28.10.12
Sunnuntai- Puja takana joka kesti taas yhdestätoista
kolmeen. Aika paljon istumista, rituaaleja sekä laulamista. Nämä sunnuntain
Pujat ovat siinä mielessä mukavia että tuo on meille ainoa ajankohta kun
saadaan Amman kanssa jutella kahden kesken. Itse en viime viikolla ehtinyt
joten tällä viikolla olin heti ensimmäisenä vuorossa ja juteltiin Amman kanssa
varmaan puoli tuntia. On melko harvinaista herkkua että saa jutella kahden
kesken jonkun niin viisaan ihmisen kanssa ja vielä niin että hänellä on oikeasti
aikaa sulle eikä ole kiire, hän kuuntelee ja pyrkii auttamaan jos sellaiselle
on tarvetta. Hän kertoo omia kokemuksia joita hänellä on 70 vuoden ajalta melko
paljon ja jakaa paljon hyviä neuvoja joista voi vain yrittää ottaa onkeensa.
Kerroin hänelle tästä omasta ongelmastani mikä on kulkenut mukanani koko elämän
ja on yhtälailla kaikkien muidenkin ihmisten ongelma, eli se että mieli ja
ruumis ei tahdo ikinä pysyä samassa paikassa. Kun olen täällä niin mieli on
siellä, kun olen siellä niin mieli on täällä.
Amma kertoi olleensa joskus 80-luvulla Espanjassa missä oli
hostelli joka oli täynnä reissaajia ja siellä oli seinälle kirjoitettu isoilla
kirjaimilla kysymys että: ”Where will you go next, when you get where you were going?” Tuo osuu aika pahasti
itseeni. Tätähän mun elämä on ollut aika pitkälti koko ajan. Minne ikinä päädyn
niin mieli on muutaman askeleen edellä jo seuraavassa paikassa ja se on pakoa
tästä hetkestä. Tuossa on mun tämän hetkinen isoin haaste. Mutta plussaa on se
että sen tiedostaa ja asialle jotain tekee. Kukaan meistä ei ole vapaa tästä.
Osalle tämä on pienempi haaste, toisille suurempi kuten minulle. Toiset takkuaa
enemmän muiden ongelmien kanssa. Tämän asian kanssa on elettävä koska se kuuluu
ihmismieleen ja se on osa meidän kehitystä, ja siihen auttaa loistavasti kaikki
harjoitukset mitä täällä tehdään. Mieli on tuotava koko tietoisesti tähän
hetkeen mitä ikinä teetkään, kun pesen pyykkiä niin se ajatus pitäis olla
siellä nyrkkien ja vaatteiden seassa ämpärissä eikä siellä Suomessa tai Alpeilla
tai teissä tärkeissä ihmisissä. Mukava teitäkin on ajatella mutta se ei auta
teitä eikä mua ;)
Oli jotenkin huvittavaa kun juteltiin ja hän sanoi että ei
vieläkään ole tottunut mun ulkonäköön kun viikko sitten ajoin parran pois,
suurimman osan täällä olo ajasta olen ollut melkoinen parransänki naamalla. Nyt
näytän kuulemma niin nuorelta ja olen laihtunut 6-8kg. Mutta Amma sujuvasti
teki aasinsillan ja kysyi että enkös mä ole jo 35v johon mä vähän järkyttyneenä
(vedin hirveet herneet nenään) sanoin että no en että just 32 täytin. Siihen se
sitten sanoi että tiedätkö mikä on paras asia mikä opettaa ihmisen elämään
tässä hetkessä eikä muualla, johon vastasin että no ei hajuakaan. Perhe,
avioliitto ja lapset, nuo ovat kuulemma edellytykset ihmisen kehittymiselle
ylemmälle ja seuraavalle tasolle, meillä on vastuu ja velvollisuus muistakin
kuin itsestämme, ja meidän on tehtävä oma osuutemme universumin, yhteiskunnan
ja muiden ihmisten hyväksi. Loputon vaeltelu on pakenemista (minkä kyllä olen
sisäistänyt) näistä vastuista ja velvollisuuksista. Mutta perusteluna hän
käytti sitä että länsimaissa kulttuuri menee huonompaan suuntaan koko ajan
koska meillä ei ole sellaista kulttuuria kuin esim. täällä Intiassa, että perhe
on yksikkö, eikä niin että yksi ihminen on yksikkö kuten meillä Suomessa.
Täällä perhe on tärkein ja sellaisen jokainen perustaa ja se tuo sen
tyydytyksen tunteen mitä monet hakevat muista asioista kuten ikuisesta
reissaamisesta, päihteistä yms. Amma siis käski mun hankkia perheen koska
näytän nuorelta ja olen kuitenkin JO muka 35V!! En kuitenkaan usko että se
tarkoitti että sitä perhettä pitää täällä Asramissa alkaa perustamaan.
Asumalla luolassa yksin lopun elämää saattaa saavuttaa
valaistumisen jos on lapsesta asti meditoinut ja tehnyt vaikka mitä ja on
löytänyt Gurun jne, mutta suurin osa meistä ei tämän elämän aikana sitä saavuta,
joten me ei voida eristää itseämme muista ihmisistä vaan meidän on elettävä
tässä maailmassa missä me nyt ollaan ja tehtävä se niin hyvin kuin mahdollista.
Joogisen elämäntyylin voi pitää koko elämänsä vaikka sitä ei luolassa /
Ashramissa asukkaan elämäänsä tai ole joogaopettaja. Tässä maailmassa kun
ollaan, niin tästä elämästä on siis hyödyllistä myös nauttia ja siinä voi
kehittyä, eli elämään kuuluu perheen perustaminen, herkutkin kuten suklaa,
karkit ja pizza (varsin tärkeetä mulle), ja ylipäätään hauskat hetket ja
viihdykkeet, mutta se keskitie on kaiken ydin ja kontrollointi :) On helppo mennä
äärimmäisyyksiin ja asua luolassa ja syödä vain riisiä mutta se ei todennäköisesti
vie meitä ihmisinä eteenpäin. Toinen ääripää tuskin sekään vie meitä yhtään
minnekään. Mutta elämästä nauttiminen, läsnäoleminen tässä hetkessä, ja hyvän
ihmiselämän eläminen voisi sanoa että olisivat ne avaimet mitä tuosta Amman
puheesta sain.
Sivuttiin myös sellaista asiaa tuossa Amman kanssa
keskuteltaessa että mikä siinä on, kun varsinkin länsimaissa suurimmalla osalla
meistä on kaikki edellytykset onnelliseen elämään, ja varsinkin meillä
Suomessa, ja silti me ollaan onnettomia tai jopa masentuneita. Päässä on aina
ajatus siitä että kun saan sen seuraavan asian niin se tekee mut onnelliseksi.
Sitten kun saan paremman työpaikan, asunnon, kesämökin, loman, valmistun
koulusta tai vaikka laihdun niin sitten on asiat hyvin ja sitten voin olla onnellinen.
Se seuraava asiahan ei koskaan tule mitä odotetaan joka tekee meidät
onnelliseksi ja se on totuus. Tai sen voi kyllä saavuttaa mutta se ei tuo sitä
onnellisuutta tai tyytyväisyyttä mitä siltä odotetaan. Jostain muualta se oma
onnellisuus on kaivettava. Jos siis on terve, oma perhe on terve, on työpaikka
tai opiskelupaikka, koti ja varaa ruokaan niin miksi on niin helvetin huono
olla? En kysy tätä teiltä vaan pohdin vaan yleisesti meidän (mukaan lukien
minä) tilannetta että mikä siinä on, onko meillä tosiaan asiat liian hyvin? Kun
ei oikeastaan tarvi laittaa juurikaan tikkua ristiin että saa sapuskaa ja katon
päänsä päälle. Oltiinko mekin Suomessa onnellisempia silloin kun piti kalastaa
ja hiipiä puskissa päivät jotta sai ruokaa ja päivä meni ruoan hankkimiseen ja majan
lämpimänä pitämiseen. Jos oli ruokaa vielä muutamaksi seuraavaksi päiväksi ja
oli lämmin niin sitähän oli syytä juhlaan. Ei ollut mahdollisuutta masentua tai
saada burn-outtia, sillonhan sitä ois varmaan kuollut. Nyt kun ei tunnu kivalta
voi mennä joka viikonloppu baariin ja riipaista kunnon kännit ja jos se ei auta
niin voi riipaista kännit viikollakin ja lopettaa duunin tekemisen ja yhtä hyvin
ruokaa tulee pöytään. No ehkä siinä nyt oli vähän kärjistelyä ja yleistämistä
mutta kyllähän me tällaiseen törmätään aika usein. Ja kyllä mä itse myönnän
monen monta kertaa odottaneeni tämän mun elämän alkavan sitten kun pääsen
Alpeille duuniin, eipäs kun sitten ku pääsen sieltä himaan, eikun sitten kun
oon saanut kämpän ja duunin niin sitten mä oon onnellinen. Mullahan on kaikki
hyvin nyt, ei oikeestaan paremmin vois olla...ellei oteta huomioon tämän
hetkistä säätilannetta mutta aina pitää olla jotain mistä valittaa. Mulla on
hyviä ystäviä joihin voin luottaa, perhe jossa kaikilla pitäis kaikki olla
hyvin, mä oon terve, mä asun Intiassa täyshoidolla Ashramissa ja oon täällä
oppimassa asioita jotka mua oikeesti kiinnostaa ja mitä oikeesti haluan oppia.
Mulla menee siis aivan helvetin hyvin!!! Mitäs teille kuuluu?
31.10.
Ensimmäistä kertaa on vähän epäviihtyisä fiilis. Vettä tulee
kaatamalla jatkuvasti ja kun Ashramin sisällä ollaan aina avojaloin niin on
vähän sellainen epähygieeninen olo. Hiekkaa ja rapaa kantautuu joka puolelle jalkojen mukana. Meillä on tilat pääasiassa vain katetut,
eli suurimmaksi osaksi ollaan raikkaassa ulkoilmassa bambukatto pään päällä. Ja
joka katto taitaa vuotaa tällä hetkellä eli tuo oman lisämausteen joogaan ja
pranayamaa kun luututaan lattioita ja yritetään pitää edes pieni alue kuivana.
Mutta kun tuota vettä tulee nyt vaakatasossa tuulen kanssa niin tässä on aika
märkä olo koko ajan ja oman huoneen lattiaki alkaa olemaan märkä ja täynnä
hiekkaa ja muuta scheissea mitä tuolta ulkoa tulee. Välillä tuntuu että on kyllä
alkeelliset olosuhteet, mutta sitten taas minkäs tälle voi. Ei auta kuin hyväksyä.
Eilen oli
ensimmäistä kertaa hirmumyrsky varoitus päällä, tai täällä se taitaa kulkea
nimellä sykloni. Varoitus annettiin eilen iltapäivällä ja sen sanottiin iskevän
Pondicherryyn klo 01.00 yöllä tai mahdollisesti seuraavana päivänä klo 15
iltapäivällä. On aavistuksen epämukava mennä nukkumaan kun on pyörremyrsky
varoituspäällä ja oma huone on merelle päin ja tästä on sellainen vajaa kivenheitto
tuohon rantsuun. Ylläkerrasta kehotettiin tyttöjä harkitsemaan evakkoon
siirtymistä alakertaan jos myrsky tulee, koska tsunamia ei odoteta vaan sen
sijaan niin kovaa pyörremyrskyä ja tuulta että se voi tehdän vahinkoa
yläkerrassa. Amma meni itse ylimpään kerrokseen jossa hänellä on sellainen
”olkimaja” ja aikoi nukkua siellä ja ilmoitti että sitten kun siellä alkaa
tuulla liikaa niin hän antaa varoituksen vielä ja kaikki siirtyy alakertaan
turvaan. No mitään ei onneks vielä viime yönä tapahtunut ja hälytys on edelleen
päällä, nyt sitä odotetaan iltapäivästä saapuvaksi tänne. Se mikä tuossa
syklonissa vähän jännittää on se että täällä voi nähdä vielä nuo viime vuoden
syklonin jäljet joka puolella, todella isot palmut on noin 45 asteen kulmassa
joka puolella. Auroville menetti puistaan 70% eli aika merkittävä määrä meni
puuta nurin. Ashram menetti noin reippaat puolet puista tästä pihalta ja kaikki
ns, hutit eli majat sekä kaikki mikä nyt irtoaa niin meni syklonin mukana. Vain
betonirakennukset pysyi. Itse en välttämättä lähtis syklonivaroituksen ollessa
päällä katolle olkimajaan nukkumaan ja odottamaan että tuleeko se vai ei. Mutta
mitäpä se Amma ei tekisi meidän eteen.Tsunamia jos täällä odotettaisiin niin ei
meikäläisen uimamaisterin taidoista taitaisi olla paljon hyötyä kun huone on
merelle päin ja merenpinnasta 2 metriä ylempänä. Sitten saattaisin kiivetä
katolle olkimajaan itsekkin.
1.11.
Annettiin toinen sykloni varoitus vielä perään jonka oli tarkoitus tulla eilen illalla / yöllä. Kukaan ei vaan tiedä että kuinka todellinen vaara on vai onko tuo vain varotoimenpide koska viime vuotinen sykloni teki niin paljon tuhoa. Yläkerran asunnot ovat nyt veden varassa ainakin osittain ja ylhäältä evakuoitiin jo ihmiset pois alakertaan. Vettä tulee vaakatasossa ikkunoista sisään ja sille ei taas mitään mahda. Lopputulos oli se että sykloni meni ohi 70 km päästä joten säästyttiin täällä Pondicherryssä pahimmalta. Sähköt meni kuitenkin koko kylästä mikä nyt on jo normaalia täällä. Viime vuonna olivat 2 viikkoa ilman sähköä ja vettä syklonin jälkeen, toivotaan että nyt ei niin kauan mene. Muuten en kestä kun en pääse facebookkiin!
Täällä Pondicherryssä on Intian toiseksi suurin sairaala,
JIPMAR. Tuolla on myös Dr. Anandan duunipaikka joka on siis Yoga Theraphy
Research Centre tai jotain sen suuntaista. Täällä siis jooga on oikeasti osa
terveydenhuoltoa, ei ihan niin vahvasti mitä haluttaisiin mutta kuitenkin on
tunnustettu jo että siitä on oikeasti apua ihmisille. Tuolla sairaalalla
kokoontuu mm. 3 kertaa viikossa diapetes- potilaista koostuva ryhmä jotka ovat
saaneet merkittävää apua sairauteensa joogasta. Sen lisäksi tuo tutkimuskeskus
tutkii jatkuvasti joogan vaikutuksia eri sairauksiin ja on myös todettu että
syöpäpotilaille siitä on ollu merkittävää apua, tämän lisäksi
verenpainepotilaille löytyy apua, sydänpotilaille, astmaatikoille ja varmasti
monille muillekin. Länsimaalaisille tämä on siinä mielessä ongelmallista että
me ollaan totuttu saamaan se pilleri joka auttaa heti nyt. Me ei osata enää
ajatellakaan että se pilleri ei poista ongelmaa, se poistaa sen oireen mutta ei
syytä siihen oireeseen. Jos joogasta halutaan apua, on se vähän niinkuin
elämäntapa muutos joka pitää ottaa omaan elämään. Jos olet saanut
sydänkohtauksen ja yrität toipua siitä joogan avulla niin se ei auta että
seisot kerran päälläs pari minuuttia. Kuten varmaan aiemmin oon kertonut että
jooga on elämäntapa, se on elämässä joka osa-alueella, ja näin siitä saa sen
avun myös. Jooga opettaa itsekuria, et voi syödä Big Maccia enää joka päivä,
pakko pitää huolta itsestä, vaihda kasvisruokavalioon niin voit syödä enemmän
ja terveellisemmin ja parempaa safkaa (parempaa sitten kun oot oppinut kokkaamaan),
se opettaa meitä hengittämään oikein (meistä todella iso osa ei osaa hengittää
oikein), Asanat vahvistavat kehoa, ne stimuloi sisäelimiä, pitää ne oikeilla
paikoilla, laittaa myrkyt liikkeelle kehossa ja niitä voidaan poistaa sieltä,
tasapainottaa mieltä ja lisää mielihyvää,
omaksut toisenlaiset asenteet elämää kohtaan jotka auttaa sua elämään
parempaa elämää. Tästä vois sanoa että löytyy se apu moneen sairauteen ja
ongelmaan. Vaikka täällä tähän kuuluu
monenlaisia rituaaleja ja outoja juttuja varmasti meille länsimaalaisille niin
tämä ei silti ole mikään uskonto vaan yksi joogan määritelmistä kuuluu mm.
näin: Yoga is the mother of all scinece.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti