Diwali

13.11.

Tänään on Diwali, valon juhla! Täällä tämä vastaa joulua. Syödään ylipaljon ylimakeita herkkuja. Ammutaan raketteja ja kaikenlaisia kiinareita muutaman päivän ajan 24/7. Aika raskasta aikaa keskittymiselle ja korville, tuolla ulkona tosiaan paukkuu ihan koko ajan. Meillä on täällä tänään spesiaaliohjelma, tytöt tanssii jonkun uuden tanssin ja me Ralphin kanssa syödään keksejä ja taputetaan niille, perusmeininkiä. Illalla tehdään jotain soihtu / öljylamppukävelyjä tuolla ulkona ja herkutellaan. Aamiainenkin oli jo tänään spesiaali, siellä kaikenlaisia pikkuherkkuja joista en mitään tunnistanut mutta hyvää oli!!

Meidän piti pukeutua täksi päiväksi, tai sitten kun juhlat alkaa niin vähän paremmin. Mulla on yks ihan siistinnäköinen paita ja pesin eilen sen. Nyt lainasin Tanyalta ompelutarvikkeet ja  ajattelin oikein ommella sen juhlakuntoon kun repes taas viime viikolla helmasta suihkun jälkeen. Kun vaatteet ei veny yhtään ja on intialaisittain vähän tiukat ja naftit mulle niin suihkun jälkeen niitä on lähes mahdoton saada päälle. No vietin tässä aamupäivän ommellen tuota 20cm repeämää helmassa kiinni ja kas kummaa, sen jälkeen paidan koko oli muuttunut L:stä M:ään. Olin jotenkin siinä samalla kaventanut sitä helmaa niin että nyt sinne on vielä vaikeempi sukeltaa sisään. Kyllä kaikkien vaatteiden pitäis olla strechiä. Ehkä öljyän itseni kookosöljyllä jo pujahdan juhlakuteisiin illalla!

16.11.

Diwali oli ihan mielenkiintoinen juhla. Äärimmaisen paljon raketteja. Täällä paukkui valehtelematta 72h putkeen ilman taukoja. Intialaisten tapa ampua raketteja tuntui aika hassulta näin suomalaisen silmin kun täällä 5- vuotiaat lettipäiset pikkutytöt oli aseistettu puolen metrin mittaisilla kepeillä joissa oli tulipää millä ne sitten sytytti pommeja kaduilla ilman kenenkään valvontaa pitkin päivää. Illalla meidän Ashramissa ammuttiin raketteja ja siihen osallistui kaikki intialaiset ja niiden perheet. Oltiin sellaisessa hyvin tiiviissä epämuodostelmassa / rykelmässä, noin 30 ihmistä joista 20 oli varustettu raketeilla ja pommeilla.  Kaikki nakkeli pommeja sinne sun tänne ilman mitään järkeä (mä en ainakaan nähnyt järkeä) ja välillä sitten hypittiin ilmaan kun tuli joku jalkaan tai vierestä ohi ja vähän naureskeltiin sille. Mun silmin tuo oli täysi kaaos ja pyrin pysymään kaikista joilla oli pommeja niin erossa ja mahdollisimman kaukana. Tyypillistä oli myös ampua raketteja suoraan sähkölinjojen alla, sähkölinjat kulkee noin 3m korkeudessa, yleensä ne raketit sijoitettiin niiden alle. Jossain vaiheessa päivällä ilmoitettiin että töpselit pois seinästä kun joku sähkölinja oli palanut tai kärtsännyt meidän läheisyydessä. Kaikki säily jostain syystä ehjänä ja mä olin taas yhtä kokemusta rikkaampi. Aika hullulta tuo vaikutti!

Rakettien ampumista edelsi mässääminen, syötiin liikaa kaikenlaisia ylimakeita intialaisia herkkuja. Tuota sokeria todella arvostetaan täällä. Oli siinä vähän suolaisia snäkkejäkin mutta paino oli makeissa jutuissa. No tuosta tuli odotetusta vähän paha olo kaikille.

Sitten ohjelmaan kuului tyttöjen esittämä perinteinen tanssi jonka ne oli opetellut samana päivänä puolessa tunnissa ja sen jälkeen laulettiin Bhajaneita jälleen. Rituaaleihin kuului öljylamppujen sytytys, jokaiselle annettiin pieni kuppi käteen jossa oli öljyä ja palava lanka, tuota kuppia sitten kuljetettiin ympäri Ashramia jokaisessa tilassa missä me täällä nyt oleskellaan eli joogakatolla ja keittiössä jne. Kuljettiin 30 henkilön jonossa ja toistettiin mantraa, tämä rituaali kesti noin puoliska tuntia. Ainiin pukeutumiskoodi oli tosiaan taas ”siisti”, eli miten sen nyt ymmärtää. Itse en ole viitsinyt mitään kovin spesiaalia ostaa parin juhlan takia kun niille ei kuitenkaan ole käyttöä myöhemmin. Tytöiltä kuitenkin edellytetään Sariin pukeutumista mikä on sinänsä vähän epäreilua koska siihen pukeutuminen näyttää kestävän niillä puolisen tuntia. Ja sen jälkeenkin ne mallaa ja säätää niitä vielä vessoissa aika kauan että ne pysyy päällä. Me miehet ollaan periaatteessa samat kuteet päällä iltajuhlassa ja aamun hathajoogatunneilla :D  Kaiken kaikkiaan oli hauska ja erilainen ilta pommitteluineen, syöpöttelyineen ja rituaaleineen.

Kävin nyt uudestaan hieronnassa jonka olin varannut, eli tuo deep tissue massage. Nyt ei aika ollut onneksi peruuntunut. Hierojana oli venäläinen Andrey. Mies ei esitellyt itseään venäläiseksi mutta ei sen tarvinnutkaan, jotenkin oon oppinut tunnistamaan venäläisen aksentin ja ulkonäön ja tavan kommunikoida. Selitin miehelle ongelmani että selkä ei pelaa ja ongelma on lähes 20 vuoden takaa, nikamasiirtymä jolle lääkärit eivät kuulemma mitään voineet tehdä. Se vaan ihmettelin että miksei lääkärit voi mitään sille tehdä mutta mistäs mä tiedän mitä Lampilla lääkärit on ajatelleet vuonna 1995. Kaveri teki niin kummallsisia liikkeitä mulle että välillä pelotti että selviänkö. Se niksautti mun niskan niin että tajuton rusahdus kuului ja tuota edelsi kommentti että ”katotaan saanko mä sun pään takaisin sille kuuluvalle paikalle”. Kaveri oli aika lyhyt mutta hartiat oli kuin ladon ovet ja aika riskilta näytti muutenkin, se otti kaksin käsin mun päästä kiinni ja käänsi sen sivuttain ja käski hengittää tosin syvään sisään ja ulos, uloshengityksellä se sitten väänsi todella nopeesti ja lujaa mun pään melkeen ympäri niin että tuo rusahdus kuulu ja mulle tulli sellanen mielikuva että elokuvissahan ihmisiä tapetaan tälleen että väännetään niskat nurin ja hetken se tuntukin siltä. Sitten sama tehtiin toiselle puolellekin. Niskan lisäksi sain aika hyvän hieronnan ylä- ja alaselälle mikä oli varsin tarpeen. Ashramissa kuitenkin istutaan aina lattialla risti-istunnassa tai Vajra Asanassa joten jonkin verran tulee jännitettä selkään tuosta kaikesta istumisesta. Tarkoitus on tietysti aina istua selkä suorana. Oli hyvä kokemus, paikoin kivulias mutta auttoi kyllä. Andrey antoi vielä muutamia hyviä liikkeitä mitä mun pitäis tehdä jotta mun selkä kuntoutuisi ja menisi parempaan suuntaan. Niin ja oli meillä ihan hauskoja juttutuokioitakin kun juteltiin suomalaisten matkailusta pietariin ja venäläisten matkailusta joka paikkaan. Hieronnan päätteeksi totesin että kannatti, ensi viikoksi vielä käyn varaamassa ajan akupunktioon.

Täällä on todella hyvät surffikelit tällä hetkellä, hyvännäköisiä aaltoja ja jonkin verran on porukkaa tuossa rannalla surffaamassa. Täytyy lähteä kokeilemaan Tiffanyn kanssa heti kun ehditään. Muutenkin kelit on nyt olleet kohdillaan. Kuumuus on selvästi muutaman päivän aikana hellittänyt ja aamuisin on ollut jopa kylmä. Mä tänään aamulla ajattelin että nyt olis kiva kun ois villasukat ja villapaita. Eli kyllä noi aamut voi olla tosiaan kylmiä täällä. Ja ilmeisesti vielä viilenee. Päivisin kuitenkin aurinko lämmittää niin paljon että lämpötila on varmaan varjossakin vielä sen 30 mutta ei se tunnu kovin kuumalta enää. Meillä on ollut sellainen talventunnistussysteemi täällä että sitten kun mulle tulee ensimmäisen kerran kylmä niin on talvi tullut, Tuo ihme tapahtui tänään aamulla ;)

Kävin ostaan eilen vapaapäivänä Pondicherrystä vedenlämmittimen, eli sellainen metallitikku / vastus joka laitetaan kuppiin ja sitten vaan töpseli seinään siitä tikusta ja se lämmittää veden. Siihen tikkuun ei kannata koskea eikä kuppiin koska niistä saa sähköiskun :D Kumma että noita ei suomessa myydä??? Mutta kuinka hieno keksintö, nakkaan tikun mun hienoon metalliseen kuppiin täällä huoneessa ja se tikku lämmittää sen veden parissa minuutissa ja mä nakkaan kahvit sinne ja avot, mulla on kupillinen kuumaa kahvia. Ja jos oikein kovasti väsyttää niin vähän hipasen mun metallikuppia ennen ku sammutan virran tikusta niin herään varmasti kunnolla!

Netin hommaaminen meni nyt niin vaikeeks että näyttää siltä että vastaisuudessakin kävellään nettikahvilaan lukemaan meilit. Ei se todellakaan mahdotonta ole mutta olishan tuo helpottanut elämää huomattavasti jos sen ois saanut tänne Ashramiin. Intiassa on joitakin nigerialaisia ihmisiä jotka on ostanut SIM-kortteja ja nyt ne lähettelee huijausviestejä ympäriinsä mihin ihmiset reagoi ja sitten ne menettää rahansa, näin niinkuin lyhyesti tiivistettynä. Tämän kuulin eilen mokkulakaupassa. Eli Intian hallitus on tiukentanut SIM-korttien saamista ulkomaalaisien osalta, eli nyt ei riitä enää prepaid mokkulan saamiseksi passi viisumia ja valokuva kuten ennen vaan nyt pitää olla kirje paikasta missä asuu täällä, pitää olla todistus paikalliselta asukkaalta joka tuntee mut että hän tuntee mut, sitten pitää vielä olla vielä kopio tämän paikallisen asukkaan henkilöllisyystodistuksesta. Suomeksi sanottuna on tehty hyvin hankalaksi saada nettiä enää jos on ulkomaalainen. Ja mikä siinä on hassua on se että sehän on prepaid, mä maksankin sen etukäteen. Mutta ei! Nyt on sellanen tunne että luovutan, koska en usko että voidaan alkaa Ammalta pyytämään että jos se alkas kirjotteleen todistuksia meille että saatas mokkuloita Ashramiin ;) Lämmin kiitos näille nigerialaisille kavereille, mun 6 kuukauden  Sadhana täällä todennäköisesti nyt heidän ansiosta antoisampi ;)

19.11.

Nuo aallot on tehneet sellaista tuhoa tässä Ashramin lähettyvillä että nyt ulkona jyllää kaivinkoneet yötä päivää. Aallot tulee liian lähelle asutusta ja on mm. meidän Ashramin betoniaidan vieneet mennessää tuosta takapihalta. Koko aita ei ole vielä lähtenyt mutta viime talvena lähti suurin osa siitä ja nyt taas palanen, vielä olis vähän jäljellä. Allot siis lähenee koko ajan Ashramia joten nyt ne rakentaa tuohon merenrantaan eräänlaista aallonmurtajaa, kuorma-autot tuo isoja kiviä tänne josta ne tekee rykelmiä rantaveteen ja toivotaan että ne auttaa. Kohta mä voin lähtee uimaan suoraan mun huoneesta.

Nyt taas yksi sunnuntai takana ja huomaa kuinka aika menee sairaan nopeesti. Vähän ennakoiden voisi sanoa että kolmasosa Ashram-elämää on jo takana. Ja vastahan me aloitettiin täällä tämä. Nyt pitää vain toivoa että tämä väsymys menis ohi ja sitä tulis lisää pirteyttä ja energiaa. Tämä on kuulemma joka vuosi sama homma, porukalla energia hiipuu marraskuun aikana ja sitten se siitä taas kohoaa...sitä odotellessa. En toki ole ainut joka alkaa olla vähän väsynyt vaan muillakin on jonkin verran uupumusta. Yhteishenki on edelleen hyvä mutta meitä on täällä jotka tarvivat taukoa toisistaan. Me eletään kuitenkin koko ajan yhdessä eikä edes periaatteessa tunneta toisiamme. Me ollaan enemmän yhdessä kuin normaali perhe. Me aloitetaan aamu yhdessä teen juonnilla pimeässä keittiössä ennen viittä ja siitä mennään yhdessä Arthiin ja joogaillaan, päivällä on pari tuntia vapaa-aikaa jolloin pääsee karkuun muita jos haluaa, ja illalla yhdeksän maissa pääsee omaan huoneeseen nukkumaan ja yksikseen olemaan. Aika tiiviisti tulee oltua tavallaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Ja kyllä täytyy myöntää että itselläkin on yksi ihminen täällä jonka kanssa yrittää olla vähän vähemmän tekemisissä jotta sais edes vähän etäisyyttä eikä menis herne nenään ;) 

On tuo tietysti aika voimia kuluttavaa kun täällä melkein 24/7 tulee analysoitua itseänsä ja peilailtua omaa käytöstä ja mietittyä miksi mä oon tämmönen, löytyy niitä huonoja puolia ja toki hyviäkin, mutta ne huonot puolet saa suurimmaksi osaksi sen huomion koska niistä haluaa päästä eroon. Sitä ei edes ajattelekkaan kuinka paljon pään sisällä jyllää koko ajan, tavallaan on koko ajan varpaillaan tai hereillä omista ajatuksista, fiiliksistä ja mitä ne saa aikaan ja miksi niitä tulee ja menee.

Muutama päivä sitten oli taas syklonivaroitus päällä mutta ei sellaista ikinä tänne tullut. Nyt tämä keli on täällä sellainen mitä yleensä tammikuussa on, eli tosi mukavan lämmin ja aamut on viileitä. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja merivesi on edelleen tosi lämmintä, tuskinpa se siitä ehtii kylmenemään. Joogasutria ollaan käyty läpi aika paljon ja ne on kyllä kiinnostavia, eli jos jooga kiinnostaa niin kannattaa kyllä tutustua noihin teksteihin ja filosofiaankin.

Viime kerralla kun käytiin noita joogasutria läpi, oli puhe siitä että kaikki mitä on, on kärsimystä. Varsin positiivinen kommentti kaiken kaikkiaan. Mutta siis kaikki kiintyminen ja onni mitä meillä on niin se me menetetään niin kauan kuin me ollaan tavallaan oman egomme vankeja ja ei olla hereillä meidän todellisesta luonteesta. Ja kun me päästetään joskus siitä irti niin sitä tuskaa tai kärsimystä ei enää ole. Että niin helppoa. No kuinka moni tuon tempun tekee niin ei varmaa hirveen moni mutta siinä onki tavoitetta ;)

Toinen asia mitä ollaan käyty läpi on Yamasta Brahmacharya, eli seksuaalinen puhtaus, tai selibaatti, tai luovan energian käyttö. Jostain syystä tuohon aiheeseen ollaan käytetty aika paljon aikaa, ja eihän se helppo aihe ole, tai ainakaan yksinkertainen. Mutta Amma mielellään tuosta höpisee illat pitkät meille ;)  Hmmm...jos oikein pinnistän ja yritän keksiä jotain mitä nyt oon ymmärtänyt niin sen että meillä kaikilla on tietty määrä luovaa energiaa, sitä voidaan saada myös lisää, esim. joogaamalla ja pranayamaa harjoittamalla, ja sitä energiaa voidaan tuhlatakin, sitä voidaan käyttää niin hyvään kuin pahaankin. Luovaa energiaa meillä on kaikilla ja sä voit käyttää sitä taiteeseen, elämiseen, joogaamiseen, mihin nyt vain keksit, ja voit myös käyttää sen seksiin. Kun sitä sijoittaa johonkin energiaa kasvattavaan kuten juuri joogaan, niin se on tavallaan talletus pankkiin, eli se ei katoa kuten tietynlainen toiminta saa aikaan pelkkää energian katoamista, vaan joogaan sitä kuluu mutta se tekee sitä lisää eli se kasvaa korkoa. Se on kuin sijoitus joka ei voi hävitä. Mutta ei meitä ole rohkaistu selibaatissa elämään mutta on herätelty ajatuksia siitä että mihin sen energian haluaa käyttää, hyvään vai pahaan, ja kenen kanssa.

Marraskuun yksi monista tehtävistä olis piirtää kaikki tähän mennessä opitut Asanat tikku-ukko piirustuksina. Mä en osaa piirtää, en edes tikku-ukkoja. Nyt tarvittas erikoisannos erikoisluovaa energiaa mulle!

Tämän viikon kappale mun laajasta levyvalikoimasta ja arkistojen aarteista, hiukan pölyinen mutta silti niin ikivihreä Mikko Alatalo ja Viivy vielä hetki!! ;) Viivyn täällä vielä hetken.