Neurastenia & Pratyahara

18.2.13

Aika on taas rientänyt. Tämä helmikuu alkaa olla jo sellaista lopun odottelua. Nyt ollaan melkein 5 kuukautta asuttu täällä kimpassa ja päivittäin ollaan tekemisissä toistemme kanssa, alkaa huomaamaan aika helposti että milloin kenelläkin on hyvä päivä ja milloin ei niin hyvä. Mulle tämä helmikuu on ollut vähän hankalaa aikaa, päässä alkanut taas pyörimään kotiin paluu tai Suomeen paluu ja se sama kysymys kuin aina ennenkin että mitäs mä sitten alan tekemään. Joka kerta on asiat ratkennut aika hyvin kun olen palannut reissusta ja uskon että asiat järjestyy nytkin. Mutta ei ne itsestään järjesty, vaan itse on jotain tehtävä jotta ne järjestyvät.

Monet muutkin alkaa olla jo vähän siinä tilanteessa että olis mukava nähdä muitakin naamoja kuin näitä samoja joka päivä. Vaikka kaikki ihmiset täällä ovat hyviä tyyppejä niin ei voi välttyä siltä etteikö ne toiset alkais ärsyttämään minua, ja päin vastoin. No eipä tässä enää ole kuin 5 viikkoa jäljellä ja sitten lento Helsinkiin 27 maaliskuuta. Aloitetaan ensi viikolla Oli Mudrat, eli meidän edistyneimmät tekniikat eli on taas jotain mielenkiintoista ja uutta tulossa. Sen lisäksi uusi opetusharjoituskierros alkaa ja saadaan taas opettaa muita. Tällä kertaa saadaan pitää itse koko tunti mikä on aika hyödyllistä jos ajattelee tulevaisuutta että oikeasti aletaan opettamaan ihmisä.

Lämpötila on nyt selvästi kohonnut parin viikon takaisesta. Yöllä on varmasti siinä +24-25 paikkeilla eli aamulla kun seisotaan tuolla hallissa ja meillä Arthi, niin mulla t-paita päällä valuu hiki kun Amma tekee rituaaleja tulen kanssa. Siitä on sitten kiva lähteä viilenemään kattoterassille aamujoogaan. Iltaisin se tarkoittaa taas sitä että kun lappaa dinnerillä keittoa naamaan niin dallasta pukkaa kunnolla. Vettäkin on taas pitkästä aikaa satanut parina päivänä ja vähän ukkostanut mutta ei mitään mahdottoman suuria kuuroja ole ollut. Hiostavaa kylläkin!

Amma puhuu edelleen meille Pratyaharasta, siitä kuinka me voidaan itse vaikuttaa omaan hyvinvointiin omalla asenteella. Tai kuinka vaihtoehtoisesti voidaan olla omien aistiemme vankeja: aistit – tunteet – mielialat (meneekö hyvin vai huonosti). Desires – frustration – irritation / anger – confusion – loss of memory – man is destroyed. Viha ja ärsytys nousee aina kun me ei saada jotain mitä halutaa tai joku ei vastaa meidän odotuksiin. Sitä on hyvä pohtia aina kun alkaa vähän vituttamaan.

Itseäni alkoi taas viimeksi tänään vituttamaan kun ei jalat nouse kun tehdään Loma Viloma – harjoituksia. Viisi kuukautta treeniä takana ja mun jalka tai jalat eivät nouse selinmakuulta 90 asteen kulmaan ja jos joku aamu nousee niin ei pysy siinä 5 sekuntia kauempaa kun pitää pinnistää jokaisella lihaksella mitä kropasta löytyy!! Tytöt ne kepeesti nostaa jalkojaan ja naureskelee eikä tunnu missään ja mulla edelleen on tunne että on 10kg painavat monot jalassa. Onko mun alaselkä edelleenkin niin juntturassa!!??

20.2.13

Mulla oli maanantaina pyykkipäivä, olin vitkutellut niin kauan että vaatteet loppui ja oli pakko pyykätä. Tuo nyrkkipyykin peseminen ei sovi mulle ollenkaan. Mä oon niin kova kourainen vaatteilleni että ne venyy ja kangas ei kestä. Ja sit mä yritin valkaista mun vaaleita vaatteita kun oon mennyt pesemään niitä värillisten kanssa. Yantran mukaan maanantai oli mulle päivä jolloin ”lue pikkuprintti tarkkaan” oli voimassa. Olin ostanut valkaisuainetta enkä viitsinyt lukaista käyttöohjeita ja nyt mun ainoat housut millä mä voisin matkustaa takas Suomeen on todella valkoiset ja varustettuna isoilla sinisillä tahroilla! Luin sit ohjeet jälkikäteen ja kävi ilmi että olin luonnollisesti tehnyt asioita väärässä järjestyksessä. Odotan innolla pyykkikoneen tapaamista Suomessa!!!

Nyt on lämpöä sen verran että ei pysty enää aamulla klo 10 jälkeen avojaloin kävellä hiekalla kun se on jo niin kuumaa. Tukkakin on kasvanut puolen vuoden aikana sen verran että on vähän kuin pipo olis päässä koko ajan. En uskalla kuitenkaan käydä paikallisella parturilla koska Amman pojanpoika Anandraj on käynyt ja sillä on joka kerran jälkeen sellainen tyylikäs potta-kampaus. Aattelin vain nyt kasvattaa ja katsoa tilannetta Suomessa uudelleen. Muutenkin on aina vähän riski mennä ulkomailla parturiin kun saattaa tulla noita kommunikointiongelmia. Täällä ei siis välttämättä englannilla kaikkien kanssa voi kommunikoida vaan Tamilia pitäis osata.

Mitäs muuta tänne, housut repes, mutta sehän ei ole uutta. Opiskelumateriaalia pusketaan meille niin paljon että en ole vielä tammikuun papereitakaan kerennyt lukemaan. Eli aika intensiivistä tämä on loppua kohden kun vapaa-aikaa ei ihan niin paljon enää ole.

Eilisellä Sasthangalla puhuttiin edelleen Pratyaharasta. Huonot fiilikset itsellä aiheuttavat ikäviä tekoja muita kohtaan. Nuo negatiiviset tunnetilat taas saattavat johtua negatiivisesta karmasta, eli siitä että me ei tehdä elämässä sitä mitä me halutaan. Swami Englannissa asuessaan työskenteli mielisairaalaan johtajana, oli tekemisissä WHO:n kanssa ja tuolloin tutkittiin että maailman yleisin sairaus on hammaskaries, ja toiseksi yleisin on neurastenia, eli masennuksen tyyppinen olotila jonka syytä ei oikein tiedetä.  Swami oli sitä mieltä että modernin maailman lisääntyvät aistiärsykkeet mitä tulee joka puoltelta, varsinkin tänä päivänä (TV, internet) on syy siihen. Meidän aistit on niin kyllästetty ärsykkeillä että mikään ei enää riitä. Ei voida istua paikallaan ja vain olla, ei voida kävellä ilman MP3- soittimia eikä kuunnella luonnonääniä. Kuinkahan monella meistä on tuo neurastenia??

Ostin tässä KitKatin itselleni palkkioksi ahkeroinnista. Söin sen just mutta en ole alkanut vielä ahkeroimaan.