille. Jälkkäreitä ei onneks ollut liikaa mitä vähän pelkäsin vaan oli jotain oranssia makeeta mössöä mistä ei ollut hajuakaan mitä se oli mutta ihan hyvää ja sitten jäätelöä :D Juomana pieni pullo vettä. Ainoa känninen juhlissa oli morsiamen isä mikä oli vähän surullinen näky. Shantin mies on alkoholisti eikä pystynyt oman tyttärensä kihlajaisissakaan olemaan selvänä :/ Taas näki yhden hyvän syyn pysyä kaukana viinasta!

 Noissa juhlissa oli varmaan koko meidän kalastajakylä sekä kaikki sukulaiset ja naapurit. Kun me saavuttiin paikalle oltiin meitä heti istuttamassa eturiviin aitiopaikalle mikä on vähän hassua koska kukaan meistä ei ole edes nähnyt morsianta tai sulhasta koskaan, mutta täällä halutaan kutsua valkoisia kavereita ja tuttuja aina juhliin vaikkei niitä tunnetakkaan eli riittää että joku ne tuntee niin on kunnia kun valkoinen kaveri tulee juhliin. Christin kertoi joka on siis ranskalainen ja asunut täällä 4 vuotta että heidät on kutsuttu useisiin kihlajaisiin ja häihin ja usein ei ole mitään hajua ketä ne on jotka menee naimisiin mutta koska Christinin perhe on eri värinen niin ne halutaan mukaan bileisiin. Mutta tämä tapaus oli toki vähän eri koska Shanti on meidän Ashramin kokki ja muutenkin tärkeä henkilö meille. Äärimmäisen hieno ihminen ja vahva, pakko olla että on jaksanut väkivaltaista juoppoa katsella. Tuokin on osoitus siitä että täällä ei tunneta tai harjoiteta individualismia, kyläläiset ei ota avioeroa eikä kukaan ole yksin, vaan se mitä on aloitettu yhdessä niin se viedään loppuun. Vaikka ukko ei tee mitään muuta kun juo ja hakkaa niin silti Shanti sitä elättää...mielenkiintoista.

Muutenkin tuntuu siltä että täällä ei ole (ainakaan kyläläisten ja perinteisten intialaisten keskuudessa) sellaista Hollywoodissa keksittyä rakkautta, vaan avioliitto ja parisuhde nähdään vähän eri tavalla kuin meillä lännessä. Se on kuin tiimi joka valitaan sen perusteella että mitkä osat tulee parhaiten toimeen keskenään. Valintaan ei osallistu vain morsian ja sulhanen vaan niiden vanhemmat. Kun tiimi on perustettu niin ne lähtee toteuttamaan yhteistä tavoitetta missä molemmat on yksilöitä eikä se perustu sellaiseen perhosia vatsan pohjassa ihastumiseen.

Ainiin, Sharavan, meidän hauska puutarhuri ja yleismies on ottanut missiokseen järjestää mut naimisiin paikallisen kanssa :D Se olis kuulemma kihlajaisissa esitellyt mulle neljä vaimoehdokasta mutta kun en ikinä ollut paikalla kun näitä ehdokkaita oli näkyvissä niin jäi myöhempään ajankohtaan tuo naimakauppa. Että semmosta.

Huomenna ollaan menossa jonnkekin Pondicherryn keskustan tuntumaan yliopistolle, siellä on stadioni jossa pitäis olla melko iso tilaisuus ja ohjelmassa on meditaatio. Amma oli luonnollisesti kutsuttu ja me muut tullaan luonnollisesti Avecceina paikalle meditoimaan :D

Joululoma näyttää lyhentyvän entisestään. Nyt meillä on keskellä lomaa Puja mihin on pakko osallistua ja ennen sitä lähdetään tekemään ekskursio jonnekin vuorelle. En tiedä minne päin tai oikeestaan mitään siitä retkestä muuta kuin että sinne kiivetään kävellen ilman jalkineita ja tämä on koko päivä retki. Mutta sekin tapahtuu keskellä joululomaa. Alan pikkuhiljaa luopumaan ajatuksesta että lähtisin minnekään täältä, lomaa taitaa olla 2-3 pv vielä jäljellä milloin voisi lähteä jonnekin mutta saattaa olla että tuo aika menee rannalla löhöilyyn ja nukkumiseen täällä.

Asanaharjoituksissa ollaan notkistuttu taas. Jostain syystä mun jalat ja lonkat on tiettyihin suuntiin tosi taipuvaisia ja mä saan jo jalan pään taakse, toki päätä en saa ylös ja selkää suoraks niin kuin oppikirjassa sanottais mutta voin ainakin sanoa että kerran oon saanut jalan pään taakse. Mutta takareidet ja reiden sivut on niin tiukat eli siis kireet että ne ei veny sitten millään. Takareidet alkaa vähän antamaan periks mutta kun vedetään jalat levälleen istualtaan ja sitten pitäs kurottaa ja laittaa naama lattiaan niin meikäläinen ei paljoa liikahda siitä, reisien sisäosat kinnaa niin paljon vastaan. Ei ole siis pelkoa että tässä Asanassa housut repeää.

Pientä lisäpotkua toi taas eilinen kun pamahti sulake ja jotain muutakin. Laitoin valot päälle niin alkoi ensin valot räppimään ja humina kuulumaan, sitten alkoi tulemaan savua aika paljon ja sen jälkeen kipinöitä ja vähän liekkejä ja pientä pauketta. Ajattelin sitten pistää valot pois kuitenkin ja olla pimeessä. Nyt pitää ootella että yleismies Saravan tulee kattomaan mitä tapahtu. Mulla on luonnollisesti Philipsin loisteputki- lamppu. Mutta jos nyt pitäis vale-insinöörin vikaraportti heittää niin veikkaisin että tuo ei ollut Philipsin vika. 

17.12.12

Ompa ollu kiirettä! Tuo 12.12.2012 meditaatio-tilaisuus oli todella outo juttu! Amma oli siis kutsuttu paikallisen koulu- ketjun tapahtumaan jossa oli siis tarkoitus rikkoa joitakin maailmanennätyksiä, paikalle oli odotettavissa 12 000 ihmistä. Ja kun Amma oli päävieras niin me luonnollisesti tullaan aina kylkiäisinä paikalle :D Täällä on sellainen koulu kuin Acharya, niillä on useita isoja kouluja täällä Pondicherryssä ja Chennaissa. Ja niiden oppilaista ja henkilökunnasta koostui pääosin tuo 12 000 ihmistä.

Me mentiin paikalle noin klo 10 ja käytiin koulun johtajan ilmastoidussa huoneessa juomassa mehut ensin ja kuuntelemassa vähän propagandaa. Sen jälkeen siirryttiin koulun taakse fudiskentälle jossa oli jo valmiina 12 000 koululaista / opiskelijaa istumassa ja odottamassa meditaation alkua. Sattui vielä kiva ilma eli lämpöä oli kai sellanen 33-34 astetta. Nuorimmat tuolla olijat oli varmaan ekaluokkalaisia ja vanhimmat yliopisto-opiskelijoita. Ne istui ympyrämuodostelmassa jo valmiina ja keskelle fudiskenttää oli jätetty puhujakoroke ja sen ympärille tilaa. Me luonnollisesti mentiin tuon puhujapöntön ympärille istumaan kaikkien toljotettavaksi. Tuo oli niin absurdi tilaisuus että mun on mahdotonta kuvailla mitä tuo oli. Me tiedettiin vaan että mennään meditoimaan ja tekemään jotain maailmanennätystä mutta me oltiin taas kerran joku nähtävyys siellä ja paikalla oli Intian lehdistö ja joitakin tv-yhtiöitä. Me valkonaamat tepastellaan keskelle yleisöä tietämättä mitä tulee tapahtumaan. Meille kaikille annettiin hienot pyramidi-hatut jotka piti myöhemmin laittaa päähän, kiinnitettiin kumilenksulla, ja kumilenksun ympärysmitta oli laskettu jonku ekaluokkalaisen mukaan. Tunsin oloni valtavan arvokkaaksi kun istuin siinä kentällä keskipäivän auringon alla suoraan, +34 lämmintä, pyramidihattu päässä, kaikki kävi tottakai kuvaamassa meitä siinä keskellä kun hiki valuu norona mun päällä. Sitten kun meditaatio alkoi niin piti ottaa vierustoverin kädestä tietysti kiinni koska tämän tilaisuuden johtaja oli jonkunlainen new age kaveri ja oli ehdottoman tärkeää että jokainen pitää kädestä kiinni toista. Mun vierustoveri oli molemmilla puolilla noin 1,5 m päässä musta eli mun kädet venyi tuon meditaation aikana varmaan 20 senttiä kumpikin. Meditaatio itsessään kesti 40 minuuttia ja tuo aika piti olla paikoillaan ja mulla kädet 90 asteen kulmassa kurottamassa kavereille. Ei oo varmaan vähään aikaan ollu mitään noin tuskallista kokemusta kuin tuo oli!!! Menetin varmaan kaiken nesteen mitä mun kropassa oli kun tuskailin tuolla kentällä että pysyn hengissä. Ja oli siellä kuuma muillakin. Mutta viihdykettä tarjos vierustoverini Tanja joka kesken meditaation alkoi laittamaan itselleen aurinkorasvaa ja ystävällisesti tarjosi sen jälkeen sitä vieressä istuvalle intialaiselle miehelle joka oli varmaan mustin intialainen mitä oon koskaan nähnyt. Mies ystävällisesti kieltäytyi aurinkorasvasta kuitenkin :D

Tilaisuuden jälkeen vaapuin kohti linja-autoa melko väsyneenä kunnes mut pysäytti joku intialainen TV-yhtiön edustaja joka välttämättä halus haastatella mua. Niinpä kävin antamassa omat kommenttini jollekin Hunaja tv- kanavalle tilaisuudesta ja kerroin myös joulupukista. Haastattelun hetkellä olo oli vähän epävarma kaikinpuolin enkä ole ihan varma että menikö tuo haastattelu täysin nappiin. Tuntui siltä että päivän velvollisuudet oli nyt suoritettu. Tehtiin kai me tuolla joku 6-7 maailmanennätystä. Ja mä tein varmaan itse henkilökohtaisen dallaksen- maailmanennätyksen!!

Tilaisuus oli kaikenkaikkiaan mun näkökulmasta katsottuna järjetön ja aivan älytön. Niitä lapsia istutettiin siellä varmaan 2h auringon alla ja me oltiin yhteensä 1,5h siinä kentällä jököttämässä. Kukaan ei tiennyt mitä tapahtuu ja musa oli aika ihmeellistä missä välillä laulettiin Jeesuksesta yms. Välillä 200 kiloinen järjestäjä älähti puhujakorokkeelta mikrofoniin kesken alkulämmittelyjen että vaihda biisiä :D Mutta tuo oli hyvin tyypillistä intialaista toimintaa. Täällä kaikki viedään aika äärimmäisyyksiin. Täällä on niin paljon jengiä että jos haluaa huomiota niin pitää tehdä jotain kunnolla isoa! Ja tuo kurinalaisuus lapsissa. Täällä koululaiset näyttää tottelevan opettajia. Veikkaan että nämä vielä saa täällä käyttää erilaisia metodeja lapsiin kuin meillä Suomessa. Ei taitaisi Suomessa minkään koulun tai yliopiston opiskelijat istua kahta tuntia liikkumatta, oli keli mikä hyvänsä.

Tuon jälkeen ollaankin viime viikolla ja tällä viikolla harjoiteltu ahkerasti jouluohjelmia. Eli meillä on luvassa laadukasta teatteria jouluaattona ja jotenkin mä oon ajautunut noihin mukaan vaikka ilmoitin että en ole käytössä. Ashramin lapset haluaa tehdä Leijonakuninga- näytelmän jossa me ollaan mukana kaikki, mä luonnollisesti olen apina. Mutta on mulla myös muitakin rooleja. Ja me kuvataan tästä myös elokuva joten ehkä tuo vielä ilmestyy BlueRayna keväällä.

Itsenäisyyspäivä Intiassa

4.12.

Meille ilmotettiin tänään että 4.-7. tammikuuta on Pondicherryssä kansainvälinen joogafestivaali johon me otetaan osaa. Mitä se tarkoittaa käytännössä niin tuolla on erilaisia joogakilpailuja ja meidän tehtävä on pitää puhe, jokaisen meistä. Tämä tuli vähän puskista yllättäen, no onneks aikaa on vielä kuukausi. Kukaan ei kuitenkaan tiedä että mistä aiheesta pitää puhua mutta voitais olettaa sen liittyvän joogaan. Tämä on siis pakollinen osuus meille jokaiselle Ashram- oppilaalle, sitten vapaaehtoista on se että haluaako itse jooga-asana kilpailuun ottaa osaa. En näillä venymisillä ala kilpailemaan :D

5.12.

Jos en oo kertonu vielä tapeeks monesti hyttysistä niin voisin mainita että niitä on edelleen vaikka joulu lähenee. Aika perus on sellanen vajaa 20 hyttysenpistoa per päivä, niitä tulee aamulla hatha-jooga- tunnilla, iltapäivällä auringon laskiessa Mantra- tunnilla ja illallisella. Hyttysmyrkyllä en tiedä olevan mitään virkaa. Täällä monopoli sellasella firmalla ku Odomos, kenenkään muun tuotteita en oo nähnyt. Nyt oon käyttänyt niiden sprayta, voidetta ja rasvaa ja mikään niistä ei auta. Ois pitäny varmaan tuoda OFFia Suomesta. No mutta onneks nuo hyttyset on vähän pienempiä joten mulle ei tuu ihan niin isoja allergia-paiseita kuin Suomessa. Ja nämä paikalliset sotavammat paranee paljon nopeemmin.

Huomenna päätettiin mennä vapaapäivän kunniaksi Ralphin ja Tanjan kanssa itsenäisyyspäivä- pizzalle Pondicherryn keskustaan, siellä pitäis olla kuulemma hyvä kattoterassiravintola mukavilla näkymillä. Ralph ja Tanja ei vielä tiedä että tuo on Suomen itsenäisyyspäivä- pizza- tilaisuus mitä me vietetään kolmestaan mutta selvennän sen niille huomenna siinä samalla kun laulan kansallislaulun ja luen kappaleen Seitsemästä Veljeksestä niille. Todella harmi kun ei tänä vuonna pääse linnanjuhliin mutta joskus täytyy vaan joistakin asioista luopua jotta voi saada uusia tilalle.

Hatha-jooga- tunnilla ollaan edetty luojan kiitos lantionalueen asanoista eteenpäin jalka-asanoihin mitkä sattuu aika paljon mutta silti on niin paljon mukavampia kuin nuo lantionalueen jalannostot. Istutaan kaikilla mahdollisilla tavoilla jalkojemme päällä niin että niihin sattuu mahdollisimman paljon. Ja kun niihin sattuu, niin se on sitten merkki siitä että joku sisäelin ei ole tasapainossa. Eli tulee aika paljon painetta jaloissa oleville aku-pisteille. Samalla parannetaan suonikohjuja jos jollain niitä on. Ei taida meidän jengistä olla kellään vielä mutta opetellaan asanoita millä niistä pääsee eroon niiden ilmaantuessa :D

Pranayama- tunneilla otetaan aika kevyesti vielä, tällä hetkellä tehdään Savitri Pranaymaa, Loma Viloma Pranayamaa sekä Nasaga Bhastrikaa. Kahdessa ensimmäisessä idea on että hengitetään sisään, pidätetään hengitystä, hengitys ulos ja sitten pidätetään hengitystä taas ennen seuraavaa sisäänhengitystä. Meidän suuntauksessahan idea oli siinä että aloitetaan meinigillä step by step, eli ei kiirehditä. Tämän takia meillä ei vielä pidätellä tuntikausia hengitystä vaan rakennetaan isot keuhkot hitaasti ja varmasti. Se mitä tapahtuu jos aletaan kiirehtimään ja haukkaamaan liian isoa palaa noissa Pranayama- harjoituksissa on se että keho alkaa hylkimään harjoitusta jos tuntuu siltä että ilma loppuu ja pelottaa että kuolee. Sisäänhengityksen pidättämäninen on melko helppoa mutta kaikille ei ole kovin helppoa pidättää uloshengityksen jälkeen pidempää aikaa. Loma Vilomassa erikoista on se että siinä käytetään Vishnu Mudraa joka tehdään oikealla kädellä ja sormilla blokataa aina vuorotellen toinen sierain ja toisella hengitetään jne. Nasaga Bhastrikassa hengitetään kyljissä olevilla lihaksilla nopeesti sisään ulos nenän kautta, puhdistetaan hermostoa ja rakennetaan uusia kanavia aivosoluille jotta ajatus luistais liukkaammin.

Niin meillä on tosiaan joulujuhla täällä, syödään taas intialaisia makeita herkkuja liikaa ja lauletaan. Tämä on jo aika normaalia. Mutta tuossa juhlassa on myös muuta ohjelmaa ja meidän tiimin tehtävä on kehittää sitä ohjelmaa. No meillä on tottakai sketsejä vaikka kuinka paljon ja jokainen pääsee loistamaan loistavilla näyttelijäntaidoilla. Mahtavaa päästä esille! Päästän sisäisen Marlon Brandoni irti. Yks monista rooleista yllätysyllätys on joulupukki. En toivonut tuota enkä käynyt koekuvauksissa tai mitään vaan mut vaan valittiin syntymäpaikan mukaan yksimielisesti. Vois sanoa että melko rasistista. Mä oisin tyytynyt olemaan kuusi tai vaikka kivi niinku ala-asteen joulujuhlissa yleensä. Ei tarvis stressata niin paljon vuorosanoilla. tulee kauhee stressi kun joutuu niin paljon olemaan estradilla, pitään puheen joogafestareilla ja olemaan joulupukki Ashramin joulujuhlassa! Taidan ottaa vähän stressilääkettä, eli nutellaa.

Tytöt on opettanut mut pahoille tavoille täällä. Ne on alkaneet ostamaan Nutellaa ja mä oon naureskellut niille että kuinka surullista että tollasta vetelevät naamaan, ja sitten ite hiljaa huoneessani oon mussuttanut keksejä samalla. No kuitenkin ajattelin että se tais olla 1990 kun viimeksi oon maistanut nutellaa joten jos nyt ois aika antaa sille uusi mahdollisuus. Muistan vieläkin kun saatiin jouluks Nutella purkki Saksasta ja mä en voinu sietää sitä. Se oli mun mielestä pahaa. Ostin nyt yhden pienen purkin ja ajattelin vähän maistaa että kuinka pahaa se olikaan ja yllättäen, ei se ollutkaan pahaa vaan hemmetin hyvää. Mutta oon mussuttanut sitä vasta sen pienen purkin. Mutta tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä että jos sä näät että tuo tie vie kärsimyksiin niin älä mene sinne. Mutta kyllähän mä menin. Mun olis vaan kannattanu olla siinä uskossa että Nutella on pahaa. Koska jos luet Nutellan tuoteselosteen niin ei siinä taida mitään hyvääkään olla paitsi maku. Taas meni mehtään! Olis hienoa jos joskus oppis näistä hienoista sanoista ja ajatuksista jotain!!

Taas repes housut

30.11.

Dr. Ananda oli 2,5 viikkoa matkoilla ja tuon ajan meitä sijaisti hänen jooga-oppilas ja Pondicherryn yliopiston joogan opettaja Meena ja hän opetti meille jooga-sutria. Tällä viikolla Dr. Ananda palasi Australiasta missä hän oli pitämässä joogakoulutuksia tuon ajan. Tuliaisina se toi pojalleen Angry Birds repun :D Ja Anandraj oli aivan onnessaan tuosta repusta. Tällä viikolla oon vasta tajunnut kuinka spesiaalissa tilanteessa me täällä ollaan. Meidän karmajooga duunit vaihtui taas ja mä olen nyt Sambrani- mies. Eli mä vierailen jokaisen huoneessa ja mulla on mukana kukkaruukku jossa hiillos palaa ja siihen mä nakkelen sellaista Sambrani jauhetta joka tuo hyvän tuoksun savun mukana ja pitää (ainakin teoriassa) hyttyset poissa. Mä tosiaan aloitan mun kierroksen tuolta Amman perheen asunnosta eli käyn heidän yksityisissä tiloissa savuttelemassa tuota Sambrania ja samalla pääsen kurkistamaan heidän tiloihinsa. Ja noiden kierrosten aikana tällä viikolla jotenkin vasta oon tajunnut että ne tosiaan asuu täällä meidän kanssa, tai me asutaan täällä heidän luonaan. Ja me ollaan täällä puoli vuotta, puolet siis heidän vuodestaan, ja tämä kurssi on joka vuosi. Me ollaan oikeesti todella pieni ja tiivis perheyhteisö täällä.

Viimeisen viikon aikana huolta on aiheuttanut meidän koiranpennut. Noin kuukausi ennen kuin tämä kurssi alkoi niin Ashramiin syntyi koiranpentuja joista he päättivät pitää 1 poikakoiran ja 1 tyttökoiran. Nuo koirat ovat olleet aika tiiviisti osa meidän arkea täällä kun ne pyörii koko ajan jaloissa ja on tosi ihmisrakkaita. Nyt viikko sitten molemmat sairastui aika kovasti ja kukaan ei oikein tiennyt että mikä niillä on. Ensin ne ripuloi, okseni ja sitten lopetti syömisen. Sen jälkeen ne oksensi ja ripuloi verta ja meni aika huonoon kuntoon. Ne ei enää liikkunu ollenkaan vaan makas puskassa piilossa koko ajan. Tällä viikolla ne vietiin sitten eläinlääkäriin jossa eläinlääkäri tutki molemmat pennut ja ei pystynyt sanomaan mikä niitä vaivaa. Alilämpöisiä ne oli ainakin ja matoja ei kuulemma ollut. Antibioottikuurin ne lopulta sai ja jotain suoloja ja samantyylisiä aineita mitä nyt ihmisille annetaan kun ne ei syö eikä juo mitään ja päästää kaiken vain läpi. Nyt kun ne on antibioottieja vetänyt pari päivää niin tyttökoira on jo innoissaan juoksentelemassa täällä mutta poika vielä taistelee hengestään. Ne on samanikäisiä mutta tyttökoira on 2x niin iso kuin veljensä. Veli on nyt niin huonossa kunnossa että saa nähdä paraneeko se enää.

Muuten arki on melko leppoisaa ja ihan hyvä ja rento fiilis täällä on. Kovasti oottelen postista pakettia saapuvaksi jonka tilasin Suomesta. Tilasin ihan joulua varten mutta ei haittaa jos se tulee jo ennen joulua kuten vaikka huomenna ;) Eilen sain niin mahtavan yllätyksen postista että se pelasti tämän viikon! Tuli joulukortti kotoa kummipojalta ja samassa kuulumiset sieltä. Joulukortissa oli kovasti kummipojannäköinen tonttu pyöreine poskineen ja punaisine hiuksineen :D En edes muista milloin olis viimeksi saanut oikean kirjeen. Jotenkin on aivan eri asia saada joltain käsinkirjoitettu kirje kun vastaavasti sähköpostia tai facebook- viestiä. Se on jotenkin niin paljon henkilökohtaisempi ja tulee sellainen olo että joku on oikeasti nähnyt vaivaa ja ajatellut kun on käsinkirjoittanut kirjeen ja lähettänyt sen toiselle puolelle palloa. Pieni asia mutta merkitsee niin paljon. Pitäis itekki kirjotella käsin kirjeitä...

1.12.

Eilen meillä oli Satshanga joka oli pyhitetty ainoastaan meidän opiskelijoiden kysymyksille. Siinä kävi niin että tuosta 1,5 tunnista mä varastin suurimman osan,vaikka mulla ei ollut kuin kaksi kysymystä. Mutta syy ehkä oli enemmänkin Amman, hän vastasi niihin tunnin verran. Oli äärimmäisen mielenkiintoisia näkökulmia ja aiheena oli Karma ja jälleensyntyminen. Nuo molemmat ovat aika oleellisia ja tärkeitä asioita jos haluaa edetä joogassa pidemmälle tai kasvaa henkisesti lähemmäs lopullista päämäärää. Itse Asanat, eli tuo fyysinen puoli Joogasta, on loppupeleissä niin minimaalisen pieni osa itse kokonaisuutta ja koko Joogaa että sitä ei usko ennen kuin alkaa asiaan paneutumaan ja pääsemään kunnolla kosketuksiin aidon ja oikean Joogan kanssa. No mutta kuitenkin, eräs mielenkiintoinen pointti oli mm. se että jälleensyntyminen oli alunperin oleellinen osa kristinuskoa, kunnes kirkko päätti poistaa sen siitä jotta he saavat otteen ihmisistä ja näin he kehittivät taivaan ja helvetin. Raamatussa on kuulemma useita kohtia joissa viitataan jälleensyntymiseen jne. Tätä en tiennyt eikä moni muukaan. Jälleensyntyminen on ollut myös osana muita uskontojakin. Päivä päivältä arvostan enemmän Ammaa koska mitään meille ei tuputeta. Ja meitä myös muistutetaan siitä että älä usko ja ota omaksesi kaikkea heti mitä täällä sanotaan vaan pidä mieli avoinna ja anna kaikelle mahdollisuus. Swami tiesi oman edellisen elämänsä, ja Amma sanoi että hänellä on tietoa ja kokemuksia omista aiemmista elämistä joten hänelle se ei ole uskon asia vaan hän tietää asian olevan niin. Ja jos tämä jälleensyntyminen jossain vaiheessa paljastuu todeksi ja tulee omaksi käsitteeksi niin sen jälkeen kaikki paineet suorittamisesta tämän elämän aikana katoaa. Tarkoitus elämässä on kasvaa niin kauan kunnes me tajutaan se meidän todellinen ”luonne” eli ollaan riisuttu itsemme täysin omista harhakuvitelmista ja egoista. Jotkut meistä on ns. vanhoja sieluja, toiset vähän nuorempia. Eli meillä jokaisella on enemmän tai vähemmän aiempia ihmiselämiä takana ja sen mukaan meidän henkinen kehittyminenkin jatkuu. Me ei muisteta mitään aiemmista elämistä koska muuten nykyinen elämä tulisi mahdottoman vaikeaksi. Ja hyvä pointti oli se että miksi meidän pitäisikään muistaa mitä me tehtiin edellisessä elämässä kun me ei muisteta mitä me tehtiin viime viikollakaan. Ja mitä se muuttaisi nykyisessä elämässä vaikka muistaisi vanhan elämän.

Toinen kyssäri koski Karmaa. Karma liittyy aika kiinteästi jälleensyntymiseen. Meillä on useampaa erilaista karmaa mutta yksi mitä en millään ymmärrä on se että viattoman nuoren ihmisen kuolema, saattaa johtua karmasta joka on alkujaan edellisestä elämästä. Eli sanotaan vaikka että 2-vuotias tyttö kuolee, ja tuo kuolema saattaa johtua hänen edellisessä elämässään luodusta karmasta. Hänen kuolema ei tunnu varmaan kenestäkään reilulta, eikä sitä voi mitenkään ymmärtää saatika hyväksyä. Miksi tuollaista tapahtuu? Mutta jos me eletään useita elämiä, satoja tuhansia tai jopa miljoonia, niin mitä väliä sillä on? Ainut mitä siinä tapahtuu siis on se että tuo tilanne luo ison kriisin tytön läheisille ihmisille joiden täytyy oppia asian kanssa elämään. Eli heille se tulee olemaan suurimpia opetuksia elämästä. Mutta länsimainen mieli ei voi mitenkään ymmärtää tätä tapahtumaa kun meillä kerran ei ole ajatustakaan jälleensyntymästä. Meidän näkemys on se että me ollaan kerran synnytty tänne ja meillä on tämä yksi ja ainoa elämä aikaa täällä, jotenkin miten voi ymmärtää että toiselle onkin annettu vain 2 vuotta aikaa täällä ja hän on täysin viaton.

Jos me uskotaan jälleensyntymiseen niin vois sitten ajatella niin että yhdelläkään edellisellä elämällä ei ole mitään merkitystä, koska ainut asia mikä merkitsee on tämä hetki tässä ja nyt, kaikki mitä me ollaan tehty tässä ja edellisissä elämissä, kulminoituu tähän hetkeen, tämä on se paikka mihin mun on täytynyt tulla ja tämä on mun tehtävä nyt.

Ralphin kanssa meillä on aika usein hyviä jutustelutuokioita koska meillä on ehkä vähän samanlainen lähestymistapa näihin aisoihin. Aika monet tytöt täällä alkaa olla ns. Bhakti- joogeja, eli ne pitää Mantroista ja näistä intialaisista lauluista ja erilaisista rituaaleista mitä täällä tehdään. Ralphin kanssa me yritetään järjellä tajuta näitä Karma- juttuja ja muita aiheita mitä nyt täällä käsitelläänkään. Yleensä ei tajuta.

Viimeksi juteltiin Ralphin kanssa logoterapiasta mistä mulla ei ole henk.koht. mitään kokemusta mutta Ralph on sitäkin harjoittanut. Mä tutustuin tuohon ajatukseen ensimmäisen kerran viime vuonna kun meinasin mennä suorittamaan logoterapiakurssin kun se kuulosti niin mielenkiintoiselta ja fiksulta filosofialta. Jokaisen on löydettävä elämälleen tarkoitus, oli se sitten kristinusko ja Jumala tai Buddhalaisuus tai Hindulaisuus, kuitenkin jotain mihin uskoa. Eikä sen ole pakko olla missään nimessä uskonto. Kuolema olis hyvä käsitellä mielessä ja ajateltava läpi, koska jos sitä ei koskaan tee, tulee se joskus väistämättä lähelle ja aiheuttaa ison kriisin elämässä. Ihmiset jotka eivät usko mihinkään, kokee elämänsä aikana ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta ja kriisin tullessa, mihin ne voi turvautua? Logoterapian kehittäjä juutalainen Viktror E. Frankl (muistaakseni) huomasi toisen maailmansodan aikana keskitysleirillä ollessaan että tuolta selvisi ne ihmiset joilla oli joku tarkoitus elämälle. Jos sitä ei ole ja tulee ns. pahat ajat, niistä ei välttämättä pääse yli kun ei ole mitään tarkoitusta minkä takia elää. Pitää perehtyy lisää kun tulee takas Suomeen...

3.12.

Tänään päivä alkoi vähän ikävissä tunnelmissa. Meidän yhteinen lemmikki- koiranpentu kuoli aamulla kun oltiin aamupalalla. Se oli sairastellut vajaat pari viikkoa ja viime viikolla sitä käytettiin eläinlääkärillä useaan otteeseen ottamassa piikkiä ja kaikkea mahdollista mutta eipä se siitä toipunut. Sen sisko sen sijaan parantui ja voi nyt hyvin. Ikävä homma että näin kävi, joillekin tuo oli aika yllättävän kova pala. Ralph on ollut meillä koira vastaava koko ajan ja sen ajan kun muut tekee Karma-joogaa niin Ralph on pitänyt koirista huolta, pessyt ne ja harjannut jne. Ashramin lapsille tuo on varmasti kova paikka kun ne tulee koulusta ja niiden lemmikki on kuollut. Amma piti heti päivällä pienen Pujan ulkona ja me haudattiin Bima Ashramin pihalle.

Joululoma ei sitten ottanutkaan tuulta alleen. Täällä on vuodein tärkein Puja joka vuosi tiettynä päivänä vuodesta ja valitettavasti se osuu tänä vuonna just tuohon 27.12. päivään. Eli meidän loma alkaa 25.12. ja päättyy 30.12. ja tuossa keskellä meidän täytyy tulla tänne päiväksi. Ei tarvi siis lähteä kovin kauas. Eipä tuo mitään, en varmaan olis jaksanutkaan, Tulee tuo 5 päivän vapaa tarpeeseen. Menee varmaan ihan tutustuessa lähialueeseen ja nukkuessa ;)

4.12.12

Tänään taas repes yhdet housut perseestä joogatunnilla, oisko ollu viidennet, ei oikeestaan sen kummempaa tänään täältä...