22.11.
Ah, vapaapäivä! Viime vapaapäivät on menneet
säätämiseen ja nyt päätin että tänään en lähden kaupunkiin enkä muuallekkaan
säätämään vaan otan rennosti, makaan sängyssä ja luen ja syöpöttelen ja katon
ehkä jonkun leffan ja käyn kahvilla jossain.
Päivä ei lähtenyt ihan käyntiin niin kuin
Strömsössä olis lähtenyt. Aamun Arthin jälkeen siirryttiin pimeässä
kattoterassille jossa me joka aamu pidetään Hatha-jooga tunti. Mun
arkirutiineihin kuuluu siinä pimeässä istuessa ja odotellessa itseni kuorruttaminen
hyttysmyrkyllä. Se on vähän epätoivoista hommaa koska se on huomattu 2
kuukauden aikana että siitä ei taida olla mitään hyötyä, koska mulla on joka
päivä 10-20 hyttysenpistoa ympärikehoa. En tiedä onko hyttyset täällä immuuneja
tuolle intialaiselle myrkylle vai tuoksunko mä vaan niin hyvälle sen myrkyn
läpi että ne ei voi vastustaa?? No joka
tapauksessa siinä suihkuttelin itseäni normaaliin tapaan niin epähuomiossa ja
vähän unentokkurassa en muistanut kokeilla minne päin suutin oli pullossa ja
näinpä spreijasin itseäni suoraan silmään, se ei edes tule pilven tai suihkun
omaisesti sieltä vaan se myrkku tulee kuin letkusta. Taisin sillä hetkellä
ääneen kertoa kaikille siellä oleville että VOI VITTU, sen jälkeen alkoi
polttelemaan silmää aika kivasti. Tuo hyttysmyrkky on aiheuttanut mulle
käsiinkin lievää ihottumaa ja sellaista jälkeä kuin iho olisi palanut. Mulla
oli onneks siinä vesipullo suhteellisen lähellä vieressä jonka kaadoin päälleni
tai silmään (suurimman osan vaatteilleni ja matolleni). Sitten Amma tulikin ja
aloitettiin puolen tunnin istuminen ja tänään siitä ei tullut oikein mitään,
yllätys. Silmää ei pystynyt avaamaan ja se vain vuosi ja poltteli, mutta kyllä
se vesi sen loivensi niin että nyt jo iltapäivällä näen ihan normaalisti sillä.
Aamun joogat tosin meni reisilleen, mutta onhan näitä aamuja vielä jäljellä ;)
Vielä on kesää jäljellä. Meditaation jälkeen oli pieni ketutus päälle tuosta
spreijaamisesta. Sen lisäksi vielä joogatunnin aikana hyttyset pisti mua joka
puolelle koska en sitten suihkuttanut sitä myrkkyä muualle kuin silmääni! Eikä
siinä vielä kaikki, mun jalassa oleva haava on kai tulehtunut ja sen kun
huomasin siinä seisoessani olkapäilläni ja tuijotellessani varpaitani niin
alkoi suoraan sanoen vituttamaan vielä enemmän!! Nyt on onneks taas parempi
fiilis kun kävin vapaapäivän kunniaksi hengittelemässä omaan tahtiin enkä
muiden, syvään ja hitaasti.
Joogasta pitääkin mainita kun se taitaa olla
pääasia täällä että jonkin verran on edistystä tapahtunut. Mutta tietyt jutut
on ihan mahdottomia mulle. Kun istutaan jalat leveällä niin mä en veny
eteenpäin millään. Reiden sisäosassa olevat lähentäjät on kireet kuin
viulunkielet. Mutta taas jotkut osat on ylivenyviä kuten mun nivuset tiettyyn
suuntaan.
23.11.
Kelit taas muuttuneet! Lämpöä on ehkä 31 mutta
se tuntuu sellaselta +40 koska kosteusprosentti on jälleen kerran elämää
suurempi. Jatkuva dallas siis päällä. Vettäkin on ripotellut nyt parin kolmen
päivän ajan mikä ei sinänsä haittaa koska ei sitä ole satanut pariin viikkoon
ollenkaan. Aamulla kun aloiteltiin joogaa oli melko upea taivas kun merellä
jylläsi ukkonen, se oli kuitenkin niin kaukana että sitä kuullut ollenkaan
mutta se valaisi koko taivaan täällä meillä asti. Aallot on taas askeleen
lähempänä meitä ja nyt ne on yhden talon tuosta naapurista jo tuhonneet. Yötä
päivää yritetään korjata tilannetta täällä ja rakentaa aallonmurtajaa tuohon
edustalle. Meidän upea ranta on sitä myöten sitten hiukan erinäköinen mutta
toiveissa olisi että meille jäisi sellainen mukava pieni laguuni tuohon ;)
Luonto myös osoitti vaarallisuutensa täällä
toissapäivänä kun 2 paikallista poikaa hukkui tuossa uimarannalla. Neljä
paikallista poikaa lähti uimaan ja niistä 2 veljestä jäi sille tielle eikä
ruumiita ole näkynyt. Aika kova paikka perheelle kun kumpikin poika
meni...joskus ei elämää pysty ymmärtämään. Taas muistutus siitä kuinka
väliaikaista kaikki on. Ainut mitä meillä on, on tämä hetki.
Tämä marraskuu ei tosiaan ole ollut mun
kuukausi. Tänään varmaan mursin varpaani kävellessäni Pranayama- tunnille.
Siinä Hutin ovella on sellainen vajaan sentin korkuinen kynnys jonka näen kyllä
ja muistan sen olevan siinä mutta silti potkaisin siihen ja taitoin sen
johdosta vielä keskimmäisen varpaan jalan alle ja astuin päälle. Sattui taas
aika mukavasti! Tällä kertaa en kiroillut mutta mieli teki. Pystyy kyllä
kävelemään mutta nilkuttamalla ja varvas on aika punainen mutta ei juurikaan
turvonnut. Itse pystyn sitä vielä liikuttamaankin joten ei se pahasti ainakaan
mennyt. Ehkä se vaan kolahti pahasti...aika näyttää.
Käärme nähtiin täällä kans. Se oli eilen
iltapäivällä tuolla meidän kattoterassilla sijaitsevassa pranayama hutissa
kattotuulettimen päällä päiväunilla. Meidän siivooja oli vähän säikähtänyt sitä
ja sen jälkeen meidän puutarhurit oli tulleet ja häätäneet sen jollain tikulla
veks. Ja oli kuulemma käärme ottanut osumaa päähän mutta ei kuollut koska
poikien tikku ei ollut tarpeeksi iso tuolle käärmeelle. Onneks mä en ole
puutarhuri niin en joudu tollasiin hommiin. Olisin itekkin halunnut nähdä sen
kun niistä niin paljon on puhuttu, mutta parempi varoa mitä toivoo kun itse
yleensä yllätys yllätys, makoilen sen tuulettimen alla joka kerta pranayama-
tunnilla.
Apinaankin oli osa meidän porukasta
törmänneet. Hassua kun en itse muista heitä tavanneeni...hahahhahahaa!
Tuo apina oli seisoskellut yläkerran asuntojen
katolla. Niitä kuulemma on jonkin verran täällä mutta ei kovin paljon. Itse en
ole yhtäkään nähnyt vielä täällä. Mutta niitäkään ei kuulemma kannata tavata
koska ovat täälläpäin melko agressiivisia. Jos erehtyy katsomaan silmiin niin
ne luulee että sä haastat sen ja sitten on pakko ottaa matsia.
Muita eläimellisiä juttuja...kulkukoiria
täällä on todella paljon!! Ja täällä kun pienemmillä kujilla kävelee niin ne
haistaa vieraan ja turistin ja räksyttää todella uhkaavasti ja alkaa
seuraamaan. Tanyaa oli yksi koira yrittänyt ottaa nilkastakin kiinni. Ja
niillähän varmaan joka kolmannella on vesikauhu joten pitäs varmaan
jonkunlaista asetta kantaa mukana. Hyttysmyrkky ei varmaan riitä.
Makeanhimosta taisin jo mainitakkin. Se ei ole
yksin mun juttu täällä vaan kaikilla on sama tilanne. Vaikka ruokaa saadaan
vähintäänkin tarpeeksi ja sitä syödäänkin aika paljon niin silti jokaisen
aterian välillä on pakko syödä jotain makeaa, päivittäin. Mulle makeanhimo on
normaalia ja myönnän että tulee syötyä silloin tällöin kettukarkkeja tjm. Tämä intian makeanhimo kuiteknin alkoi
huolestuttamaan mua niin paljon että mun oli pakko ottaa se puheeksi opettajan
Cathyn kanssa ja kysyä että oonko mä normaali. Cathy onneks paljasti että mä
oon normaali koska jokainen täällä on kertonut potevansa samaa vaivaa. Me
tehdään niin paljon juttuja täällä ja aivot polttaa sokeria että me tarvitaan
sitä muualtakin kuin meidän 3 pääruoasta. Eli mä haluan uskoa että mä oon
normaali. Eli voin nyt paljastaa että kävin tänään taas kaupassa (MyMarket) ja
ostin erilaisia Aurovillessä valmistettuja keksejä. Ei siis mitään Nestlen
liukuhihnatehtaalta tulleita E-aine- keksejä vaan hyviä ”terveellisiä” keksejä
;) Sen jälkeen menin Tanyan kanssa naapuriin kahville ja kun oli niin kuuma
niin ostin jäätelönkin. Aika perussettiä täällä.
Mymarketista tulikin mieleen hauska juttu. En
ikinä saa kuittia kun käyn kaupassa ja nyt tällä kertaa tarvin kuitin koska
ostin Ashramiin siivoamista varten siivoushanskat. Shoppailun päätteeksi tyttö
kassalla antoi mulle rahaa takaisin ja pyysin sitten kuittia, hän kiltisti
antoi mulle heti kuitin käteen ja olin tyytyväinen että ei tämän enempää
tarvinnut asiasta jutella, kuitin laitoin laukkuuni. Lähdin sitten kaupasta
kävelemään ostosten kanssa ja parin sadan metrin jälkeen ajattelin siinä
kävellessä lukea kuitin että olinhan saanu oikein rahasta takaisin ja tarkistaa
paljon ne hanskat maksoi. No hetken siinä sitten tuijottelin sitä kuittia kun
siinä luki että olin ostanut suklaata ja shampoota ja tamppooneja monia muita
juttuja mitä en edes tunnistanut. Suklaakin olis mennyt täydestä ja shamppoo
mutta ne tamppoonit paljasti että tää ei ole mun kuitti. Eli se tyttö oli vaan
antanut mulle kuitin. Mä tämmösenä yksinkertasena en ollut tajunnut pyytää mun
omaa kuittia vaan pyysiin vaan ihan pelkän kuitin. Menin sit takasin kauppaan
ja ystävällisesti sanoin sille neidille että tää ei ole mun kuitti että voinko
mä saada sen kuitin missä on mun ostokset; kumihanskat tamppoonien tilalla :D sitten se
ystävällisesti alkoi tonkimaan roskista ja otti sieltä mun kuitin missä oli mun
kalliit kumihanskat! Taas opin jotain uutta!!! Ajattele mitä pyydät koska
saatat saada sen mitä pyydät.
24.11.
Tänään oli vuorossa Eka Pada Uttana Paravritti
Asanat Savitri Pranayaman tahdissa, eli yhden jalan nostoja selinmakuulta ja
pidetätetään hengitystä ja jalkaa ylhäällä tietty aika. Tuntuu edelleen siltä
niinkuin mulla olis laskettelumonot jalassa, jalat ei vaan nouse, en tiä miksi
koska muuten venyvyyttä tuntuu löytyvän ja voimaa mutta ei niin ei. Tuskan hiki
tuli kyllä kun aherrettiin noiden parissa.
Meillä oli tässä pari päivää sitten taas
välimittailut, mitattiin keuhkojen kolmen eri osa-alueen ympärysmitta ja
verrattiin kuukauden takaisiin tuloksiin. Mielenkiintoista oli se että mun
alaosa oli selkeästi mun paras tai tehokkain hengitysosa, eroa oli noin 5
tuumaa, ja nyt kuukauden jälkeen tuo oli pienentynyt 3,5 tuumaan. Keskiosa oli
pinenentynyt 4 tuumasta reippaaseen 3 tuumaan, mutta mikä oli tärkeintä oli se
että yläosa oli kasvanut vajaasta kahdesta reippaaseen kolmeen. Tarkoitus olis
saada kaikki kolme osa-aluetta suunnilleen yhtä suureksi, niinkuin mulla nyt
alkaa olemaan, sen jälkeen tarkoitus on alkaa kasvattamaan kapasiteettia. Eli
jos haluaa isot keuhkot, kannattaa tulla tänne treenaamaan ;) Meillä on
taipumus hengitellä ala- ja keskiosalla pelkästään, yleensä miehet hengittää
hyvin alaosalla ja naiset keskiosalla. Vain oikestaan ihmiset jotka harjoittavat
Pranayamaa osaavat hengittää yläosallakin. Yläosan treenaaminen on aika vaikeaa
koska sitä ei koskaan ole juuri käyttänyt. Sinne jää vanhaa ilmaa ns.
pölyyntymään ja se aiheuttaa kaikenlaisia allergioita ja muita ikäviä juttuja.
Nyt kun tuo yläosakin otetaan käyttöön niin siellä kiertää puhdas ilma ja
hengitys parantuu.
Paino tarkastettiin taas ja yllätys oli että
se mitä paaston aikana 5 päivässä lähti, ei ollutkaan tullut kokonaan takaisin
vaan olin saanut vain yhden kilon takas, eli paino on tällä hetkellä 79kg.
Mulle sopiva paino varmaan olis siinä 80 tietämillä, riippuen tietysti siitä
miten treenaan. Mutta huomasin pienen feelun meidän intialaisessa vaa’assa, kun
nojasi eteenpäin, vaaka näytti 75kg, ja kun nojasi taaksepäin, vaaka näytti 85kg.
Pitäs joka kerta muistaa seistä samassa asennossa. Käytännössä voi aina 10 kg
sisältä valita paljonko haluaa painaa. Yllättäen kaikki tytöt nojaili eteenpäin
punnituksen aikana ;)
Asanoista puheen ollen, me tehdään
kaikennäköisiä Jatteja aina ennen varsinaisia Asanoita, eli siis
alkulämmittelyjä. Yks epämääränen Jatti on sellainen missä maataan selällään,
koukistetaan polvet ylöspäin eli tuodaan kantapäät lähemmäs pakaroita, jalat
hieman lantionleveyttä leveämmälle, sitten nostetaan lantio ylös maasta ja
sheikataan, kun on ”rentoutettu” lantio niin aletaan nostelemaan sitä ylös alas
ja samalla polvia kierretään ulkopuolelle ja sisäpuolelle tehden sellaista
ympyräliikettä. Musta tuntuu todella oudolta tehdä tuota lämmittelyä, ja
samalla jännittää että joku näkee :D Varmaan mun egolle liikaa tuollanen liike,
miehuus pian vähenee tai jotain. Mutta nyt ynnäsin yks yhteen näitä juttuja
täällä ja tuli mieleen että meidän opettaja Cathy, joka tällä hetkellä opettaa
Hatha Joogaa ja Pranayamaa, on siviiliammatiltaan kätilö, joten ehkä tämä
lantion availu liittyy jotenkin tuohon kätilön ammattiin. Mua siis valmennetaan
synnytykseen täällä! Kai sekin on hyvä osata. No mutta asiaan, me tehdään niin
paljon muitakin outoja juttuja täällä että tuo nyt oli vain yksi esimerkki. Me
hirnutaan kuin Aasit ja yksi Pranayama on kuorsaus- pranayama, noita on vähän
vaikea joskus ottaa tosissaan mutta monilla niistä on aika rentouttava vaikutus
ja ne poistaa ahdistusta.
Pranayama
on mun suosikkijuttuja täällä, teen vapaa-ajallakin aika usein noita
hengitysharjoituksia, en niinkään noita lantion availuja tai hirnumisia vaan
Savitri Pranayamaa, jonka rytmi on 2x1x2x1. Eli sisään hengitys esimerkiksi
kestää 8 sekuntia, sitten pidätetään hengitystä 4s, uloshengitys 8s, ja pidätetään
hengitystä ulkona taas 4s. Tuo on sellainen perusrytmi mitä me yhdessä
treenataan tällä hetkellä, ei liian vaikea ja on helppo yhdistää joogaankin.
Tuo on vähän turhan nopea rytmi mun makuun, mä tykkään hengitellä rytmillä
16x8x16x8 jos teen rentoutusta. Tuolla on yllättävän rentouttava vaikutus. Mä
olen viime aikoina huomannut että usein rentoutuksen jälkeen kun lopetan tuon
tietoisen Pranayaman ja oon onnistunut keskittymään tuohon hengittämiseen
kunnolla, niin mun kroppa on niin rentoutunut että välillä mun autonominen
hermostokin rentoutuu sen verran että hengitys on vain pysähtynyt kokonaan.
Sitten jonkin ajan kuluttua havahdun yhtäkkiä siihen että en oo hengittänyt
enää pitkään aikaan ja sitten tulee sellanen vähän äänekkäämpi ja syvempi
sisäänhengitys otettua :D Mut rentoutus
on saanut aika uuden käsitteen täällä. Mä oon ehkä asteen rennompi taas. Ei
tarvi avata perjantaipulloa ja kattoo televisioo ja kuvitella rentoutuvansa.
Eräänlaista puhdistumista täällä on
havaittavissa. Porukalle tulee kaikenlaisia omituisia juttuja yhtäkkiä kehoon
mitä ei voi lukea normaaleiksi ”taudeiksi” tai ”sairauksiksi”. Esimerkiksi
Helenillä on tullut molempiin kainaloihin hirveet patit ja hän on käynyt
Akupunktio terapeutilla puhkomassa niitä ja ne on jouduttu vielä imukupilla
imemään. Aika kipeetä hommaa kuulemma ollut. Nyt se ei voi nostaa kumpaakaan
kättä ylös eikä oikein voi laskea alaskaan. Ja nämä puhdistumiset jatkuu täällä
ilmeisesti koko puolen vuoden ajan. Kehon oma tapa poistaa kaikenlaisia
myrkkyjä. Mä olen ollut terveenä edelleen mikäli ei lasketa näitä omia
telomisia mitä tuntuu tapahtuvan päivittäin. Kompastelen, liukastelen ja
tiputtelen tavaroita jatkuvasti.
Ens viikolla meillä on pizza-perjantai, toisin
sanoen mennään vapaapäivänä torstaina pizzalle. Tuossa parin kilometrin päässä
on kuulemma todella hyvä pizzeria mistä saa isoja, ohutpohjaisia ja rapeita
pizzoja suoraan kiviuunista :P Tässä ollaankin oltu jo pari kuukautta ilman
pizzaa joten onhan se jo korkea aika. Muutenkin ihan mukava välillä syödä
muutakin kuin Ashram- ruokaa.
Eilen illalla Satshangissa höpöteltiin
ahneudesta ja mä olin tällä kertaa se joka antoi asiantuntijalausunnon. Tuo
tuli vähän yllättäen kun olin valmistautunut pitämään esityksen ensi viikolla
mutta vetäsin nyt sitten puoliks hatusta tuon. Mutta oonhan ahneuden
asiantuntija. Kerroin kuinka huijasin pienempänä pienemmiltä sisaruksilta
karkkia jos piti jakaa tasan jokaiselle...pyydän anteeks jos joku teistä nyt
lukee tätä ;) Mutta lähinnä mun asiantuntijalausunto koski enemmänkin tuota
yritysmaailmaa. Siellä jos on tekemisissä myynnin kanssa niin kyllä se väkisin
tekee ahneeksi. Ja ovathan nuo yrityksetkin ahneita. Ja muutenkin yheiskunta
patistaa koko ajan ostamaan lisää ja lisää tavaraa ja tämän päivän IKEA-
tuotteet pakottaa melkein siihen koska mikään ei kestä enää, on pakko ostaa
uutta vanhan tilalle kun tavara kestää vain muutaman vuoden.
25.11.
Jälleensyntymisestä ja
Karmasta…
Tänään oli hyvä päivä! Juteltiin Ralphin
kanssa jälleensyntymisestä. Ralph on ollut ns. etsijä koko ikänsä. Hän on
opiskellut uskontoa, perehtynyt kaikkiin mahdollisiin uskontoihin ja henkisiin
oppeihin sekä ollut hyvin uskonnollinen mies kunnes sitten lopulta hylkäsi
ajatuksen jumalasta. Loppujen lopuksi hän tuli siihen tulokseen että jooga on
se, joka on kaikkein eniten järkeenkäypä ”filosofia” / ”elämänkatsomus” /
”elämäntapa” tai mitä se sitten kullekin on. Jooga ei kuitenkaan ole uskonto,
niin meillekin kovin täällä sanotaan. Jooga kuitenkin on todella kiinteä osa
hindulaisuutta ja hindulaisuus taas luetaan uskonnoksi. Mutta taas
hindulaisuutta intialaiset eivät niinkään pidä uskontona koska se on enemmän
elämäntapa ja kulttuuri, se on mukana jokaisella joka päiväisessä elämässä.
Hindulaisuuteen kuuluu kiinteänä osana jälleensyntyminen, ja taas kun ollaan
opiskeltu näitä jooga- sutria jotka on kirjoitettu satoja vuosia sitten ja
niissä keskeinen osa on jälleensyntyminen. Niissä myös puhutaan jumalasta.
Puhuttaessa karmasta on pakko puhua myös jälleensyntymästä. Meillä on
jokaisella pankkitili jolle kertyy plussaa tai miinusta sen mukaan miten me
eletään. Jos kunnolla sikailet tässä elämässä niin et välttämättä edes kärsi
siitä tämän elämän aikana vaan mahdollisesti kärsit siitä vasta seuraavassa
elämässä, esim syntymällä kolmisilmäiseksi kääpiö-eunukki-apinaksi Ruotsiin tai
jotain vastaavaa. Tämä on hiukan vaikeaa mulle sulattaa, ajatus siis
jälleensyntymästä. Tämä kun ei ole ollut koskaan osa meidän elämää, kulttuuria
tai uskontoa Suomessa, täällä se taas on normaalia. Ja tähän perustuu se ajatus
että kun viaton ihminen kuolee, esim. ne pojat jotka hukkuivat täällä tällä
viikolla, se niiden hukkuminen perustui karmaan ja on todennäköisesti lähtöisin
edellisestä elämästä. Ne syntyy taas uudelleen niin kauan kunnes ne saavuttaan
sen valaistumisen, tulee yhdeksi maailmankaikkeuden kanssa. Mutta se mikä tässä
itseä hiertää eniten on se ajatus siitä että miten me siitä opitaan kun me
kuollaan esim. nuorena ja viattomina, ja kun taas synnytään uudelleen niin me
ei muisteta mitään edellisestä elämästä. Ei me siitä opitakkaan välttämättä
mutta jossain vaiheessa me opitaan, ja niin kauan me täällä ”kärsitään”. Ralph
sanoi lukeneensa pari kirjaa, toinen oli erään naisen elämänkerta. Tämä nainen
oli syntynyt Intiaan ja jostain syystä hän muisti kokonaan edellisen elämänsä.
Hän ei millään halunnut elää uuden perheensä kanssa johon oli syntynyt vaan
olisi halunnut palata vanhan perheensä luokse mutta joutui sitten kuitenkin
olosuhteiden pakosta elämään uudessa perheessään. Hän kuitenkin pystyi
todistamaan ja vakuuttamaan kaikki siitä että oli edellisessä elämässä ollut
osa toista perhettä. Jopa itse Gandhi oli käynyt häntä tapaamassa ja ylipuhunut
hänet kertomaan tarinansa ja jakamaan sen maailmalle. Nainen kertoi että syy
miksi ihmiset eivät muista edellisiä elämiään on yksinkertaisesti se, että he
eivät pystyisi elämään sen kanssa, se aiheuttaa niin paljon tuskaa ja
hankaluuksia. Aika järkeenkäypää tuo perustelu. Tuo kirja täytyy kyllä lukea
koska niin kiinteästi tuo ajatus jälleensyntymisestä tuntuu olevan osa Jooga-
filosofiaa.
Jeesus
ja Buddha olivat kuulemma molemmat joogeja. Että siinä teille! Ja joku on
kuulemma kirjoittanut kirjan ”Jeesuksen kadonneet vuodet” tai joku vastaava, ja
tähän liittyen Raamatussa on kuulemma aukko, missä iso-J katosi maisemista
vuosiksi kunnes taas tuli takas, ja missäs se oli tuon ajan, no tottakai
Intiassa oppimassa mestareilta. Mielenkiintoinen teoria ;)
Mutta juu, karma ja jälleensyntyminen on osa
meidän opintoja täällä, me ei niitä harjoiteta käytännössä vaan pelkästään
teoriassa koitetaan niitä ymmärtää ja jo teorian tasolla tuottaa kovasti hankaluuksia
mulle. Mutta hulluhan mä oisin jos mä heti ostaisin ajatuksen
jälleensyntymisestä, sittenhän mä voisin uskoo mitä tahansa joku sanoo.
Näihin aiheisiin liittyy hiukan myös mun kirja
mitä tällä hetkellä luen, sain Sophielta lainaan Paulo Coelhon Aleph kirjan. En
kovin pitkällä ole vielä kun eilen sen aloitin mutta pari todella hyvää ja
ajatuksia herättävää riviä tuossa kirjassa on jo tullut vastaan mitkä voisin
tähän heittää:
”We simply have to trust and follow the signs
and live our Personal Legend; sooner or later, we will realize that we are all
part of something, even if we can’t understand rationally what that something
is. They say that in the second before our death, each of us understands the
real reason for our existence and out of that moment Heaven and Hell is born.”
Mun mielestä varsinkin tuo viimeinen lause on
todella hyvä ja osuva vaikka kokemusta ei tuostakaan ole. Me kaikki, tai
ainakin aika iso osa meistä yrittää edes joskus pohtia, minä mukaan lukien,
elämän tarkoitusta. Väkisin yritetään pinnistellä pienillä aivosoluilla ja
yritetään ymmärtää tätä maailmankaikkeutta, etsiä syytä sille miksi me täällä
ollaan. Ja sitten yhtäkkiä PUF, kun me kuollaan niin me tajutaan se. Ja mitä
siinä vaiheessa kun me kuollaan niin mitä me voidaan miettiä? Työtä, rahaa,
kesälomaa, tuskin. Se mitä tuolloin aukeaa ei välttämättä ole sama asia sulle
ja mulle. Mutta tuleeko katsottua taakse ja nähtyä se mitä on elämällään
tehnyt? Menikö se talteen, olinko mä hyvä ihminen, välitinkö kenestäkään muusta
kuin itsestäni, teinkö mitään hyvää, opinko virheistä, vai olinko katkera ja
onneton ihminen joka väkisin itsepäisesti kahlasi läpi elämän tänne asti
oppimatta mitään. Vai ajattelisinko mä itseäni ollenkaan?? En tiedä tosiaan
mitä tuolloin liikkuu mielessä mutta kyllä se joskus selviää. Mutta hyvä
ajatusleikki, jos mä nyt kuolisin, mitä mä ajattelisin. Joskus kai kuukausi
sitten siteerasin tässä blogissa varsin henkisesti ja syvällisesti Tommy Leen
tekstiä Mötley Crüen kappaleesta Enslaved, ja nyt nuo sanat sopis tähänkin
yhteyteen varsin hyvin :D
Ja paljon on puhuttu muutoksesta, kuinka yksinkertainenkin
muutos on monille ihmisille kriisi. Tähän liittyy miljoona muutakin asiaa mutta
fakta on että mikään ei ole ikuista ja me menetetään ihmisiä ja asioita
jatkuvasti, siltä ei voi välttyä. Sana kriisi
kuulemma tarkoittaa kiinaksi ja jollain muullakin kielellä samaa asiaa kuin
myös muutos. Eli heidän kielellä kriisi = muutos. Jotta jotain uutta voi siis tulla,
on vanhan mentävä. Ja taas Colhon
kirjasta pari kohtaa:
“When a sense of dissatisfaction persists, that
means it was placed there by God for one reason only; you need to change
everything and move forward.”
“Tragedy always brings about radical change in
our lives, a change that is associated with the same principle: loss, there is
no point in trying to recover what has been, it’s best to take advantage of the
large space that opens up before us and fill it with something new. In theory,
every loss is for our good; in practice, though, that is when we question the
existence of God and ask ourselves, ‘What did I do to deserve this?’”
Mitä enemmän näitä asioita mietin ja yritän tajuta
niin sitä enemmän tuntuu syntyvän uusia aukkoja ja kysymyksiä :D Saattaa olla
että annan asian olla nyt ja alan kattomaan True Bloodia, annan pienille
aivosoluille vapaata, niin ja jään odottamaan karkkeja jotka on jo kuulemma
postissa matkalla Suomesta Intiaan :P
Ainiin ja vielä yks juttu. Meidän Hatha-jooga
opettaja Lakshmi lähti veks pari viikkoa sitten ja tuolloin heitin hänelle
puoliksi läpällä että jos joskus tuut takas niin sitten mä lupaan laulaa. Ja me
lauletaan täällä noita Bhajaneita päivittäin ja mä olen ainut joka ei vielä ole
laulanut, tai esilaulanut. Kyllä mä taustakuorossa ihan mielelläni hoilaan
mutta en vaadi päästä esilaulajaksi, se on mun mielestä vähän niinkuin olis
esitanssijana ;) No lupasin kuitenkin että esilaulan jos se tulee takas ja
tänään se yllättäen tulikin takas, niimpä mä jouduin laulamaan. En uskaltanut
jättää lupausta lunastamatta, oli siis pakkotilanne. Eli yksi sulka hattuun,
oon esilaulanut hindulaisessa Puja tilaisuudessa sanskritin kielellä meidän
omalle jengille ja intialaisille. Hiukan ahdisti ja olishan tuo voinut
paremminkin mennä, jos ois vähän vähemmän ahdistanut, mutta oon hengissä. Pitää
tulevaisuudessa miettiä vähän tarkemmin että mitä lupailee kullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti