International Yoga Festival

4.12.

Piiiitkästä aikaaaaa! Mulle meinas tulla joulustressi ennen joulua kun tiesin kuin kovasti te kaikki siivootte siellä ja leivotte piparitaloja yms. Sen takia en oo jaksanut kirjottaa vähään aikaan. Mut nyt tuntuu että pitää palata takas sorvin ääreen ja kirjotella ajatuksia ja fiiliksiä täältä ennen ku ne unohtuu.

Joulua ennen tosiaan sain ihmeen kaupalla hommattua mokkulankin itelleni mikä yllätti itteni ja sen myyjän ja kaikki rakkaat kurssitoveritkin. No se tietysti aiheutti Ashramissa sellasen epidemian että täällä on nyt joka toisella mokkula :D Mä perustelin sen hommaamista itelleni sillä että pakko alkaa ettimään duunia ja kämppää kohta kun ollaan 2,5 kuukauden päässä kotiin paluusta.

Joulu aiheutti pientä ressiä täälläkin. Meillä oli nimittäin pakollista ohjelmaa mitä meidän piti toteuttaa, kaksi eri näytelmää. Mun tosiaan ei pitänyt olla kummassakaan koska en ole ikinä vielä löytänyt itsestäni sisäistä näyttelijää ja lupasin Divialle että voin taustalta tehdä Leijonakuninkaaseen eläimellisiä ääniä mikäli se niitä tarvii. Loppupeleissä varastin sitte koko shown! Ensin olin apina joka haahuili lavalla ja teki rituaaleja ja sen jälkeen leijonakuninkaan ilkee veli joka taisteli ja lopulta kuoli. Ja sitten vielä apina teki comebackin viimeiseen näytekseen. Olin siis lavalla melkeen koko ajan riehumassa eläimellisesti.Tuossa oli kaikki opiskelijat mukana sekä Ashramin lapset. Niin ja koiranpentu Bimi joka otettiin näytökseen esittämään leijonakuningasta pentuna. Se on vähän herkkä vieläkin vaikka on jo 5kk vanha. Se innostuu aina jokaisesta joka sitä silittää tai antaa huomiota niin että se kusasee. Nostin sen ylös siinä näytelmässä esitelläkseni sen yleisölle uutena leijonakuninkaana ja se kusi mun rinnuksille. Taiteilijana mun ei tarvis tuollasta sietää mutta se oli vasta pentu joten hyväksyin tilanteen ja olin pissat rinnuksilla lopun aikaa. Toinen näytelmä oli sitten meidän jengin oma sketsisarja Ashram elämästä. Ei siitä sen enempää. Näitä tietysti sitten treenattiin ennen jouluaattoa muutamia kertoja ja hiottiin kohti täydellisyyttä. Tuo treenaaminen aiheutti pientä painetta kaikille koska oli joulu tulossa ja loma näkyvissä mutta silti piti vielä jaksaa uhrata kaikki vapaa-aika näytelmille. Molemmat showt meni loppupeleissä todella hyvin ja olivat onnistuneita. Sain intialaisen Oscarin ja kunniamaininnan, olen syntynyt apinaksi! Paras arvostelu Hindu Times lehdessä oli että: ”Katsoin Leijonakuningasta lapsena ja se on yksi suosikkitarinoistani, tässä näytelmässä oli yksi todella aito ja todenmukainen hahmo ja se oli Apina!”. Oli ihan hauskaa tehdä tuollaista leikkimielistä näytelmää muun porukan kanssa kun muuten ollaan tekemisissä aika paljon niin ”vakavien” asioiden kanssa. Raskastahan tuo oli, tällä kertaa enemmän fyysisesti kun mun täytyi riehua niin paljon koko ajan. Mutta nyt se on ohi, ja kuulemma helmikuussa pitäs vetää uudestaan mutta mä olen jo ilmottanut että en jaksa. En ole käytettävissä...ellei hinnasta sovita!

Niin olinhan mä sit vielä pukki illan päätteeks. Mut sen verran oli kuuma että pystyin olemaan pukin kuteissa naamari ja parta päällä 5 min ja sitten meinas lähtee taju. Että se oli aika lyhyt esitys se. Ralph oli Petteri roolissa. Vaadin Ralphin poroksi mukaan koska tosi pukki ei kävele. Sillä oli hieno punanen nenä ja punaset sarvet. Todella jouluinen meininki! Aattona meillä oli vieraita täällä Ashramissa, laulettiin tuttuun tapaan parit Bhajanit ja siihen päälle vielä parit joululaulut. Täytyy myöntää että ihan hauskaa oli laulaa joululauluja, en varmaan ala-asteen jälkeen ookkaan laulanut, mutta laulaisin vaikka Euroviisuja ennemmin kuin Bhajaneita, alkaa oleen mitta täynnä niitä. Sit syötiin taas hyvin aattoiltana ja jaettiin lahjat ja siinähän se oli. Joulupäivä oli jokaisella vapaa eli sen sai käyttää miten halus.

Tapaninpäivänä eli 26. me lähdettiin tekemään retki koko porukalla ja me lähdettiin vallottamaan 3 vuorta. Lähdettiin mm. Ramana Maharshin Ashramiin joka on pyhän vuoren juurella (Arunachala), tuolla  Arunachalalla asui siis Ramana joka oli melko merkittävä kaveri jos lukee Intian Guruista. Sen Ashram on Tiruvannamalaissa ja tuolla on myös todella iso ja hinduille tärkeä Shivan temppeli. Käymisen arvoinen paikka. Mutta niitä taitaa olla aika paljon täällä Intiassa. Tosiaan siinä kiivettiin pari muutakin vuorta joka oli kivaa kuntoilua näin joulun kunniaksi. Todellinen Tapas! Päivä oli onneks sopiva, ei liian kuuma, lämpötila oli joku 30 mikä on jo aika sellanen kiva keli täällä kun on vähän tottunut. Toki välillä Dallas oli valloillaan kun kiipes mutta hyvällä nestetankkauksella selvittiin. Päivä oli varsin pitkä kun aamulla lähdettiin klo 5 ja palattiin illalla klo 23. Suurin osa tuosta ajasta kiivettiin.

8.11.

Nyt on nähty parit joogakilpailut sekä yhdet joogafestarit. Täällä on ollut joogafestivaalit 4.-7.1.2013 ja noilla festareilla ollaan päästy pitämään yleisölle puheita mikä on ollut varsin mukava kokemus. Tietysti oli alkuun vähän kuumottava ajatus alkaa festareilla puhumaan joogasta mistä nyt ei omasta mielestä tiedä niin kovasti mutta taas toisaalta kun paikalla oli kaikenlaisia enkeli-keijuja niin mitäpä sillä oli väliä, puhuin tapaksesta jälleen kerran ja se meni varsin hyvin. Tosin ajankohta mun puheella oli sellainen että ei yleisöä ollut älyttömästi joten olis ollut varmaan aivan sama vaikka olisin puhunut joulupukista taas. Festareiden yksi osa oli joogakilpailut, eli siis asana kilpailu. Olen itse aina naureskellut kyseiselle lajille, että mitä sillä on tekemistä oikean joogan kanssa jos kilpaillaan asanoissa. Nyt vasta ymmärsin mitä tuollainen kilpailu voi antaa. Lavalle nousi viimeisenä kategoriana miehet yli 60v ja heitä oli varmaan 30 osallistujaa. Jokainen niistä taisi olla notkeampi kuin minä ja ylsi aika uskomattomiin suorituksiin :) Mutta hienoin juttu oli kun lavalle tuli 85- vuotias vaari joka seisoi päällä ja yhdellä kädellä, sen jälkeen seisoi yhdellä jalalla suorana toinen jalka niskan takana ja lähti lavalta tehden kärrypyöriä. Ihmiset olivat aivan halitoissaan. Aika inspiroivaa on nähdä elävä esimerkki joogista, joka on elänyt elänyt joogista elämää 85 vuotta ja pystyy tuossa iässä tekemään kropallaan uskomattomia temppuja. Mihin kaikkeen ihminen on kykenevä kun vain pitää itsestään huolta. Jooga voi tehdä tosiaan ihmeitä mutta se vaatii itsekuria niin kuin kaikissa muissakin asioissa onnistuminen. Tietysti tuo on puhdasta akrobatiaa ja pelkkä fyysinen aspekti joogasta mutta se on se minä ihmiset käsittävät joogan. Kilpailua ei kuitenkaan voi voittaa pelkällä mestarisuorituksella asana-kilpailussa vaan sen jälkeen parhaat tenttivät vielä joogan teoriaa ja yhteispisteet sen jälkeen ratkaisevat voittajan. Nämä on tietysti makuasioita ja asiaa voi tarkastella monesta eri näkökulmasta mutta en enää vastusta niin voimakkaasti jooga-asana- kilpailuja vaan on niillekin paikkansa, ne motivoi ihmisiä pitämään huolta itsestään.

Muutenkin nuo joogafestarit oli hauska tapahtuma kun pääsi tosiaan näkemään miten intialaisia tapahtumia järjestetään. Kaikki alkaa aina vähintään tunnin myöhässä. Aikataulut ei pidä millään ja kukaan ei tiedä mistään mitään. Eli aika perus intialainen  meininki, hallittu kaaos, kaikki toimi ja tapahtui lopulta kunhan vaan jaksaa odottaa kärsivällisesti. Me sovittiin että ollaan paikalla klo 9 aamulla kun ohjelman mukaan festarit alkaa niin eihän siellä ollut edes festareiden työntekijätkään vielä vaivautunut paikalle. Pikku hiljaa sitten ysin jälkeen äijät alkoi kantaa tuoleja sinne ja virittelemään äänentoistoa ja siinä kympin paikkeilla aloiteltiin aina. Siinä tuntee olonsa melko tyhmäks kun tietää että nämä ei voi aloittaa mitään aikataulun mukaisesti ajoissa vaan on poikkeuksetta aina myöhässä joka asiassa, ja silti itse ei voi sallia itsensä olla myöhässä kun kerran sovitaan että puheet alkaa klo 9 niin pakkohan siellä on sitten olla klo 9. Tai mä olin kyllä jo 8.55 että ehin odottamaan parhaalle paikalle klo 9.

Festareilla oli ympäri Intiaa porukkaa ja ohjelma oli pääasiassa puheita joogasta ja terveydestä, joogasta ja urheilusta, jooga ja sydänsairaudet sekä jooga jokapäiväisessä elämässä. Sen lisäksi oli kulttuuriohjelmaa, tanssiesityksiä ja musiikkia. Niin ja tietysti kilpailut jotka veti eniten yleisöä. Meidän porukasta lopulta osallistui pari tyyppiä, Tiffany ja Ralph. Molemmat pärjäs aika hyvin, Tiffany tais olla 7. omassa luokassaan ja Ralph oli 2., jäi pisteen päähän finaalipaikasta, eli jos olis oman ikäluokkansa voittanut niin olis päässyt finaaliin kilpailemaan muiden ikäluokkien parhaita vastaan. No se oli onnellinen ettei  voittanut ettei tarvinnut mennä enää lavalle koska se finaali oli melkoinen show. Tuomareita oli noin 25 lavalla ja joka toisella oli mikki kädessä ja jokainen puhui omaan mikkiinsä yhtäaikaa ja se oli aivan käsittämätöntä säätämistä mutta niille se näytti olevan normaalia. Mulla stressihormonitasapaino heittelehti pahasti kun katoin sitä toimintaa yleisön joukossa!!!

Meille tuli joulun jälkeen uus kurssikaverikin tänne, Inga Norjasta. Joka onkin ruotsalainen mutta asuu Norjassa. Tietysti sen piti heti kysyä multa että puhunko ruotsia ja pääsin kehumaan että no en puhu! Enkä enää puhu norjaakaan! Mut se on ihan mukavanoloinen nainen, ehkä siinä 40 tienoilla. Inga on tehnyt tämän 6kk 4 vuotta sitten ja tuolloin oli kuulemma ollut aika paljon vaikeuksia sulattaa monia asioita täällä, mutta on kuulemma näiden 4 vuoden aikana oppinut ymmärtämään mitä täältä sai mukaansa. Ens viikolla meille tulee taas 2 vierasta lisää, kukaan ei tiedä ketä ne on mutta kai ne on jotain perkeleen tärkeitä tyyppejä, eli siis Ashramin vanhoja oppilaita. Tämä loppuaika on aika vaihtelevaa ja arkeen tulee pieniä muutoksia mikä vaikuttaa taas siihen että aika menee paljon nopeammin.

Tällä viikolla me aletaan tekemään opetusharjoituksia, eli opetetaan toisiamme aamuisin joogatunneilla. Tuo on varsin hyvä juttu koska muuten nuo sanskritin nimiset asanoiden nimet ei jää mieleen. Nyt ne on pakko painaa mieleen kun on niitä itse opetettava.

Töitäkin oon kattellut jonkin verrana ja oon jopa pari hakemustakin laittanut. Jos ei mitään normiduunia löydy niin alan näyttelijäksi kun tuo Apinanrooli oli niin vakuuttava! Mutta en kyllä stressaa pätkääkään niiden osalta vielä. Tässä on vielä pitkä aika kotiin paluuseen, tai no kaikki on suhteellista mutta 2,5kk silti. Ja ei täältä käsin kovin helpolla voi töitä saada kun ei pääse mihinkään haastatteluun ja puhelinhaastattelun sopiminenkin on haasteellista. Mutta jos jotain  unelmaduunia löytyy niin nakkelen hakemusta menemään. Oon myös omaa yritysideaa kypsytellyt päässäni että mitä sitä alkaa tekemään joskus, ja onhan niitä joitakin ideoita tullut mutta ei paniikkia senkään suhteen. Ensin pitää päästä pois täältä :D Eli siis ensin pitää päästä jaloilleen normielämään ennen kuin voi alkaa isompia siirtoja tekemään.

Terveenäkin oon ollut ja ihan hyvä fiilis on. Kovi-ikävä nyt vaivaa aina välillä, varsinkin jouluntienoilla ois ollut mukavaa olla kotona mutta se nyt on normaalia. Ainiin olkapää nyt on reistaillut joulusta lähtien niin että taas rajottaa mun toimintaa ja nyt se roikkuu pari senttiä alempana kuin toinen että en tiedä edelleenkään että mikä siinä on vikana. Oonko mä vaan kierossa vai mitä tapahtuu. Mulla on ens viikon tiistaille eli 15.1. varattu fysioterapeutille aika, eli naapurissa on tuo Quiet Healing Centre jossa työskentelee Vaasalainen Jussi. Mä varasin Jussille ajan ja aion sanoo sille että pistää tuon olkapään kuntoon ennen ku se tipahtaa.

Karmajooganakki vaihtui ja nykyään mä oon monitori eli vastaan meidän raha-asioista ja kuljetuksista yms. Kauhee vastuu! Vastuu painaa ja pitää melkeen saada stressilomaa tästäkin. No ei vaan aika lepposa homma kuitenkin kun ei tarvi jynssätä vessoja joka päivä klo 9-10 vaan voin vaan laskee rahoja aina kun siltä tuntuu ;)  Ja keittää kahvia! Hetkinen, mähän oon sihteeri!!