Viimeiset pari viikkoa olivat melko pitkät. Ja niihin mahtui paljon kaikenlaista. Pari tietokoneen laturia räjähti ja tuhlasin niihin rahaa ja kun viimeinen räjähti niin päätin että nyt ollaan loppuaika ilman tietokonetta.
Mulla oli myös toinenkin kohtaaminen käärmeen kanssa mutta tällä kertaa se ei tapahtunut omassa huoneesssa vaan ulkona hutissa eli meidän huvimajassa. Sekä käärme että minä poistuttiin todella nopeasti tuolta huvimajasta kun huomattiin toisemme.
Viimein koitti 25.3. ja se oli viimeinen kurssipäivä. Oli varsin epätodellinen olo että yhtäkkiä kaikki oli ohi, kaikki se mitä oltiin tehty 6kk putkeen oli loppunut eikä ollut enää pakko tehdä mitään. Tuntui hyvältä ja oudolta. Sen jälkeen tuli 26.3. päivä joka oli siivous ja pakkauspäivä ja lähdin tuolloin illalla taksilla Ashramista Chennaihin lentokentälle. Matkaa aloin tekemään noin klo 22.30, olin Chennaissa klo 01, lento lähti klo 04, Lontoossa noin klo 9 ja sieltä jatkolento pikaisesti Helsinkiin ja Helsingissä klo 16.20, matkaa tuli taitettua noin vuorokausi. Raskain osuus tuosta oli lento Chennai-Lontoo välillä kun matkaseurana oli vieressä intialainen ja hänen 2 lastaan joista toinen vähintään itki koko ajan taukoamatta noin 11 tuntia kestävän lennon ajan. Siinä alkoi olla oma "jooginen" kärsivällisyys koetuksella ja kelailinkin jo siinä välillä että jos ikkunat olis auki koneessa niin saattaisin toisen kakaran paiskata ikkunasta. Tämä rakas intialaisperhehän siis istui siinä yhden penkin päässä minusta ja se rääkyminen taukosi jossain välissä siksi ajaksi kunnes vaippaa mentiin vaihtamaan vessaan ja sen jälkeen huuto jatkui aina Lontooseen asti. Eipä ole näin raskasta matkaa ollut ikinä. Onneks se on nyt ohi!
Tuntuu todella hyvältä olla kotona! Raikasta ilmaa. Ja tuntuu todella käsittämättömältä kun on niin hiljaista!!! Mahtavaa!!! On hyvä olla Suomessa!
Matka oli onnistunut kokonaisuus. Paljon uutta opin, koin ja näin. Se millä tavalla muutuin, ei mitään käsitystä, mutta sen oon oppinut että omia muutoksia ei pysty näkemään ennen kuin saa omaan elämään perspektiiviä ja aikaa kuluu...eli parin vuoden päästä voin nähdä mitä puoli vuotta Intiassa teki minulle. Mutta varmasti teki hyvää, koska nyt tykkään kylmästä ja arvostan kaikkea mitä täällä Suomessa on, jopa loskaa!!
Jokaisen pitäis joskus lähteä Suomesta "vaiho-oppilaaksi" jonnekin kolmannen maailman maahan, jotta oppisi paremmin näkemään mitä meillä oikeasti on täällä Suomessa, ja oppisi paremmin arvostamaan niitä asioita joita meillä on eikä itkemään niiden perään mitä meillä ei ole.
Mulla oli myös toinenkin kohtaaminen käärmeen kanssa mutta tällä kertaa se ei tapahtunut omassa huoneesssa vaan ulkona hutissa eli meidän huvimajassa. Sekä käärme että minä poistuttiin todella nopeasti tuolta huvimajasta kun huomattiin toisemme.
Viimein koitti 25.3. ja se oli viimeinen kurssipäivä. Oli varsin epätodellinen olo että yhtäkkiä kaikki oli ohi, kaikki se mitä oltiin tehty 6kk putkeen oli loppunut eikä ollut enää pakko tehdä mitään. Tuntui hyvältä ja oudolta. Sen jälkeen tuli 26.3. päivä joka oli siivous ja pakkauspäivä ja lähdin tuolloin illalla taksilla Ashramista Chennaihin lentokentälle. Matkaa aloin tekemään noin klo 22.30, olin Chennaissa klo 01, lento lähti klo 04, Lontoossa noin klo 9 ja sieltä jatkolento pikaisesti Helsinkiin ja Helsingissä klo 16.20, matkaa tuli taitettua noin vuorokausi. Raskain osuus tuosta oli lento Chennai-Lontoo välillä kun matkaseurana oli vieressä intialainen ja hänen 2 lastaan joista toinen vähintään itki koko ajan taukoamatta noin 11 tuntia kestävän lennon ajan. Siinä alkoi olla oma "jooginen" kärsivällisyys koetuksella ja kelailinkin jo siinä välillä että jos ikkunat olis auki koneessa niin saattaisin toisen kakaran paiskata ikkunasta. Tämä rakas intialaisperhehän siis istui siinä yhden penkin päässä minusta ja se rääkyminen taukosi jossain välissä siksi ajaksi kunnes vaippaa mentiin vaihtamaan vessaan ja sen jälkeen huuto jatkui aina Lontooseen asti. Eipä ole näin raskasta matkaa ollut ikinä. Onneks se on nyt ohi!
Tuntuu todella hyvältä olla kotona! Raikasta ilmaa. Ja tuntuu todella käsittämättömältä kun on niin hiljaista!!! Mahtavaa!!! On hyvä olla Suomessa!
Matka oli onnistunut kokonaisuus. Paljon uutta opin, koin ja näin. Se millä tavalla muutuin, ei mitään käsitystä, mutta sen oon oppinut että omia muutoksia ei pysty näkemään ennen kuin saa omaan elämään perspektiiviä ja aikaa kuluu...eli parin vuoden päästä voin nähdä mitä puoli vuotta Intiassa teki minulle. Mutta varmasti teki hyvää, koska nyt tykkään kylmästä ja arvostan kaikkea mitä täällä Suomessa on, jopa loskaa!!
Jokaisen pitäis joskus lähteä Suomesta "vaiho-oppilaaksi" jonnekin kolmannen maailman maahan, jotta oppisi paremmin näkemään mitä meillä oikeasti on täällä Suomessa, ja oppisi paremmin arvostamaan niitä asioita joita meillä on eikä itkemään niiden perään mitä meillä ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti