Pratyahara ja Yantra

Yantra kurssia on nyt takana muutama päivä ja täytyy sanoa että on mielenkiintoista. En koskaan ole ollut kovinkaan uskovainen mihinkään horoskooppeihin mutta en ole täysin vastaankaan ollut. Tämä Yanta vaikuttaa todella fiksulta tieteeltä. Eilen laskettiin oma syntymäpolku numero joka mulla on 2, ja se voi olla väliltä 1-9. Tuo on hallitseva ominaisuus ihmisen elämässä ja tuon polun numero 2 hallitsevia piirteitä ovat diplomaattisuus ja tasapaino, hyvin pitkälti sama kuin horoskoopeissa on vaaka, joka myös osuu mun kohdalle. Tuon polun saa selville kun laskee kaikki päivämäärät yhteen, eli esimerkiksi jos on syntynyt 7.5.1986,  tuo lasketaan niin etttä 7+5+1+9+8+6=36 -> 3+6+= 9, eli henkilön syntymäpolku on tällöin 9. Kuukausi kertoo mikä merkki on elämässä mukana ensimmäiset 27 vuotta eli mun tapauksessa se on 1, ja päivämäärä kertoo että mikä on hallitseva 28-54- vuotiaana joka on mulla jälleen 1. Vuodet 55-81 on vallitsevana 9. Numero 1 tarkoittaa johtajaa, diktatuuria, alkua, itsenäisyyttä etc. 9 tarkoittaa isompaa kuvaa, henkisyyttä, auttavaa ammattia etc. Ja syntymäpolku oli tuo 2, eli ikuinen tasapainoilija. Kaikissa on luonnollisesti huonot puolet ja kakkosen huonot puolet on päättämättömyys, tasapainottomuus, aikaansaamattomuus, unelmointi, vaikeuksien välttely viimeiseen asti. Mutta äärimmäisen hyvä ihminen tasapainottamaan tilanteita ja ihmisiä,  luomaan suhteita ja rauhaa, sosiaaliset taidot, sopeutuva, ymmärtävä. No joo mutta nyt ollaan alussa ja vielä paljon tulossa että kerron sitten ehkä Suomessa mitä oikeesti opin tästä Yantrasta. Mainittakoot vielä että tavallaan tämä on veedistä astrologiaa ja numerologiaa sekoitettuna. Tuon avulla voi ymmärtää miksi mitäkin tapahtuu milläkin aikavälillä elämässä koska meillä edustaa jokainen vuosi eri aikakautta Yantrassa, alku, kehitys, vaikeuksia, jne jne....

Me saatiin tänne nyt vierailevia opiskelijoita viime viikolla Yantra kurssille ja nyt meitä onkin  yhtäkkiä täällä seuraavat 2,5 viikkoa vielä 16 henkilöä. Eli aika iso jengi kun vertaa lähtökohtaa jolloin meitä oli vain 8. Itävallasta tuli kaveri nimeltä Christoph joka on aika mielenkiintoinen mies. Se on kahden eri alan professori, virallisesti asuu Pariisissa mutta kuitenkin taitaa suurimman ajan viettää Kiinan pyhällä vuorella jossa työskentelee ihmisoikeuksien asialla ja samalla harjoittaa taistelulajeja siellä. Tänään juteltiin sen kanssa aamupalalla 5 tuntia. Äärimmäisen fiksu kaveri.

Tässä sain taas paskanakin kun karmajooga vaihtui, eli enää en istu rahakirstun päällä vaan puunaan taas vessoja mikä sopii nyt ihan hyvin mulle. Ei tarvi karmajoogan jälkeen miettiä mitä pitikään tehdä. Monitorina ollessa oli aina vähän pelko perseessä että pitikö käydä kaupasta ostamassa jotain Ashramiin vai pitikö varata jotain transferia jonnekin yms. Koko ajan oli jotain pientä. Mutta tuossa taas sain mahtavan ymmärryksen kun puunasin vessanlattiaa tiistaina. Yhdessä kirjassa Swami kertoo että anna henkilölle tehtävä / työ, ja se miten hän sen suorittaa kertoo kaiken siitä ihmisestä. Nyt tuossa lattiaa pyyhkiessä sen tajusin. Toiset siivoojat kävi miesten vessassa kääntymässä ja roiskimassa vettä lattialle ja mahdollisimman nopeesti sieltä pois. Toiset puunas sitä puoli tuntia, toi kukkia sinne ja jopa vaihtoi roskapussin. Toinen näkee roskan lattialla mutta ei kerää sitä pois koska ei kuulu hänen työnkuvaan, toinen noukkii niitä aina pois kun eteen sattuu vaikkei kuulukkaan toimen kuvaan. Toinen ahdistuu kuuratessa lattiaa, toinen haluaa tehdän sen niin hyvin kuin mahdollista. Toinen nauttii työnjäljestä, toinen haluaa että se on ohi nopeasti ja kivuttomasti. Tuota on hyvä itsekin tarkkailla kun tekee yksinkertaisia hommia, varsinkin oman kodin ulkopuolella. Monet eivät välitä mistää mitään kun ei kerran ole oma koti tai oma siivousväline. Jännä että meillä täällä hajoaa aina kaikki mopit ja ämpärit tietyn henkilön käsittelyssä mutta kaikilla muilla ne pysyy ehjänä. Toinen kuuraa samalla rätillä lavuaarin ja pöntön kun ei itse niitä joudu käyttämään, ja jonkun mielestä niihin voitais käyttää eri rättejä hygieniasyistä.

No joo, Satshanga tunneilla on siirrytty Ashtanga Joogan viidenteen osaan, eli Pratyaharaan joka on aisteista pidättäytyminen näin melko vapaasti käännettynä. Amma antoi hyvän näkemyksen eilen siihen; me voidaan pidättäytyä väkisin monista asioista kuten seksistä, ruoasta, lepäämisestä yms. mutta mihin se johtaa? Me voidaan myös pidättäytyä hyvällä mielellä ja olla tyytyväisiä että meidän ei tarvitse esim. kärsiä enää dokauksen seurauksista. Kun itse voi kontrolloida omia haluja, eikä ole pakonomaista tarvetta asioihin kuten esim kahviin, niin siitä kahvista voi silloin tällöin sitten nauttia. En tiedä miten tämän vois selittää mutta oma esimerkkini on nyt dokaus; en ole juonut nyt tippaakaan yli kahteen vuoteen, enkä tuona aikana missään vaiheessa ole kokenut menettäneeni mitään, päin vastoin, koen joka kerta kun teen valinnan juonko vai en saavani mielihyvää ja positiivisia fiiliksiä siitä että ymmärrän että mun ei tarvi juoda enää. Kun luopuu jostain pitkin hampain ja jatkuvasti kokee että menettää nyt jotain, niin ei se kovin pitkälle kanna. Mutta jos me ollaan itse kontrolloimassa halujamme, ja ymmärretään että jos mä vedän pari jäätelöä päivässä niin ei se mulle hyvää tee, niin ei ole myöskään vaikeaa pidättäytyä siitä, voi sen jäätelön sitten ottaa silloin tällöin. Mutta eihän tässä mestareita koskaan tulla olemaan tässä Pratyaharassa mutta joitakin ajatuksia on hyvä sisäistää. 

Viime vuonna juttelin erään ystäväni kanssa joka sanoi että on hyvä olla hiukan hedonismia elämässä. No mun mielestä tämä vähän riippuu miten näkee hedonismin mutta jos juoksee nautintojen perässä niin mun kokemuksen mukaan se ei pitkälle kanna. Mä saan asioista eniten kiksejä kun mä hallitsen omaa elämääni täysin. Tässä meidän maailmassa moni ongelma varmaan juontaa juurensa osittain hedonismista. Aina pitäis olla nautintoja, hyvä minulle = nautintoja paljon. Mitä enemmän nautintoja, sen parempi. Koko elämä pitäis olla yhtä nautintoa ja mahdollisimman vähän epämukavuutta. Harmi vain kun hyvä olo ja nautinnot eivät kulje käsi kädessä. Parhaimman olon olen saanut 3 kuukauden retriitin jälkeen kun palasin Ruotsista Kriya Jooga kurssilta, mutta tuo 3 kuukautta Ruotsissa oli vaikeaa aikaa monin puolin. Mutta se oli hyvä osoitus siitä että hyvin monet epämukavat asiat voivat itse asiassa olla hyväksi meille. Riippuu tietysti mikä on tavoite. Mutta jos tavoite on kasvaa ihmisenä ja kehittyä niin silloin on pakko hyväksyä että ilman puhdistavaa tulta ei voi kasvaa. Itse kun katson viime vuosia taakse päin niin näen aika paljon epämukavia asioita mutta ne ovat tehneet tosi paljon hyvää mulle! Jos mä istuisin sohvalla sipsien ja dippien kanssa kattomassa leffoja niin mä en vois kovinkaan hyvin nyt. 

Mun elämä on paljon parempaa ilman monia asioita kuin että vaikka nauttisin lasin punaviiniä tänään tai ottaisin aperitiivin. Siitä voi nauttia yllättävän paljon kun on kehossa puhdas ja terve olo. Ja sitä on hankala selittää sellaiselle joka ei sitä välttämättä ole koskaan kokenut. Mutta itsehän taistelen makeanhimoni kanssa ja se on sellainen asia mitä mun täytyy käsitellä vielä. Välillä edelleen karkaa mopo lapasesta. Mä olen kokenut täällä parhaimman olon viime viikolla sen jälkeen kun olin kipeenä. Olin niin huonona päivän että en juuri pystynyt syömään ja seuraavana päivänäkään ei ruokahalua ihan ollu vielä palautunut. Ja kun tuon 2 päivää melkein olin syömättä niin huomasin että selkäkipu oli kadonnut ja Hatha Jooga tunnilla oli tullut notkeutta lisää kahdessa päivässä yllättävänkin paljon. Mä siis syön aivan liikaa siihen nähden että mitä mun keho oikeasti tarvitsee. Mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon, viime vuonna kun Suomessa treenas ja kävi lenkillä ja duunissa niin sitä kulutti aika paljon enemmän, nyt se syöminen on samanlaista mutta ei kuluta kuitenkaan tarpeeks. Keho yrittää kertoa että rajoita ruoan määrää mutta pää ei kuuntele kroppaa. Tuossa on yksi joogan isoimmista tavoitteista, yhdistää keho – mieli. Tuota me opetellaan koko ajan täälläkin, joka Asana mitä tehdään, siinä yritetään kuunnella mitä kehossa tapahtuu ja mitä Asanan jälkeen tapahtuu kropassa. Awareness of body!